Myrskyisä alku

Petteri Orpon (kok) hallituksen toimintakyky on koetuksella heti alkumetreillä. Pitkäksi venyneet hallitusneuvottelut viestivät luottamuksen puutteesta, ja elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps) ero natsiviittauksien takia syvensi luottamuspulaa entisestään.

Ajatuspaja Magman tutkija, poliittisen historian dosentti Mikko Majander arvioi, että viimeistään syksyllä ongelmat ovat jälleen edessä.

”Hallituksessa on perusjännite, joka ei yhtä tai kenties kahta ministeriä vaihtamalla muutu mihinkään.”

Hallitusohjelma rakentuu oikeistolaiselle talouspolitiikalle. Ongelmia kuitenkin tulee konservatiivi–liberaali-akselilla.

”Orpo on rajannut hallituksen yhteisen tehtävän, julkisen talouden tervehdyttämisen, liian kapeaksi. Väistämättä muutkin asiat tulevat pöydälle”, Majander sanoo.

Kiistaa voi vielä tulla esimerkiksi maahanmuuttoon tai identiteettipolitiikkaan liittyen. Näissä asioissa etenkin Rkp:n näkemysero konservatiivisten perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kanssa kärjistyy.

Helsingin yliopiston tutkijan Johanna Vuorelman mukaan toinen syy hallituspuolueiden luottamuksen heikkenemiseen on perussuomalaisten tapa haastaa politiikan vakiintuneita käytäntöjä.

”Populistipuolueille ominaiseen tapaan vastakkainasettelu tapahtuu koko poliittista järjestelmää vastaan, jolloin kaikkia käytäntöjä haastetaan. Luottamus siihen, että tällainen puolue sitoutuisi yhteisiin pelisääntöihin, vaikuttaa heikolta.”

Pääministeripuolue kokoomus on jäänyt hiljaisemmaksi sivustakatsojaksi Rkp:n ja perussuomalaisten kiistoissa. Tutkijoiden mielestä kokoomus yrittää pitää kiinni hallituksesta, jolla se saa toteutettua vaalikampanjasssaan lupaamaa tiukkaa talouspolitiikkaa.

Kokoomus äänesti Junnilan luottamuksen puolesta etenkin siksi, että hallitus pysyisi kasassa. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra oli uhannut muuten kaataa hallituksen.

Kokoomuksen sisällä on liberaalien ja konservatiivien välisiä jännitteitä, joita puolue itsekin on tuonut viime vuosina esiin. Yksittäisiä tapauksia on tullut viime aikoina ilmi. Kansanedustajat Ben Zyscowicz ja Saara-Sofia Sirén päättivät jättää äänestämättä Junnilan luottamuksesta.

Vuorelma huomauttaa, että kokoomus on hierarkkisesti johdettu puolue, jolla on vahva ryhmäkuri. Tästä kertoo esimerkiksi se, etteivät kansanedustajat ilmaisseet epäluottamusta vaan jättivät äänestämättä. Vuorelma arvioi puoluejohdon pyrkivän hallitsemaan julkisuutta, minkä takia erimielisyyksiä ei ole ilmennyt enempää.

”Se jännite, mikä sieltä säännöllisesti ilmenee julkisuuteen, on totta kai tälläkin hetkellä hyvin vahvana olemassa.”

Majanderin mukaan Junnilan tapaus jää kokoomukselle kiusalliseksi, vaikka tahtoa pitää hallitus koossa voi pitää ymmärrettävänä.

”Väistämättä tulee mieleen, ovatko kaikki arvot kaupan. Tämä tulee heillä vielä vastaan.”

Pääministeri Orpo oli Junnilan kohussa lähinnä reagoivassa roolissa, ei johtamassa hallitusta, Majander arvioi.

Vuorelma huomauttaa, että Orpon neuvotteleva johtamistapa ei välttämättä toimi normien venyttämiseen tottuneiden perussuomalaisten kanssa. Orpo on myös saattanut osin jättää huomioimatta kansainvälisen julkisuuden.

Monissa Euroopan maissa äärioikeistolaiseen liikehdintään ja uhkakuviin suhtaudutaan jyrkästi, Vuorelma sanoo. Äärioikeistolaisten ajatusten oikeuttaminen pragmatismilla on vaikea saada näyttämään politiikalta, joka toimii eurooppalaisilla kentillä.

Viime päivinä julkisuuteen ovat nousseet sisäministeri Mari Rantasen (ps) väestönvaihtoon liittyvät kirjoitukset. Väestönvaihto on äärioikeistolainen salaliittoteoria, joka on suojelupoliisin mukaan ollut viime vuosina yksi olennainen peruste äärioikeistolaisen väkivallan oikeuttamisessa.

Supon mukaan teoriassa ajatellaan, että valkoinen väestö pyritään tarkoituksellisesti alistamaan vähemmistöksi ja vähitellen korvaamaan länsimaissa.

Purra irtaantui teoriasta tviittaamalla, ettei perussuomalaiset puhu salaliittoteorioista, vaan väestökehityksen tilastoista.

”Aiemmin perussuomalaiset saattoivat käyttää väestönvaihto-termiä avoimemmin, mutta nyt kun sillä on virallisestikin huono leima, puolue haluaa puhdistaa tästä itsensä ja hämärtää, mitä ovat tarkoittaneet. Kyse on semantiikasta”, Majander sanoo.