Historia toistumassa presidentinvaalissa – Haaviston voitto olisi jymypaukku

”Sunnuntai on yllätysten päivä”, presidenttiehdokas Pekka Haavisto (vihr) sanoi Yleisradion tentissä torstaina.

Lausahdus piti sisällään olennaisen: Haavistokin mielestä kokoomuksen Alexander Stubb (kok) on ennakkosuosikki seuraavaksi presidentiksi, oma voitto olisi yllätys.

Sunnuntaina huipentuvassa vaalissa on paljon samaa kuin useissa aiemmissa presidentinvaaleissa, joissa on voinut äänestää suoraan ehdokasta.

Suurimman eduskuntapuolueen ehdokas on menestynyt silloin, kun tasavallan presidentti ei ole ollut ehdolla. Vain kerran vaalin on voittanut joku muu kuin suurimman puolueen ehdokas.

Tuo poikkeus oli 1994. Keskustan Paavo Väyrynen ei päässyt edes toiseen vaaliin, jossa sosiaalidemokraattien Martti Ahtisaari voitti ruotsalaisen kansanpuolueen Elisabeth Rehnin. Silloinkin Sdp oli kannatusmittauksissa selvästi suosituin puolue, vaikka keskustalla oli eniten kansanedustajia.

Professori Elina Kestilä-Kekkonen muistutti Ylen haastattelussa, että puoluekannalla on vahva merkitys ehdokasvalinnassa. Tämä on pitänyt näissäkin vaaleissa paikkansa.

Kestilä-Kekkosen arviota tuki Helsingin Sanomien Verianilta tilaama kysely. Stubbin ja Haaviston kannattajilta tiedusteltiin, miksi vastaaja ei voi äänestää toista ehdokasta. Yli 40 prosenttia kummankin kannattajista vierasti toisen ehdokkaan arvoja ja puoluekantaa.

Stubb on ollut pitkään kannatusmittausten kärkikaksikossa, useimmiten ykkösenä. Haavisto on ollut puolestaan yhtä vahva kakkonen.

Ehdokkaiden järjestys on pysynyt eri kyselyissä käytännössä samana noin kaksi kuukautta. Sekä Ylen Taloustutkimukselta tilaamassa että HS:n tuoreimmissa mittauksessa Stubb johti kisaa prosenttiosuuksin 54–46.

Media innostui: Haavisto kuroo etumatkaa umpeen, vaali ei ole ratkennut. Ei olekaan, koska äänet lasketaan vasta sunnuntaina.

Stubbin johto on kuitenkin selvä, ja Haaviston voitto olisi jymypaukku. Eroa voi havainnollistaa muuttamalla prosenttiosuudet ääniksi.

Kannatusmittauksissa Stubbin johto oli kahdeksan prosenttiyksikköä. Jos laskun pohjana on ensimmäisessä vaalissa annettujen äänien määrä, ero on yli 250 000 ääntä. Se on paljon.

Eroa voi kuvata pohtimalla, miten ensimmäisellä kierroksella pudonneiden ehdokkaiden yhteensä 1,5 miljoonan ääntä voisi jakautua.

Päästäkseen tasoihin Haaviston pitäisi napata potista noin 875 000 ääntä. Stubbille saisi jäädä noin 625 000 ääntä.

Vaikka presidentinvaali on henkilövaali, sisäpolitiikka vaikuttaa ehdokkaiden mahdollisuuksiin. Vasemmiston ja vihreiden yhteiskannatus oli viime kevään eduskuntavaaleissa 34 prosenttia.

Oikeiston ja vasemmiston välinen jana on pidentynyt kahden viimeisimmän hallituksen aikana. Vihreät siirtyi viime vaalikaudella selvästi vasemmalle. Puolue sai 2023 eduskuntavaaleissa vain seitsemän prosenttia äänistä.

Vaalitappio ja vihreiden linjanmuutos ovat rapauttaneet Haaviston mahdollisuuksia. Sofia Virran valinta puheenjohtajaksi ja Atte Harjanteen nousu eduskuntaryhmän johtoon eivät ole nostaneet puolueen kannatusta.

Ongelma oli niin suuri, että Haaviston piti ilmoittaa, ettei hänessä ole lainkaan punaista.

Vaalikamppailua on moitittu tylsäksi. Ehdokkaat ovat käyttäytyneet toisiaan kohtaan hyvin kohteliaasti. Aina ei ole ollut näin. Ei varsinkaan silloin, kun Paavo Väyrynen on pyrkinyt presidentiksi. Varttuneempi väki muistaa vuoden 1988 ja 1994 vaalit. Likasankoja tyhjennettiin ahkerasti vastustajien niskavilloihin.

Ehdokaskaartikin on nyt tässä ajassa. Valtaosa heistä on hankkinut kannuksia kansainvälisissä tehtävissä, useissa yhteiseurooppalaisissa instituutioissa ja tehtävissä.

Ennen presidentiksi pyrkivällä piti olla nykyisinkin vaadittava suomalainen syntymätodistus ja sarjalippu Moskovan junaan.