Stubb varoo ja Haavisto haastaa
Kokoomuksen Alexander Stubb haluaa puhua ulkopolitiikasta. Valitsijayhdistyksen Pekka Haavisto (vihr) haastaa sisäpolitiikassa.
Rintamalinjat alkoivat hahmottua jo sunnuntaina, kun selvisi, että presidentinvaalin toisella kierroksella ovat Alexander Stubb ja Pekka Haavisto.
Ensimmäisen äänestyksen voittanut Stubb arveli, että toisella kierroksella korostuu ”ulkopoliittinen debatti”. Haavisto puolestaan toivoi, että ehdokkaat keskustelisivat myös Itä-Suomesta ja köyhyydestä.
Haavisto oli päättänyt haastaa Stubbin sisäpolitiikassa. Tarkoituksena on samalla kosiskella Jussi Halla-ahon (ps) ja Olli Rehnin (kesk) yhteensä yli miljoonaa äänestäjää.
Asetelmaa tuki Helsingin Sanomien Verianilta tilaama kysely Stubbin ja Haaviston suosiosta. Stubb johti selvästi. Kyselyyn vastanneista 57 prosenttia kannatti Stubbia ja 43 Haavistoa.
Stubbin etumatka on iso. Merkittävä osa Halla-ahon ja Rehnin toisella kierroksella äänestävistä kannattajista on siirtymässä Stubbin äänestäjiksi.
Haavistolla on mahdollisuuksia. Voitto kuitenkin edellyttäisi erinomaista onnistumista tenteissä ja Stubbin virheitä.
Ehdokkaat ottivat tällä viikolla monta kertaa yhteen. Heti maanantaina Yleisradion väittelyssä, sitten Ilta-Sanomien televisiotentissä ja uudelleen Ylen tunnin lähetyksessä torstaina.
Keskusteluista huomaa, että kamppailu on loppusuoralla ja kierroksia on paljon takana. Ehdokkaat esiintyvät varmasti, vuorosanat ovat hallussa. Tuttuihin kysymyksiin vastataan sujuvasti ja samalla tavalla kuin aiemminkin.
Presidentin tärkein tehtävä on johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Aiemmissa presidentinvaaleissa keskustelut ovat välillä olleet teoreettista varjonyrkkeilyä.
Nyt väittelyt ovat tässä päivässä. Suomi on juuri liittynyt Natoon, Ukrainassa soditaan ja Afrikassa on menossa suurvaltojen ja Euroopan välinen kilpailu reviireistä.
Ulkopolitiikan perusratkaisuista Stubb ja Haavisto ovat samaa mieltä. Stubb on kuitenkin selvästi innokkaampi syventämään Nato-jäsenyyttä. Hän korostaa transatlanttisia yhteyksiä Yhdysvaltoihin.
Stubb sallisi ydinasekuljetukset Suomen kautta ja ottaisi maahan Nato-sotilaita. Hänen mielestään Suomi ei voi olla vapaamatkustaja puolustusliitossa.
Haaviston tulokulma on globaali. Hän puhuu mielellään Yhdistyneistä kansakunnista. Hän on vastustanut ydinenergialain muuttamista ydinasekuljetusten sallimiseksi.
Ylen keskustelussa Haavisto vierasti ajatusta Nato-upseereiden läsnäolosta. Suomen pitää vastata itse omasta puolustuksestaan. Toisaalta Haavisto myönsi, että Yhdysvaltojen kanssa tehty DCA-sopimus avaa yhdysvaltalaissotilaille mahdollisuuden tulla Suomeen.
Väittelyiden ulkopoliittisissa osissa Stubb on ollut hiukan niskan päällä. Se voi johtua jopa semantiikasta.
Stubb vastaa myönteisesti useisiin kysymyksiin, esimerkiksi ydinaseiden kauttakuljetuksiin. Sanaan kyllä liittyy myönteinen arvolataus.
Haavisto on välillä vaikuttanut jarrumieheltä arvostellessaan Stubbin kannanottoja. Se ei kuulosta niin hyvältä kuin ”kyllä”, vaikka ”ei” olisikin oikea vastaus.
Vaalikamppailu on ollut kohteliasta. Vastustajaa on kehuttu ja keskustelut ovat pysyneet asiassa. Kilpailijan mollaamisen asemesta ehdokkaat ovat keskittyneet itsekehuun ja siihen, kumpi tuntee enemmän maailman päättäjiä.
Kun Stubb kertoo tuntevansa Unkarin pääministerin Viktor Orbánin, Haavisto muistuttaa keskustelleensa monta kertaa maan ulkoministerin kanssa.
Kun Haavisto nokittaa Yhdysvaltain ulkoministerillä Antony Blinkenillä, Stubb vastaa Naton pääsihteerillä Jens Stoltenbergillä.
Kun Stubb muistuttaa toimineensa sekä pää-, että ulkoministerinä, Haavisto kertoo olleensa ulkoministerinä viimeistelemässä Suomen liittoutumista Natoon.
Kansainvälisen tilanteen ja vaalin luonteen vuoksi sisäpolitiikka on ollut sivussa. Tämän lisäksi kumpikaan ehdokas ei ole sisäpolitiikan huippuosaaja. Stubb on ollut pitkään pois kotimaasta. Haavisto puolestaan on vuosia keskittynyt ulkopolitiikkaan.
Vaalikamppailu kuitenkin pakottaa Haaviston haastamaan Stubbin sisäpolitikassa. Siinä roolit ovat erilaiset. Haavisto on ollut hiukan vahvemmilla.
Haavisto kertoo avoimesti mielipiteensä ja uskaltaa piikitellä hallitusta. Hän on kannattanut työmarkkinariitojen sovittelua kolmikannassa, jossa ovat mukana valtio ja työmarkkinajärjestöt.
Stubb on perustellut varovaisia puheitaan sillä, että presidenttiä ei saa viedä osapuoleksi sisäpolitiikan riitoihin. Erityisesti hän yrittää välttää joutumasta pääministeri Petteri Orpon (kok) oikeistohallituksen pönkittäjäksi.