Miksi euroviisut tekevät meistä optimisteja?
Uskossa Erika Vikmaniin purkautuvat patoutuneet toiveet.
2
MIN
Suomi on osallistunut euroviisuihin 57 kertaa, mutta voittanut vain kerran. Suomalaisten sisällä uinuva optimismi tuntuu silti joka vuosi heräävän euroviisuissa henkiin. Kisaan lähdetään täynnä uskoa menestykseen. Mistä se johtuu?
Euroviisuissa jokainen vuosi on uusi mahdollisuus, sanoo Turun yliopiston mediatutkimuksen lehtori Mari Pajala. Viisut eroavat esimerkiksi urheilukilpailuista siinä, että kun urheilukisat alkavat, tiedetään, mikä suomalaisten taso on. Voidaan arvioida, mihin se riittää kansainvälisillä areenoilla. Musiikkikappaleiden paremmuusjärjestykselle ei ole kuitenkaan objektiivisia kriteereitä. Kaikki riippuu artistista, biisistä ja siitä, millaisen innostuksen ne nostattavat.
On silti myytti, että suomalaiset lähtisivät euroviisuihin aina suurin odotuksin, Pajala kertoo. Vuonna 2006 julkaistussa väitöskirjassaan hän kävi läpi suomalaista lehtikirjoittelua euroviisuista vuosikymmenten ajalta. Hän havaitsi, että 1960-luvulta alkaen lehtiteksteissä alkoi kiertää tarina, jonka mukaan suomalaisilla on aina kova usko viisumenestykseensä. Todisteet eivät tue tätä tarinaa. ”Todellisuudessa odotukset ovat usein olleet aika laimeat.”
Viime vuosina odotukset ovat kuitenkin lisääntyneet, kun euroviisujen ja Uuden musiikin kilpailun (UMK) suosio on ylipäätään kasvanut. UMK:sta on tullut kappaleita, joilla on selvää hittipotentiaalia. Syynä on myös se, että esimerkiksi Käärijä, Windows95man, Erika Vikman ja Blind Channel ovat rakentaneet mielikuvaa suomalaisten omaperäisyydestä ja erityisyydestä, Pajala sanoo. Siihen tarinaan on mukava tempautua.
