Porvarihallitusta vaikea muodostaa ilman keskustaa, sinipunassa kokoomus joutuisi perussuomalaisten puruluuksi
Sdp:lla on yhä mahdollisuus estää porvarihallituksen muodostaminen, mutta siihen tarvitaan pienten puolueiden tukea.
Pääministerivaaleiksi muuttuneissa eduskuntavaaleissa ei ratkennut seuraavan hallituksen kokoonpano. Jäljellä ovat edelleen samat päävaihtoehdot kuin ennen vaaleja: kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan koottava porvarihallitus tai kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien sinipunayhteistyö.
Kokoomuksen puheenjohtajalla Petteri Orpolla on hallituspelin vahvin käsi, suurimman puolueen asema ja 48 kansanedustajaa. Riikka Purran perussuomalaiset jäi kahden paikan päähän. Sanna Marinin Sdp sai 43 ehdokastaan uuteen eduskuntaan.
Orpo nimitetään ensi viikolla hallitustunnustelijaksi. Hän antaa perjantaina 14. huhtikuuta eduskuntapuolueiden vastattavaksi hallitusyhteistyötä koskevat kysymykset.
Kaikissa hallitusvaihtoehdossa suuret puolueet joutuvat turvautumaan pienten eduskuntaryhmien tukeen. Kahdella suurella puolueella ei ole yhdessä enemmistöä eduskunnassa.
Perussuomalaiset ja kokoomus saivat yhteensä 94 paikkaa uuteen eduskuntaan.
Porvarihallituksen eduskuntaenemmistön varmistamiseksi riittäisi ruotsalaisen kansanpuolueen ottaminen mukaan. Kolmen koalitiolla olisi 104 paikkaa. Se olisi ohut enemmistö, eikä porvarihallitus ole Rkp:lle kovin mieluisa vaihtoehto. Puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin mukaan Rkp ei lähde hallitukseen, joka tekee perussuomalaista politiikkaa.
Kristillisdemokraateilla edustajamäärä nousisi 109 kansanedustajaan. Suuri kysymysmerkki on, kiinnostaako hallitusvastuu 23 kansanedustajan keskustaa.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko on viemässä puoluettaan oppositioon samalla tavalla kuin Juha Sipilä (kesk) neljä vuotta sitten. Jos keskusta kuitenkin hyppäisi kokoomuksen ja perussuomalaisten kelkkaan, se olisi suhteellisen turvassa, koska kaikki keskeiset porvaripuolueet olisivat mukana.
Keskustaa saattaa viehättää jääminen porvarihallituksen ulkopuolelle. Se olisi taktisesti mainio asema puolueelle. Oppositiosta keskusta voisi käydä hallituksessa olevien kokoomuksen ja perussuomalaisten kimppuun.
Hallituksella pitää olla yhteisesti hyväksytty ohjelma. Talouspolitiikasta kokoomus ja perussuomalaiset pääsisivät helposti yhteisymmärrykseen. Paperi kelpaisi varmaankin myös pienemmille porvariryhmille.
Suurimmat ongelmat tulisivat ympäristö- ja ilmastopolitiikasta. Purra kampanjoi voimakkaasti nykyisen hallituksen ilmastopolitiikkaa vastaan ja väitti, ettei Suomi pysty täyttämään keskeisimpiä ilmastopoliittisia tavoitteitaan.
Ilmastopolitiikan lisäksi maahanmuutosta ja Eurooppa-politiikasta sopiminen voisi olla vaikeaa. Sekä kokoomus että perussuomalaiset joutuisivat tekemään myönnytyksiä.
Ratkaisevaa on se, kuinka paljon Orpo korostaa vaalikamppailussa paljon esillä olleen talouden merkitystä. Vaakakupissa voi olla painoa myös sillä oletuksella, että porvarihallituksen on perinteisesti ollut vaikea tulla toimeen ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien yhteishallitus on yhtä mahdollinen vaihtoehto kuin porvarihallitus. Marinilla oli vaaleissa kaksi tavoitetta: pitää Sdp suurimpana puolueena ja estää porvarihallituksen muodostaminen.
Jälkimmäinen tavoite on edelleen saavutettavissa. Kokoomuksella ja Sdp:lla on yhteensä 91 paikkaa eduskunnassa.
Kaksikko tarvitsisi tuekseen pieniä puolueita. Sinipuna olisi porvarihallitusta mieluisampi vaihtoehto Rkp:lle. Tarvittaessa mukaan voisi ottaa kristillisdemokraatit.
Keskustalle kokoomuksen ja Sdp:n hallitusyhteistyö on ikävin vaihtoehto riippumatta siitä, onko puolue hallituksessa vai oppositiossa.
Sinipunassa keskusta olisi pieni kolmas pyörä. Oppositiossa se jäisi kaksi kertaa suuremman perussuomalaisten puristukseen.
Jos Orpo ja Marin pääsevät sopimukseen, keskusta jää todennäköisesti hallituksen ulkopuolelle. Sdp tuskin lähtee kahden tai kolmen porvaripuolueen vangiksi.
Kokoomuksen ja Sdp:n yhteistyön suurin este on erimielisyydet talouspolitiikasta. Molemmat joutuisivat tinkimään verovaatimuksistaan ja keinoistaan julkisen talouden sopeuttamiseksi.
Sdp voisi tehdä samanlaisen ratkaisun kuin 2003. Silloin vaalitaistelun keskustan Anneli Jäätteenmäelle hävinnyt Sdp:n puheenjohtaja Paavo Lipponen jäi hallituksen ulkopuolelle ja ryhtyi eduskunnan puhemieheksi. Valtiovarainministeriksi nimitettiin Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kalliomäki.
Marin saattaa olla kiinnostunut puhemiehen tehtävästä. Orpon sinipunan valtiovarainministeriksi voisi ryhtyä viime kaudella Sdp:n eduskuntaryhmää johtanut Antti Lindtman.
Sinipunahallituksella olisi porvarikokoonpanoa paremmat edellytykset tehdä yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
Päähallituspuolueiden asema ei olisi täysin turvattu. Kokoomus joutuisi perussuomalaisten ja keskustan puruluuksi. Vasemmistoliitto puolestaan kävisi oppositiosta sosiaalidemokraattien kimppuun.