Politisoitunut eläin

Erittäin ­uhanalaisen suden metsästys päättyi tiistaina 10. helmikuuta. Sadan suden kiintiöstä ammuttiin 82. Eniten lupia jäi käyttämättä Pohjanmaan rannikkoseudulla, jossa lumettomuus vaikeutti pyyntiä.

Nyt tutkijat pyrkivät selvittämään metsästyksen vaikutuksia susikannan elinvoimaisuuteen.

Metsästäjät velvoitettiin ottamaan dna-näyte kaadetuista susista. Mutta kannan arvioin­nissa on oleellista, paljonko­ tapetuissa on aikuisia yksilöitä. Sen määrittelemiseksi dna ei yksin riitä. Siksi tutkijat ovat pyytäneet vapaaehtoisesti annettavia näytteitä, muun muas­sa kalloja, joista irrotetuista hampaista voidaan määrittää tarkka ikä.

”Jos kaadetuissa on enemmän lisääntymiskykyisiä aikuisia kuin nuoria, kanta voi notkahtaa ja sen kasvunopeus heiketä”, kertoo Luonnonvara­keskuksen erikoistutkija Mia Valtonen.

Hampaat analysoidaan ­Yhdysvalloissa. Luke työstää raporttia kiintiöjahdista kesäkuulle, jolloin julkaistaan myös seuraava kanta-arvio. Viimeisimmän arvion mukaan Suomessa oli 430 sutta maaliskuussa 2025.

Kannanhoidollista metsästystä kokeiltiin edellisen kerran kymmenkunta vuotta sitten. Hanke epäonnistui. Kun ammutuista puolet oli aikuisia yksilöitä, laumoja hajosi. Yksinäiset nuoret sudet hakeutuivat pihapiireihin.

Kierre oli valmis: häirikkösusia piti poistaa poikkeus­luvin ja poliisin päätöksellä.

Tällä kertaa tavoite oli päästä eroon kokonaisista laumoista ja siten välttää ongelmat. Kiintiöt täyttyivät kymmenellä alueella. Silti jahdin jälkeen samoilla seuduilla on raportoitu susi­havaintoja.

Metsästäjäliitto ei peittele, että se suhtautuu epäluuloisesti Luken kanta-arvioihin, myös kiintiöalueilla. ­Tammikuussa liiton tiedotteessa metsästysjohtajat lausuivat: susia on vähintään kaksi kertaa kanta-­arviota enemmän.

Luken Valtonen toivoo, että kiintiöalueille mahdollisesti jääneistä susista kerättäisiin ulosteita dna-näytettä varten. Se on ainoa keino selvittää eläinten määrä ja alkuperä.

Susikanta on levinnyt ja lisääntynyt etenkin lounaisessa Suomessa.

Iltalehti uutisoi hiljan, että Varsinais-Suomessa on tehty alkuvuonna jo 40 hätäkeskus­ilmoitusta susista.­ Tieto voi viitata siihen, että jahdissa selvinneitä susia on hakeutunut etsimään ruokaa pihapiireistä, Valtonen sanoo.

”Mutta meillä ei ole suoraa todistusaineistoa.”

Vuonna 2025 noin 60 sutta ammuttiin poikkeusluvin poronhoitoalueen ulkopuolella. Ongelmasusien poisto pihapiireistä vaikuttaa sekin kannan kehitykseen.

”On huomioitava, että sadan suden kiintiötavoitteen päälle tulevat poistot poikkeusluvin, joiden määrää ei ole rajoitettu mitenkään”, Valtonen sanoo.

Tuntemattomin muuttuja suden kanta-arviossa on laiton jahti. Reilun kymmenen vuoden aikana on paljastunut salametsästysrinkejä, pääosin itäisessä Suomessa.

Tuntemattoman poistuman laajuutta haarukoidaan epäsuorasti mallintamalla.

Susi on nopeasti lisääntyvä koiraeläin. 50 lisääntyvää paria synnyttää vuosittain noin 200 pentua. Mikäli kanta ei siitä huolimatta kasva, selitystä voi hakea kuolinsyistä.

Tuoreessa raportissa Metsä­hallituksen entinen erävalvontajohtaja Jukka Bisi viittaa Ruotsissa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan susien tuntemattomista kuolemista 90 prosenttia johtuu sala­metsästyksestä.

Bisi haarukoi eri ­arvioista, että Suomessa tapettaisiin ­salaa 70–100 sutta vuosittain. Suuruusluokka olisi silloin sama kuin juuri päättyneessä kiintiömetsästyksessä.

Emeritusprofessori Ilpo ­Kojola on Suomen kokenein susitutkija. Ilman käsitystä kuolemista, niin ­tilastoiduista kuin tilastoimattomista, on mahdotonta arvioida, miten kestävällä pohjalla ”pilottimainen” kiintiömetsästys on.

”On tärkeää tietää, miten kokonaiskuolleisuus muuttuu. Yhdessä pentutuoton kanssa se ratkaisee lopulta, miten susikanta kehittyy”, Kojola sanoo.

Susien tappamat metsästys­koirat ovat ­todennäköisesti yksi syy laittomaan pyyntiin maan itäosissa. Laillisen kiintiö­metsästyksen yksi tavoite on, että salametsästys vähenisi.

”Tapahtuuko näin, siitä tutkijat maailmalla eivät ole yksimielisiä, Kojola sanoo.

Idän ja lännen susipopulaa­tiot ovat pitkälle eriytyneet ­toisistaan.

Venäjältä ei tule tarpeeksi uutta verta eikä idästä siirrytä länteen. Syy vähäiseen muuttoon on mahdollisesti salametsästys. Susilla ei ole tarvetta hakeutua länteen, kun tyhjentyneitä reviireitä on tarpeeksi idässä.

Luken, Oulun yliopiston ja skandinaavisten genetiikan tutkijoiden muodostaman ryhmän mukaan susia pitäisi olla vähintään 500, jotta sukusiitosriski ei kasva liikaa.

Maa- ja metsätalousministeriö on päätynyt lähes puolta pienempään lukuun: 273 sutta. Suotuisan suojelun viitearvo on saatu työkalulla, joka Luke on kehittänyt. Ministeriö hyväksyy geneetikkoja ­selvästi suuremman riskin sille, että lajin geneettinen perimä heikkenee.

Ministeriön linjauksessa painaa suden sosiaalinen kestävyys.

”Suden hyväksyttävyys on vahvasti kuvassa mukana”, ­Kojola sanoo.

”Kyse on erittäin politisoituneesta eläimestä.