Suuret tekevät väistöliikkeitä ja Sampo Terho mahalaskun
Lähestyvät eduskuntavaalit ovat saaneet puolueet lähes paniikkiin. Keskusta, kokoomus ja sosiaalidemokraatit hautaavat kilpaa puolueohjelmiensa uljaita tavoitteita arkistojen peränurkkiin.
Uusilla linjauksilla on kaksi tarkoitusta: kerätä ääniä ja varmistaa se, että vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa puoluetta on mahdollisimman hankala sysätä sivuun pöydästä, jossa hallituspaikat jaetaan.
Tuorein esimerkki on keskustan kanta perustuloon, jota se on ajanut vuosikymmeniä. Siitä on selkeitä sanoja sekä edellisen puoluekokouksen päätöksissä että viime vuoden loppupuolella pidetyn puoluevaltuuston pöytäkirjassa.
Torstaista lähtien keskustan tavoite on ollut kannustavaa perusturva. Kurssimuutoksen syy on selvä. Seuraava hallitus saattaa panna askelmerkit sosiaaliturvauudistukselle. Silloin keskustan on turvallisempaa olla samalla puolella kuin Sdp ja kokoomus, jotka kannattavat vastikkeellista perusturvaa.
Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti Helsingin Sanomissa lokakuussa, että metsähakkuita pitää vähentää. Kokoomus ja keskusta riemastuivat heitosta niin paljon, että Rinne ja Sdp joutuivat peruuttamaan ja selittämään, ettei puolueella ole tarkkaa näkemystä hakkuiden määrään.
Todellisen viestintähäsäkän järjestivät kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ja hänen avustajansa, kun kokoomus yritti peittää kielteisen kantansa hoitajamitoitukseen. Kokoomukselle tuli hätä, kun keskusta käänsi takkinsa ja ilmoitti hyväksyvänsä, että lakiin kirjataan tarkka luku hoitajamitoituksesta.
Kokoomus halusi välttää asetelman, jossa Sdp ja keskusta ovat eri rintamassa. Sekasortoinen keskustelu saattoi tosin vahvistaa käsitystä, että kokoomus vastustaa tarkkaa mitoitusta.
Kolmen suurimman puolueen pelissä on kyse hallitusvallasta. Pienimmällä hallituspuolueella sinisillä panoksena on elämä, jonka pelastamiseksi voi ratsastaa vaikka kuolleella.
Puheenjohtaja Sampo Terho möläytti selvittävänsä, voisiko mäkihyppääjä Matti Nykäselle järjestää valtiolliset hautajaiset. Raadollinen esimerkki siitä, kuinka urheilulla ja kuolleilla voi politikoida.
Terhon avaus asettuu vielä kummallisempaan valoon, kun tiedetään, kenelle järjestettiin edelliset valtiolliset hautajaiset. Presidentti Mauno Koivisto oli urheilumies, joka vierasti urheiluun liittyvää liiallista kansallistunnetta.
Ministeri Terhon onneksi Nykäsen omaiset pyydettynä tai pyytämättä kertoivat, että Nykänen haudataan perheen kesken. Hautajaiset kustantaa hyväntekeväisyysjärjestö Pietarinkadun Oilers.
Pietarinkadun Oilers on sopiva maksaja, joka yhdistää sähläyksen kaikki osapuolet. Terho valittiin eduskuntaan perussuomalaisten listalta, Nykänen oli yhden kauden perussuomalaisten kunnanvaltuutettu ja Pietarinkadun Oilersien kunniapuheenjohtaja Mato Valtonen pyrki 1983 eduskuntaan perussuomalaisten edeltäjän maaseudun puolueen ehdokkaana, mutta jäi ensimmäiselle varasijalle.