Orpo pääsi suhteellisen helpolla, Purra loisti tenttimaratonin alussa – näin puheenjohtajat pärjäsivät vaaliväittelyissä

Puoluejohtajien kilpailu kuntien ja hyvinvointialueiden herruudesta päättyi käytännössä torstaina Yleisradion televisioituun vaalikeskusteluun. Asetelmat pysyivät samanlaisina koko kampanjan ajan.

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat olivat tukevasti kaivamissaan juoksuhaudoissa.

Aihe oli lähes kaikissa tenteissä sama. Oppositio haastoi hallitusta sosiaalipalveluiden leikkauksista ja hyvinvointialueiden alijäämien kattamisesta.

Hallituspuolueet hokivat tentistä toiseen julkisen talouden tasapainotuksen merkitystä ja sitä, että hallitus on antanut hyvinvointialueille lisää rahaa 2,2 miljardia euroa.

Vastakkainasettelu jäi sivummalle silloin, kun aiheena olivat kuntien tehtävät. Inttämisen sijaan puheenjohtajat jopa keskustelivat koulutuksesta ja päivähoidosta, vaikka oppositio tietenkin muistutti hallituksen tekemistä leikkauksista.

Pääministerillä on parhaat mahdollisuudet johtaa poliittista keskustelua. Alue- ja kuntavaaleissa pureudutaan usein yksityiskohtiin, ja silloin pääministeri joutuu ahtaalle. Pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo meni koko vaalitaistelun läpi yleispolitiikalla.

Orpo selitti hallituksen vaikeuksia kansainvälisellä tilanteella, hoki julkisen talouden tasapainotuksen merkitystä ja sitä, että työ tuo vaurautta. Hän varoi tarkkoja kannanottoja ja saattoi todeta ylimalkaisesti, että esimerkiksi omalääkärijärjestelmä on tehtävissä.

Orpo pääsi kuitenkin suhteellisen helpolla, vaikka jäikin muutaman kerran kiinni tiedonpuutteesta ja virheestä. Hän vaikutti usein vaivautuneelta ja lopussa sekä turhautuneelta että väsyneeltä, kun oppositio soitti samaa levyä.

Perussuomalaisten Riikka Purra loisti tenttimaratonin alussa. Hän listi keskustan Antti Kaikkosen pari kertaa kuin katujyrä sammakon kuumaan asvalttiin.

Helposti kiihtyvä Purra oli korostetusti valtiovarainministeri. Hän kiivaili usein vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa. Torstaina Purra oli suhteellisen vaisu. Kampanja ilmeisesti painoi ja mieltä saattoi synkistää perussuomalaisten kehno menestys kannatusmittauksissa.

Opetusministeri Anders Adlercreutz (r) kohensi otteitaan tenttien edetessä. Hän sai paljon puheaikaa, kun keskustelu siirtyi kuntavaaleihin ja perusopetukseen.

Adlercreutzin tavoin kristillisdemokraattien Sari Essayah osasi yksityiskohdat. Essayahin päätehtävänä oli peesata Orpoa. Suoritus ei ollut niin vakuuttava kuin eduskuntavaaleissa, joissa hänen talousosaamisensa on tullut paremmin esiin.

Oppositiojohtaja Antti Lindtman (sd) haastoi hallitusta ja Orpoa. Vaaleissa on panoksena ykköspuolueen valtikka ja piikkipaikka 2027 eduskuntavaaleihin. Niiden jälkeen joko Lindtman tai Orpo päässee ensimmäisenä yrittämään uuden hallituksen kokoamista.

Lindtman toisteli ja taivasteli hoitajamitoituksen leikkausta ja hoitotakuun pidennystä. Edelliseen demari-Anttiin (Rinne) verrattuna Lindtman oli tylsä ja varma. Ei pihaustakaan vappusatasista tai synnytystalkoista.

Keskustan Antti Kaikkonen on mukavan miehen maineessa. Sanavalmis Kaikkonen jäi usein sivuun, kun olisi pitänyt ryhtyä riitelemään.

Ylen tentissä hän sai vähiten puheaikaa. Parhaimmillaan Kaikkonen oli aiemmin, kun vaalien ulkopuolelta keskusteluun nostettiin Suomen irtautuminen Ottawan miinasopimuksesta.

Vasemmistoliiton Minja Koskela vaikutti aluksi olevan väärässä seurassa ja jäi taustalle. Loikka Helsingin kuntapolitiikasta puheenjohtajaväittelyyn on pitkä.

Vaalien lähestyessä Koskela kohensi otteitaan. Kokemus koulumaailmasta tuli esiin.

Vihreiden Sofia Virta haki vastakkainasettelua ja onnistui pääsemään usein Purran maalitauluksi. Virta itse mätki ahkerimmin Orpoa. Kaksikko kilpailee samoista äänistä Turussa.

Virta oli joukon moottoriturpa, joka pystyi kuitenkin tenttien edetessä hiljentämään vauhtia. Kokemus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista näkyi.

Harry Harkimo (liik) oli oma itsensä. Suorasuu, joka ronkki arkikielellä hallituksen ja erityisesti kokoomuksen edesottamuksia.