Vaalimainoksissa hymyilevät tutut kasvot: liki 80 prosenttia aluevaalien ehdokkaista oli ehdolla myös viime kuntavaaleissa
Pienissä kunnissa pelätään, että ne eivät saa yhtään edustajaa aluevaltuustoon. Kumpi painaa uurnilla enemmän, henkilö vai puolue?
Vaalimainokset ilmestyivät joululomien aikana katukuvaan. Pimein vuodenaika on vaikea aika saada näkyvyyttä. Hämärässä nimiä ja numeroita on vaikea erottaa. Maanteiden varsilla kasvot ovat lumen ja loskan peitossa.
Päivänvalossa huomaa, että ehdokkaat ovat tuttuja kasvoja. Kuntaliiton mukaan liki 80 prosenttia ehdokkaista oli ehdolla viime kesän kuntavaaleissa. Joka kolmas ehdokas on istuva kunnanvaltuutettu.
Kansanedustajista yli puolet pyrkii aluevaltuustoon.
Ehdokkaissa on paljon yrittäjiä, eläkeläisiä, insinöörejä ja sairaanhoitajia. Keski-ikä on 50,3 vuotta. Ikäjakauma on samankaltainen kuin viime kuntavaaleissa.
KUN ehdokaslistat joulun alla vahvistettiin, vaaleista kiinnostuneet saivat kättä pidempää aluevaltuustojen mahdollisten kokoonpanojen hahmotteluun.
Etukäteen huolta on herättänyt päätöksenteon keskittyminen. Hyvinvointialueet muodostavat oman vaalipiirinsä, ja niiden keskuskaupunkien odotetaan saavan erittäin vahvan aseman aluevaltuustoihin.
Monilla alueilla keskuskaupunki haukkaa yli puolet alueen asukkaista. Keski-Pohjanmaalla jopa 70 prosenttia väestöstä asuu keskuskaupungissa Kokkolassa.
Väkirikkaat kaupungit korostuvat luonnollisesti ehdokasasettelussa. Pienissä kunnissa pelätään, että ne eivät saa yhtään edustajaa aluevaltuustoon.
Pohjois-Pohjanmaan Merijärvellä on vain yksi ehdokas, kun Vantaalla ehdokkaita on yli 400.
”Voi melkein varmuudella sanoa, että kaikista kunnista ei pääse ehdokasta läpi”, sanoo Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom.
TEORIASSA tällä ei pitäisi olla väliä. Aluevaaleissa valituksi tulevien tehtävänä on edustaa koko vaalipiiriä.
Käytännössä moni ehdokas pitää esillä omaa kotikuntaansa ja lupaa edistää sen asiaa. Sama pätee eduskuntavaaleihin, joissa ehdokkaat pyrkivät usein puhuttelemaan erityisesti oman kotikuntansa äänestäjiä.
Pekola-Sjöblom ei pidä hälyttävänä, jos yksittäisiä kuntia jää aluevaltuustojen ulkopuolelle. Kaikki valtuutetut kantavat vastuuta koko alueesta, ei vain omasta kunnastaan, hän sanoo.
Olennaisempaa on, miten kattavasti pienet kunnat ylipäätään saavat valtuustoihin edustuksen.
Aluevaaleissa on kyse ennen muuta sote-palveluista. Pienet kunnat pelkäävät palveluiden keskittyvän keskuskaupunkeihin, jos syrjäseutujen ääni ei pääse valtuustoissa riittävästi kuuluviin.
Huoli on ilmeinen esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, joissa on paljon pieniä kuntia ja etäisyydet ovat pitkiä.
Valtuustojen kokoonpanoon vaikuttaa se, ketkä lähtevät uurnille. Äänestysinnon on pelätty jäävän heikoksi, mikä voi rokottaa suuria kaupunkeja. Niissä on enemmän nuoria äänestäjiä, jotka jättävät helpommin äänestämättä.
Toisaalta suurissa kaupungeissa on myös innokkaita äänestäjiä kuten kokoomuksen aktiivikannattajia.
LOPULTA vaalitulos riippuu siitä, millä perusteella äänestäjät valitsevat ehdokkaansa. Kuntavaaleissa on havaittu, että suuremmissa kaupungeissa puolue on äänestäjälle henkilöä tärkeämpi. Pienissä kunnissa taas henkilö painaa enemmän.
Pekola-Sjöblom arvioi, että sama logiikka pätee aluevaaleissa.
”Oletan, että pienissä kunnissa halutaan tietoisemmin äänestää oman kunnan ehdokasta. Henkilö voi olla ratkaisevampi kuin puolue, kun tiedetään, että kuntalaiset ovat huolissaan sote-palveluista ja haluaisivat, että ne järjestettäisiin mahdollisimman lähellä omaa kotia.”
VAALIPÄIVÄN alla akuutimpi huolenaihe on, miten vaalit saadaan ylipäätään pidettyä. Kampanjointia on jouduttu rajoittamaan kärjistyneen koronatilanteen takia. Vaalitilaisuuksia on peruttu ja siirretty verkkoon.
Vaaleista vastaavat tahot ovat pyrkineet varmistamaan, että myös perinteinen kampanjointi toreilla ja muualla ulkotiloissa olisi mahdollista tautitilanteesta huolimatta. Kampanjointia ei haluta jättää vain sosiaalisen median tai kadunvarsimainonnan varaan.
Vaalien ajankohta on monella tapaa hankala, mutta kehnon äänestysinnon manaamisesta voi tulla itseään toteuttava ennuste.
Jos pessimistiltä kysyy, aina on huono hetki äänestää. Tammikuussa on kylmää ja pimeää. Huhtikuussa on liian hyvä ilma. Ja kesäkuussa sataa kuitenkin.