Kaksi ehdokasta erottuu kannatuksellaan

Presidentinvaalien ensimmäiseen äänestykseen on alle neljä viikkoa. Se on aika, jolloin ratkaistaan, ketkä kaksi ehdokasta pääsevät toiseen vaaliin 11. helmikuuta.

Tilanne on ollut vakiintunut pari kuukautta. Kannatuskyselyiden kärjessä ovat kokoomuksen Alexander Stubb ja vihreiden Pekka Haavisto, joka pyrkii presidentiksi valitsijayhdistyksen ehdokkaana.

Pekka Haaviston taktiikka on pitänyt. Hän on ainoa ehdokas, jonka kannatus on selvästi ehdokkaan puolueen suosiota korkeampi.

Haavisto teki eroa vasemmistoon ilmoittamalla, ettei hän ole lainkaan punainen. Se vaikuttaa oikealta ratkaisulta. Uskovaisia ei kannata enää käännyttää.

Kohteeksi on otettava ne äänestäjäryhmät, joissa on vielä eniten voitettavaa. Haaviston tapauksessa tämä tarkoittaa porvarillisten puolueiden kannattajia.

Haavisto vältti taktisen virheen, johon porvarilliset ehdokkaat ovat joskus sortuneet vaalin toisella kierroksella. Kampanjan ilme on muuttunut oikeistolaisemmaksi. On ryhdytty käännyttämään uskovaisia, kun olisi pitänyt vikitellä vasemmiston kannattajia.

Sosiaalidemokraattien Jutta Urpilaisen pätkäkampanja ei ole saanut tuulta purjeisiinsa. Helsingin Sanomien Verianilta tilaamien kannatusmittausten mukaan Urpilaisen suosio olisi joulukuussa pudonnut viiteen prosenttiin.

Urpilainen on kaukana Sdp:n puoluekannatuksesta, joka on eri kyselyissä ollut 20 prosentin tuntumassa. Tilanne on Sdp:lle ja Urpilaiselle tukala.

Presidentinvaaleissa on nähty nousuja. Sdp:n presidenttiehdokas Tarja Halonen oli kesällä ja syksyllä 1999 useissa kannatusmittauksissa Esko Ahon (kesk), Riitta Uosukaisen (kok) ja Elisabeth Rehnin (r) perässä.

Lopulta Halonen nousi takamatkalta presidentiksi. Se mahdollisuus on myös Urpilaisella, mutta asetelma on hyvin erilainen kuin vuonna 2000.

Halosella oli käytössään sukupuolikortti. Sitä ei ole Urpilaisella. Nainen on valittu kahdesti presidentiksi.

Ulkoministeri Halonen erottui ehdokasjoukosta ulkopolitiikan osaajana siitäkin huolimatta, että mukana olivat entinen pääministeri ja puolustusministeri. Näissä vaaleissa Urpilaisella on vastassaan kansainvälisillä ansioilla mitattuna selvästi kovempi kaarti kuin Halosella vuonna 2000.

Sisäpolitiikka on jäänyt pois vaalikeskusteluista. Tenteissä ja keskusteluissa on keskitytty asioihin, jotka kuuluvat presidentin tehtäviin. Oppositiopuolueiden ehdokkaat eivät ole päässeet haastamaan kilpailijoitaan hallituksen säästöillä ja leikkauksilla.

Halonen oli vuonna 2000 koko vasemmiston ehdokas. Näissä vaaleissa vasemmistoliiton Li Andersson verottaa Urpilaisen äänipottia.

Urpilaisen ja muiden Stubbin ja Haaviston haastajien riesana ovat kannatusmittaukset. Tutkimuksissa on havaittu bandwagon-ilmiö, jossa osa äänestäjistä hyppää oletetun voittajan kelkkaan. Vuonna 2000 erilaisia vaaleihin liittyviä kyselyitä tehtiin vähemmän kuin nyt.

Haaviston ja Urpilaisen gallupluvut ovat poikkeuksia, jos niitä verrataan ehdokkaan taustapuolueen suosioon. Heidän kilpailijoidensa kannatusluvut ovat aika lähellä oman puolueen suosiota.

Jussi Halla-ahon kampanja on ollut hienoisessa nousussa ja lähestynyt puolueensa perussuomalaisten kannatusta.

Valitsijayhdistyksen ehdokkaana vaaleihin lähtenyt Olli Rehn (kesk) on jämähtänyt kymmenen prosentin tuntumaan. Se on hyvin lähellä keskustan tuoreimpia kannatuslukuja.

Anderssonia kannatti HS:n kyselyssä seitsemän prosenttia vastanneista. Vasemmistoliiton suosio on yleensä ollut hiukan korkeampi.

Sari Essayah (kd) ja Harry Harkimo (liik) ovat juuttuneet alempaan prosenttisarjaan. Siellä ovat myös heidän puolueensa.

Valitsijayhdistyksen ehdokkaan Mika Aaltolan suosio on murentunut puolueiden vaalikoneiden puristuksessa. HS:n mittauksessa Aaltola jäi neljään prosenttiin.

Vaalien ensimmäinen äänestys on 28. tammikuuta. Sen jälkeen tilanne muuttuu olennaisesti, kun noin puolet äänestäneistä joutuu valitsemaan uuden ehdokkaan.