Laki, joka olisi laiton

Syksyllä 2023 Suomeen pyrki Venäjän avustamana satoja ihmisiä Afrikan ja Lähi-idän maista ilman asiaankuuluvia matkustusasiakirjoja.

Petteri Orpon (kok) hallitus päätti sulkea osan raja-asemista. Ilmiö kuitenkin jatkui välittömästi Suomen avattua osan rajanylityspaikoista. Hallitus päätti sulkea koko itärajan 15. joulukuuta.

Hallituksen ja viranomaisten mukaan ilmiö aiheutti vakavan uhan kansalliselle turvallisuudelle ja yleiselle järjestykselle. Tästä syystä Suomen koko itäraja pysyy suljettuna 14. huhtikuuta asti.

Päätös perustui rajavartiolakiin, jonka mukaan valtioneuvosto voi päättää rajanylityspaikan sulkemisesta määräajaksi tai toistaiseksi.

Tilanne itärajalla ei ole muuttunut miksikään, ja tiedustelutietojen mukaan kevään edetessä on kasvanut riski, että Suomeen pyrkii ihmisiä rajanylityspaikkojen lisäksi myös yhä enemmän maastosta. Tulijoita on arvioitu olevan satoja, jopa tuhansia. Toisaalta arvioiden taustoja ei ole avattu julkisuuteen ja ne on myönnetty epävarmoiksi.

Poikkeuksellisen tilanteen takia hallitus on valmistellut alkutalven aikana uutta lakia, joka mahdollistaa turvapaikkahakemusten vastaanottamisen rajoittamisen itärajalla. Sisäministeri Mari Rantasen (ps) johtama lakihanke on nimetty mediassa käännytyslaiksi.

Lakia sovellettaisiin ulkomaalaisen maahantulon, maasta poistamisen ja kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vastaanottamistilanteissa.

Turvapaikkahakemus otettaisiin kuitenkin vastaan, jos se olisi viranomaisarvion mukaan tarpeen esimerkiksi lapsen tai vammaisen henkilön kohdalla.

Rajavartijoiden pitäisi pystyä myös arvioimaan, onko henkilö vaarassa joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi, jos tämä palautetaan Venäjälle.

Hallituksen toimet itärajalla ovat olleet kansainvälisten sopimusten puitteissa jo nyt ongelmallisia. Uusi laki menisi askeleen pidemmälle. Luonnoksessa mainitaan, että esitys on ristiriidassa ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kanssa. Kovinta kritiikkiä ovatkin antaneet oikeusoppineet.

Esimerkiksi kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi kirjoittaa lausunnossaan, että turvallisuushuoli on todellinen, mutta ongelmana on se, että laki puuttuisi vakavalla tavalla Suomen ihmisoikeusvelvoitteisiin, perusoikeuksiin ja perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuteen.

Käännytyslaki iskisi länsimaisen demokratian ytimeen, koska Suomen perustuslakiuudistuksessa 2000-luvun taitteessa perusoikeuksiin otettiin mukaan ihmisoikeudet. Muutoksilla Suomesta tehtiin länsimainen oikeusvaltio.

Koskenniemi luettelee liudan eri ihmisoikeuksia, joita suunniteltu laki rikkoisi. Niitä ovat muun muassa EU:n perusoikeuskirjassa mainitut artiklat turvapaikkaoikeudesta ja joukkokarkotuksen kiellosta sekä Euroopan yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan sisältyvät linjaukset.

Koskenniemi mainitsee, että laki on myös käytäntöjen kannalta erittäin ongelmallinen. Käytännössä rajavartijan vastuulle jäisi tunnistaa, onko rajalle tulleella henkilöllä vaara joutua kuolemanrangaistuksen tai muun vainon kohteeksi.

Myös Britannian tiedeakatemian tutkimusprofessorina työskentelevän Martin Scheininin mielestä koko lakihankkeesta pitäisi luopua.

Scheinin ottaa lausunnossaan esille ihmis- ja perusoikeuksien lisäksi rajavartijoiden rikosoi­keudellisen vastuun.

Yksittäiset rajavartijat ja heidän esimiehensä olisivat virkarikosvastuun piirissä soveltaessaan käskyin tai voimakeinoin ihmisoikeussopimusten ja perusoikeussäännösten vastaista lakia, jos viranomainen päättää työntää esimerkiksi itärajan ylittäneen ihmisen voimakeinoin takaisin Venäjälle.

Sama rikosoikeudellinen vastuu koskisi poliisia ja puolustusvoimien henkilökuntaa, jos ne osallistuisivat lain täytäntöönpanoon. Viime kädessä rikosvastuu koskisi Scheininin mukaan myös ministerivastuulain ja perustuslain mukaisesti sisäministeri Mari Rantasta ja muita Orpon hallituksen jäseniä.

Itä-Suomen hallinto-oikeus tiivistää lausunnossaan, ettei se vakuutu suunnitellun poik­keuslain perusteista ja tarpeellisuudesta.

Poliittisesti isoin kysymys on, voiko eduskunta säätää lain, joka on räikeästi ihmis- ja perus­oikeuksien vastainen.

Ylen A-studiossa 18. maaliskuuta emeritusprofessori Koskenniemi vertasi tilannetta henkilöön, joka varastaa nakkisämpylän. Varkauden voi tehdä, mutta siitä seuraa rikosoikeudellinen vastuu.

Koskenniemen mukaan Suomen valtio joutuisi käännytyslain takia kansainvälisoikeudelliseen vastuuseen. Asiaa käsiteltäisiin konkreettisten tapauksen kautta esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Käännytyslaki tarvitsee läpi mennäkseen eduskunnassa taakseen vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä.

Sdp, keskusta ja vihreät ovat suhtautuneet lakihankkeeseen jokseenkin kriittisesti, ja ne haluavat odottaa lausuntokierroksen palautetta.

Vasemmistoliitto on ilmoittanut, ettei se kannata lakia, koska Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa lait pitäisi pystyä laatimaan perus- ja ihmisoikeudet huomioiden.

Käännytyslain lausuntokierros kestää viikon ja päättyy 25. maaliskuuta. Lakiesitys pyritään saamaan eduskuntaan vielä maaliskuun aikana.