Saarikko otti kaiken vallan ja paikan Marinin kupeessa
Annika Saarikon (kesk) nimitys valtiovarainministeriksi testaa viimeinkin sen, tuleeko pääministeri Sanna Marinista (sd) ja valtiovarainministeristä hallituksen nyrkki.
Keskustan puheenjohtajan Annika Saarikon siirto valtiovarainministeriksi oli suunniteltu, tiedossa ja odotettu. Hallituksen kokoonpanossa palattiin normaaliin vuoden tauon jälkeen, kun toiseksi suurimman hallituspuolueen puheenjohtaja siirtyi vm:n johtoon.
Tämä tarkoittaa sitä, että Saarikko on keskustan kiistaton johtaja, jonka näpeissä on kaikki tarvittava. Viimeistään nyt keskustan siirtymävaihe Juha Sipilän ja Katri Kulmunin ajoista Saarikon kauteen on päättynyt.
Saarikko ei ole enää tulevaisuuden kasvo tai pelastusrengas. Nyt Saarikolla on kynä, jolla kirjoitetaan hänen oma poliittinen henkilöhistoriansa.
Tarinasta ei välttämättä tule pelkästään ruusuinen. Keskustan kannatus mataa 11 prosentissa. Se on useita prosenttiyksiköitä huonompi kuin puolueen tulos 2017 kuntavaaleissa. Se on jopa kehnompi kuin 2019 historiallisen eduskuntavaalitappion mahalasku.
Kuntavaalit Saarikko saa vielä anteeksi, ellei keskustan kannatus luisu alle 10 prosentin. Silloin puhetta riittäisi jo ensi vuoden puoluekokouksessa. Puheenjohtajan vaihdos on epätodennäköinen pelkästään siksi, että Saarikon seuraaja olisi jo neljäs keskustajohtaja kolmen vuoden sisällä.
Saarikon nimityksen jälkeen selviää, tuleeko hänestä ja pääministeri Sanna Marinista (sd) hallituksen nyrkki.
Keskustalaisten lisäksi pääministerin ja valtiovarainministerin tiiviimpää yhteistyötä on kaivannut europarlamentaarikko Eero Heinäluoma (sd). Hän on entinen Sdp:n puheenjohtaja ja valtiovarainministeri.
Keskustalaiset puhuvat ahkerasti punamultahallituksesta. Marin ei ole ollut innostunut nimestä. Hänelle hallitus on viiden puolueen ministeristö.
Selvää on kuitenkin, että nyt Marinin on otettava valtiovarainministeri vakavammin kuin silloin, kun Matti Vanhanen (kesk) hoiti tehtävää. Saarikon pukkaamisella sivuraiteelle olisi vakavammat seuraukset. Ministerin lisäksi Marin kääntäisi selän toisen päähallituspuolueen puheenjohtajalle.
Saarikon tilalle tiede- ja kulttuuriministeriksi hyppää keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen. Hän oli asemansa vuoksi nokkimisjärjestyksessä ensimmäinen.
Eduskuntaryhmän puheenjohtajana Kurvisella oli enemmän valtaa kuin riviministerinä. Kurvinen on kuitenkin tietoinen, että ministeriksi pitää lähteä silloin, kun siihen on mahdollisuus.
Kurvisen hetki oli nyt. Seuraava mahdollisuus olisi saattanut olla vasta kuuden vuoden päästä. Keskustan kannatus on niin alhaalla, että 2023 eduskuntavaalien jälkeen puolue on vaarassa pudota ministeriauton takapenkiltä oppositioon.