Miksi Trump ja Biden armahtivat tukijoitaan?
Armahdusoikeuden perusta on ajalta, jolloin hallitsijan ajateltiin edustavan jumalaa maan päällä.
2
MIN
Presidentin oikeus armahtaa rikoksista tuomittuja on vanhan maailman peruja, eikä se oikein sovi nykyiseen länsimaiseen oikeusvaltiokäsitykseen, sanoo Helsingin yliopiston julkisoikeuden professori Toomas Kotkas. Armahdusoikeuden perusta on ajalta, jolloin hallitsijan ajateltiin edustavan Jumalaa maan päällä.
Suomessa presidentit ovat viime vuosikymmenten ajan käyttäneet armahdusoikeuttaan pidättyväisesti. Ei ihme, että moni hätkähti Yhdysvaltain vallanvaihdon yhteydessä tehtyjä armahduksia. Joe Biden armahti viime hetkillä perheenjäseniään ja virkamiehiä, joille Donald Trump on vannonut kostoa. Trump taas armahti lähes kaikki kongressin valtauksesta tuomitut ja esimerkiksi Silk Road -huumekaupan perustajan Ross William Ulbrichtin.
Armahdusoikeutta käytetään Yhdysvalloissa nyt poliittisin ja henkilökohtaisin perustein, sanoo tutkija Maria Lindén Ulkopoliittisesta instituutista. Valtaajien armahtaminen on osa Trumpin tarinaa varastetuista vaaleista ja poliittisesta ajojahdista. ”Trump palkitsi nämä rynnäköijät uskollisuudesta ja samalla antoi lopullisen sinetin valheelliselle versiolleen vuoden 2020 vaaleista.” Viesti on se, että laki ei ole sama kaikille.
Bidenin olisi puoluepoliittisesti tarkasteltuna kannattanut jättää armahdukset tekemättä, mutta hän päätti suojata läheisiään poliittiselta vainolta, Lindén sanoo. Trump on toistuvasti uhkaillut Bidenin lähipiiriä ja esimerkiksi kongressin valtausta tutkineita syytteillä. Myös Bidenin armahdukset ovat oikeusvaltiolle ongelmallisia, Lindén sanoo.
