Uusi päätepysäkki lapsille

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus esittää, että vakavasti väkivaltainen tai rikoskierteessä oleva lapsi voitaisiin sijoittaa 12-vuotiaana uuteen ”kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun” toistaiseksi eli jopa täysi-ikäisyyteen asti.

Esitys sisältyy lastensuojelulain uudistukseen, joka on eduskunnan käsiteltävänä.

Mikäli lakimuutokset hyväksytään, elokuussa 2026 yhdessä valtion viidestä koulukodista avautuu uudenlainen sijaishuollon yksikkö ”lapsille, jotka käyttävät vakavaa väkivaltaa tai tekevät muita rikollisia tekoja”. Alle 12-vuotias voitaisiin sijoittaa yksikköön vain erityisistä syistä.

Luonteeltaan ”viimesijaisessa” palvelussa lapsen perusoikeuksia, kuten liikkumisvapautta ja yhteydenpitoa, rajoitettaisiin korkeintaan vuodeksi kerrallaan.

Myös työntekijöiden oikeus puuttua lapsen fyysiseen koskemattomuuteen lisääntyisi.

Uutta laitospalvelua on perusteltu etenkin sillä, ettei Suomessa ole erityistä sijaishuoltopaikkaa väkivalta-, päihde- ja rikoskierteessä oleville lapsille. He kiertävät usein laitoksesta toiseen ja eho- eli erityisen huolenpidon jaksoja kertyy useita, eivätkä he saa tarvitsemaansa tukea ja kuntoutusta. Eho-jakso järjestetään käytännössä suljetussa yksikössä ja saa kestää enintään 90 vuorokautta.

Valtion koulukotia, jonka yhteyteen uusi yksikkö tulee, ei ole julkistettu. On uumoiltu, että se sijoittuisi joko Sippolaan Kouvolassa tai Lagmansgårdeniin Pietarsaaressa.

Yksikköä on kaavailtu 20–25 lapselle.

Uutta laitospalvelua on hahmoteltu sosiaali- ja terveysministeriön asettaman valmisteluryhmän loppuraportissa. Sen mukaan yksikössä olisi pieniä ja toisistaan erillisiä asuinryhmiä, jotta esimerkiksi jengi- ja rikoskumppanit voitaisiin hajauttaa.

Suljetuin ja intensiivisin asuinryhmä olisi kaksipaikkainen, jossa lasta kohden olisi alustavasti kolme hoito- ja kasvatusalan työntekijää. Muissa ryhmissä olisi kolme tai neljä lasta.

Ulkoilua varten olisi aidattu piha.

Sijoituksen ajaksi lapselta otettaisiin pois esimerkiksi älypuhelimet, muut viestintävälineet, rahat ja maksuvälineet. Työntekijöillä olisi oikeus varmistaa lapsen päihteettömyys henkilönkatsastuksella, joka voi käsittää esimerkiksi virtsa-, veri- tai sylkinäytteen.

”Palvelu olisi vahvasti lasta kuntouttava, ei missään nimessä säilöpaikka eikä vankilan kaltainen laitos”, sosiaali- ja työministeriön hallitusneuvos Tiina Muinonen sanoo.

Loppuraportin arvion mukaan hoitovuorokausi maksaisi lapsen sijoittaneelle hyvinvointialueelle korkeintaan 1 800–2 000 euroa. Hyvinvointialueet tuskin pitävät lasta kalliissa sijaishuollossa kauempaa kuin on ehdottoman välttämätöntä, Muinonen toteaa.

Sijoituksen jatkamista arvioidaan neljän kuukauden välein.

Perustamiskustannuksiin esitetään 2–2,5 miljoonaa euroa. 75 prosentin täyttöasteella laitospalvelu maksaisi vuosittain 10–12 miljoonaa euroa, joka katettaisiin hoitovuorokausimaksuina hyvinvointialueilta. 

Hallituksen esitys kuntouttavasta suljetusta laitospalvelusta on saanut lastensuojelun alalla laajaa ja vahvaa kannatusta, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo.

”Laitospalvelu on hyvä asia, jos se on aidosti kuntouttavaa ja siellä on riittävästi virikkeitä, aikuisia ja pysyvyyttä. Vakavasti psyykkisesti sairaille lapsille se ei sovi. Siitä ei saa myöskään tulla paikkaa, jonne yhteiskunnan ei-toivotut lapset säilötään, jotta he olisivat pois silmistä.”

Esityksen lausuntokierroksella esiin nousi muitakin huolenaiheita. Useissa lausunnoissa todettiin, että laitospalvelun kohderyhmä ja sijoituksen peruste ”vakava väkivalta ja muut rikolliset teot” jäävät liian epämääräisiksi. Myös kuntoutuksen sisältö jää avoimeksi. Pelkona on, ettei lapsi saa laitospalvelussa tarvitsemaansa mielenterveys- ja päihdehoitoa.

Lisäksi rajoitustoimiin, kuten liikkumisen estämiseen ja omaisuuden haltuunottoon, kaivattiin selkeämpää ohjeistusta.

Riskinä on lastensuojelun ja vankeinhoidon rajan hämärtyminen.

”Vaikuttaa siltä, että lain suojelemistavoite toteutetaan pitkälti rajaamalla lasten oikeuksia entistä enemmän ja tiukemmin. Uudessa laitospalvelussa on rangaistuksenomaisia ja rikosseuraamukseen vertautuvia piirteitä”, Lastensuojelun keskusliiton eritysasiantuntija Jonna Lindqvist totesi blogissaan.

Lindqvistin mielestä onkin aiheellista pohtia, millainen nuori aikuinen kävelee joskus ulos suljetun laitoksen porteista.

Sama huoli nousi esiin myös useissa lausunnoissa, joissa todettiin, ettei suojelevaksi tarkoitettu toimenpide saa eristää lasta yhteiskunnasta. Esimerkiksi Autismiliitto korosti, että pitkäaikainen suljettu laitossijoitus tuottaa laitostuneita ihmisiä.

”Jos sijoitus lakkaa kuin veitsellä leikaten 18-vuotiaana, laitoksesta kävelee ulos nuori, jolla ei ole välttämättä ikätasoisia taitoja, säätelykykyä tai arjen taitoja. Näiden nuorten kohdalla jälkihuollon tulisi olla vahvaa ja jatkua 25-vuotiaaseen asti.”

Nykyisin oikeus jälkihuoltoon päättyy 23-vuotiaana. Jälkihuolto on sijaishuollosta itsenäistyvälle lapselle kuin se aikuinen, joka elämästä puuttuu.

Jälkihuollon pykäliä ei nyt muuteta, Tiina Muinonen sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.

”Lastensuojelulakia uudistetaan kahdessa vaiheessa. Täytyy arvioida, pitääkö jälkihuoltoon tehdä muutoksia toisessa vaiheessa.”

Lisää aiheesta:

• Poika oli neljävuotias, kun hän alkoi lyödä. Koulussa hän oli ”turvallisuusuhka”. Keväällä hänet siirrettiin taas uuteen sijaishuoltopaikkaan. lapset

  Suomessa on pieni joukko lapsia, joiden kanssa kukaan ei pärjää – avuksi suunnitellaan erityistä yksikköä

  16 MIN