Antti Rinne palasi vaalikentille - suurin riski ei ehkä ole terveydellinen
Kun helmikuu vaihtui maaliskuuksi, eduskuntavaalikamppailussa saatiin taas uusi jännityksen aihe: miten Antti Rinne (sd) selviytyy raskaasta vaalityöstä pitkän sairausloman jälkeen.
Sdp-pomo on ollut poissa pelistä joulun pyhistä lähtien, yli kaksi kuukautta – melkein kuukauden pidemmän ajan kuin vaaleihin on enää jäljellä. Keuhkokuumeesta alkaneen ja sepelvaltimon pallolaajennukseen johtaneen sairauskierteen aikana demarien kannatus on laskenut vain hieman, eikä välttämättä yhtään enempää kuin jos Rinne itse olisi ollut koko ajan puikoissa.
Hiljalleen kuntoutuva Rinne on jaellut töihinpaluunsa kunniaksi laajoja haastatteluja vähän sinne ja tänne. Niistä on käynyt ilmi, että puheenjohtajan sairaus on ollut paljon vakavampi kuin aluksi kerrottiin. Vuodenvaihteen aikoihin hän muun muassa oli nukutettuna noin kaksi viikkoa.
Varsinkin muutamat kokoomuslaiset spinnarit ovat herkutelleet myös tiedolla, että vielä puolisentoista viikkoa sitten, ollessaan yhä kuntoutuksessa, Rinne pystyi kävelemään kerralla vain 150 metriä.
Ihmisten terveydentila on jopa politiikassa aihe, johon suhtaudutaan yleensä jonkinlaisella pieteetillä. Kilpailijoiden likaisimpien temppujen osastot ovatkin joutuneet olemaan tarkkoina siinä, minkälaisia vihjailuja ne voivat esittää Rinteen työkyvystä.
Ilta-Sanomien käsittämätön sähläys Rinteen lääkärintodistuksen julkaisemisessa kadonneine päivämäärineen näytti hetken asialta, jossa Rinne voitaisiin panna tiukoille politiikan perinteisten pelisääntöjen puitteissa. Loppujen lopuksi tämäkin keskustelu kuivui kuitenkin kokoon, kun toimitus otti sekoilun omaan piikkiinsä.
Rinne itse on eri yhteyksissä vakuuttanut epäilijöille olevansa nyt täysin työkykyinen. Puheet joutuvat heti kovaan testiin kaikkialle maahan ulottuvilla vaalikiertueilla ja lukuisissa televisio- ja muissa tenteissä. Sdp:ssä ei ole enää suunniteltu puheenjohtajan varalle uusia erityisjärjestelyjä vaalien puolitoista kuukautta kestävän loppusuoran varalle.
Jos Rinne selviää tästä rääkistä kunnialla, epäilyt siitä miten hänen terveytensä kestää pääministerin tehtävien hoitamisen vaimenevat luultavasti jonkin verran.
Rinteen paluuseen liittyvä suurin riski ei välttämättä olekaan terveydellinen. Julkisuuteen tuli tällä viikolla tietoja suurimpien puolueiden Kantar TNS:llä teettämästä tuoreesta puoluebarometrista. Siinä oli demareille sekä hyviä että huonoja uutisia. Sen mukaan Sdp:llä on puolueista kaikkein paras kokonaisimago, mutta vastaavasti Rinne jäi puheenjohtajien vetovoimaisuuden mittauksessa hännänhuipuksi.
Muista yhteyksistä tiedetään, että demarien ydinkannattajille on keskimääräistä yhdentekevämpää, kuka puoluetta johtaa. Jotkut liikkuvat äänestäjät ovat kuitenkin saattaneet panna merkille, että Sanna Marinin, Antti Lindtmanin ja Antton Rönnholmin kasvot saanut puolue saattaa vastoin odotuksia tarjota jotain nuoremmillekin.
Yksi jännityksen aihe onkin nyt, onko Sdp:n kannatus pysynyt alkuvuodesta siedettävänä Rinteen sairauslomasta huolimatta vai päinvastoin sen takia.
P.S. Suomen poliittisen lähihistorian ylivoimaisesti tragikoomisin ilmiö, Sampo Terhon johtama Sininen tulevaisuus, muuttuu koko ajan surkuhupaisammaksi. Eilen puolueen kansanedustaja Ari Jalonen antoi ymmärtää, että hän kyllä toimii vaalikauden loppuun sinisissä, mutta asettuu vaaleissa ehdolle kokoomuksen listalta, ja sen jälkeen ehkä menee aluksi kokoomuksen ryhmään, mutta myöhemmin taas sinisiin, tai sitten ei, tai jotain sinne päin.
Tätä menoa ei yllättäisi enää, jos vaalien jälkeen koko sininen sirpaleryhmä (jos sellaista ylipäätään enää on) ilmoittaisi, että koko sakki siirtyy vahvistamaan kokoomusta, jos vain Terholle tai Timo Soinille tai jollekin muulle hillotolpankyttääjälle löytyy jatkossakin paikka hallituksesta. Ja sitten pidetään taas kauniita juhlapuheita politiikan arvostuksesta ja ihmetellään, miksi sitä ei ole.