Timo Soini teki odotetun ratkaisun ja välttää pilkan ja tuplaloikkarin maineen
Loikkarit menestyvät yleensä kehnosti eduskuntavaaleissa, eikä Timo Soini ota riskiä.
Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini ei ole päässyt himostaan. Paluu politiikkaan ja lähtö huhtikuun eduskuntavaaleihin ovat pyörineet mielessä.
Soini vihjaili vielä alkutalvesta harkitsevansa ehdokkuutta keskustan tai kristillisdemokraattien riveissä. Puheita ryyditti uho, että hän pystyisi nostamaan keskustan kannatuksen 15 prosenttiin.
Keskustassa ja kristillisdemokraateissa kiinnostuttiin Soinista. Puheenjohtaja Annika Saarikko (kesk), tarttui syöttiin ja kertoi olevansa halukas keskustelemaan Soinin ehdokkuudesta.
Puheet ja pullistelu loppuivat jouluun.
”En lähde ehdokkaaksi. Perusteluni kerron myöhemmin”, Soini kirjoitti blogissaan 23.12.
Torstaina 29.12. Soini selitti ratkaisuaan politiikan ilmapiirillä. Blogissaan hän muistutti, että menestykseen tarvitaan kyky, halua ja otollisia mahdollisuuksia.
Halua ilmeisesti oli, mutta Soini pelkää häviämistä ja heitti pyyhkeen kehään.
Soinin toiminnassa on yhtäläisyyksiä Paavo Väyrysen (kesk) yrityksiin kiilata kansanedustajaksi.
Soini laskee kuin Väyrynen. Valinnan pitää olla mahdollisimman varma. Gallupit eivät sellaista lupaa.
Edustajapaikan hankkiminen on helpointa Uudellamaalla, missä on matalin äänikynnys. Keskustan listalla espoolaisen Soinin vaalityötä olisivat avittaneet puolustusministeri Antti Kaikkosen suosio ja Matti Vanhasen vetäytyminen politikasta.
Kaikkonen valitaan. Hän kerännee hyvän äänipotin, mutta Vanhasen jättämä tuoli on vaarassa.
Keskustan puoluekannatus on niin surkea, ettei Soini olisi välttämättä pystynyt patoamaan äänikatoa. Sekään ei olisi ollut varmaa, että Soini olisi ollut keskustan listan kakkonen.
Loikkari myös altistaa itsensä pilkalle. Vastustajien riemulla ei olisi ollut rajoja, kun vuosikymmeniä Veikko Vennamon poliittiseksi opetuslapseksi julistautunut Soini olisi pyrkinyt eduskuntaan puolueessa, josta Vennamo aikoinaan erosi.
Kristillisdemokraatit saivat 2019 yhden edustajan Uudeltamaalta. Antero Laukkanen ei ole ehdolla huhtikuun eduskuntavaaleissa, ja paikan menetys on mahdollista.
Loikkarille edustajapaikan hankkiminen on usein toivoton yritys. Sen tietää myös Soini.
Poikkeuksia on. Keskustassa kaksi tunnetuinta ovat Eeva Kuuskoski ja Sulo Aittoniemi.
Kuuskosken ja Aittoniemen puoluevaihdot eroavat Soinin tilanteesta. Kuuskoski oli loikatessaan kokoomuksen ja Aittoniemi maaseudun puolueen kansanedustaja.
Vuonna 2017 ulkoministeriön hillotolppa kiehtoi Soinia enemmän kuin perustamansa puolue. Hän jätti perusuomalaiset, piti ministerisalkun ja lähti sinisiin.
Soinin peli paljastui kaksi vuotta myöhemmin vuoden 2019 eduskuntavaalien alla. Hän kieltäytyi ehdokkuudesta ja vältti putoamisen ja pilkan.
Vaalitulos oli Siniselle tulevaisuudelle tyly. Ei yhtään paikkaa. Ryhmä katosi eduskunnasta. Nykyisin puolueen nimi on Korjausliike.
Siniset sai koko maassa 29 943 ääntä. Kurjuutta lisäsi se, että perussuomalaisten johtoon 2017 valittu Jussi Halla-aho keräsi Helsingissä yksin enemmän ääniä kuin sinisten ehdokkaat koko maassa, 30 596.
Tuttuja lukuja Soinille, joista hän voi enää vain uneksia. Vuonna 2015 Soini sai Uudeltamaalta 29 527 ääntä. Silloin hän oli kansansuosikki eikä ulkoministerin salkkuun itsensä kytkenyt loikkari.
Loikkarin ja häviäjän loimet pelottavat. Blogissaan Soini kertoo olevansa vennamolainen, katolilainen ja vapaa mies.