Pietikäinen kokoomuksen ja sen EU-ryhmän linjasta: ”Aivan liian hienoja puolueita hukattavaksi houkkien ja populistien käsikassaraksi”
Euroopan keskustaoikeistolaiset puolueet ovat entistä avoimempia yhteistyölle oikeistopopulistien kanssa, sanoo tutkija.
Vuonna 2019 EU:n komissio esitteli Green dealin, Euroopan vihreän siirtymän ohjelman. Tuolloin parlamentin suurin ryhmä, Euroopan kansanpuolue EPP, kehui sitä ja vertasi hanketta ihmisen vierailuun kuussa.
Tänä kesänä EPP yritti kaataa ennallistamisasetuksen, joka on osa vihreän siirtymän ohjelmaa. Asetuksen tavoitteena on estää luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ja lajikatoa.
Vajaassa neljässä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon: koronapandemia, Ukrainan sota ja inflaatio ovat myllänneet politiikan painopisteitä.
EPP:n johtaja Manfred Weber luetteli tulevien vuosien tärkeimpiä tavoitteita Financial Timesin haastattelussa: Vahvempi puolustus ja kilpailukykyisempi talous. Rikolliset kuriin. Jos tarvetta on, pystytetään raja-aita siirtolaisia vastaan.
Keskustaoikeistolainen EPP on ollut parlamentin suurin ryhmä 25 vuotta. Usein se on tehnyt yhteistyötä vasemmistolaisen S&D-ryhmän kanssa.
Viime aikoina Weber on lähentänyt välejään ECR-ryhmän kanssa. Siihen kuuluu kansallismielisiä puolueita, kuten puolalainen Laki ja oikeus ja Italian veljet. Perussuomalaiset liittyi ryhmään takaisin tänä vuonna.
”Weber näyttää haastavan aiempaa tasapainoa ryhmien välillä. EPP:n poliittinen agenda liikkuu oikeistopopulistien suuntaan”, sanoo Helsingin yliopiston Euroopan politiikan tutkimuksen professori Johanna Kantola.
Kantolan mukaan Weberin toiminta kuvaa yleiseurooppalaista trendiä, jossa maltillisemmat oikeistopuolueet ovat entistä avoimempia yhteistyölle oikeistopopulistien kanssa. Hän luettelee esimerkkejä:
Suomessa kokoomus muodosti hallituksen perussuomalaisten kanssa. Ruotsissa kokoomuksen sisarpuolue johtaa hallitusta ruotsidemokraattien tuella. Molemmat kuuluvat EPP-ryhmään.
Italian veljet nousi maan suurimmaksi puolueeksi vuosi sitten. Hallituskumppanina sillä on EPP:n Forza Italia.
Toisen maailmansodan taakan takia Saksassa suhtaudutaan erittäin tiukasti äärioikeistoon. Kesällä kristillisdemokraattisen CDU:n puheenjohtaja Friedrich Merz aiheutti kohun sanottuaan, että ei sulje pois yhteistyötä kuntatasolla äärioikeistoyhteyksistä tunnetun AfD:n kanssa.
Myös CDU on EPP:n jäsen.
Weberin toiminnan taustalla lienee huoli vaalimenestyksestä, Kantola sanoo. Europarlamenttivaalit pidetään ensi kesäkuussa.
Vielä vuoden 2019 vaaleissa ilmasto oli iso teema, ja vihreät otti vaalivoiton.
Nyt ympäristökysymykset jäävät muiden huolien varjoon. Kannatusmittauksissa vihreille povataan paikkamenetyksiä. Samoin EPP on menettämässä paikkoja, kun taas oikeistolaisemmat ryhmät ovat nousussa.
”Voi olla, että linja tulee kovenemaan maahanmuuttopolitiikassa, ilmastonmuutoksen torjunta hidastuu ja tasa-arvon edistäminen kyseenalaistetaan”, Kantola pohtii seurauksia.
Yhteistyö oikeistopopulistien kanssa voi aiheuttaa vastareaktion. Tästä nähtiin esimerkki Espanjan kesän vaaleissa.
Ennen vaaleja pidettiin mahdollisena, että EPP-ryhmään kuuluva Kansanpuolue (PP) muodostaisi hallituksen yhdessä äärioikeistolaisen Voxin kanssa. Vaikka PP otti vaalivoiton, oikeistopuolueiden kannatus ei riittänyt muodostamaan hallitusta.
”Mahdollinen yhteistyö Voxin kanssa aktivoi äänestäjiä äänestämään toisin.”
Kantola ei osaa sanoa, ovatko erimielisyydet EPP:n sisällä niin suuria, että ryhmästä osa loikkaisi toisiin leireihin.
”Mutta se on tärkeä kysymys: ollaanko tyytyväisiä tähän Weberin suuntaan ja flirttailuun oikeistopopulismin kanssa?”
Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen ei ole tyytyväinen.
Hän ei usko, että äärioikeiston äänien kosiskelu on viisas vaalitaktiikka.
”Se ei toimi. Jos politiikassa saa oikean Rolexin ja rantarolexin samaan hintaan, niin miksi valita se light-versio?”
EPP:ssä kuten kokoomuksessakin aatteiden kirjo on laaja. Emopuolue hakee suuntaansa kahden saksalaisen kristillisdemokraatin kantojen välillä. Vuonna 2019 Ursula von der Leyen nousi Weberin ohi komission puheenjohtajaksi. Green dealin edistäminen on ollut von der Leyenin tärkeimpiä tavoitteita, eikä hän halua jakaa EU-rahaa raja-aitoihin.
Pietikäisen mielestä jännite näkyi erityisesti ennallistamisasetuksesta päätettäessä.
”Weber yritti nöyryyttää von der Leyenia ja laittaa keppiä rattaisiin hänen jatkokaudelleen komission puheenjohtajana.”
Asetus hyväksyttiin parlamentissa täpärästi. Se vaati, että 21 EPP:n meppiä poikkesi ryhmänsä kannasta, Pietikäinen heidän joukossaan.
Äänestystulos ei kerro koko kuvaa EPP:n tilanteesta, Pietikäinen sanoo. Osa ei uskaltanut äänestää asetuksen puolesta, koska paine oli niin kova.
Seuraavien vaalien jälkeen nähdään, kumman linja voittaa, Weberin vai von der Leyenin.
Pietikäinen on usein puolueidensa kanssa eri mieltä ja häneltä kysytään, miksei hän vaihda leiriä.
”Kokoomus ja EPP ovat aivan liian hienoja puolueita hukattavaksi houkkien ja populistien käsikassaraksi. Siinä on ihan riittävästi syytä olla mukana.”
Ennen kevään eduskuntavaaleja Pietikäinen piti kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteistyötä ”mahdottomana”.
Hän ei ole muuttanut kantaansa, vaikka onkin antanut Petteri Orpolle työrauhan hallitusyhteistyön rakentamiseen.
”Jossakin vaiheessa tulee se piste, että rakentamisrauhaa ei voi antaa.”
Missä vaiheessa? Pietikäinen antaa ympäripyöreän vastauksen.
”Tämä on asia, josta pitää keskustella kokoomuksessa sisäisesti.”
Pietikäinen penää puolueiltaan vastuunkantoa muustakin kuin taloudesta. Ilmasto- ja ympäristökysymyksissä ei ole varaa joustaa, vaikka sillä saisikin hetkellisesti lisää ääniä.
”Missä ihmiset ovat pitäneet päätään, jos ajattelevat, että nyt ei ole kiire?”