Hallitus otti juridisen riskin

Hallituksen päätös sulkea koko itäraja asettaa vastakkain suomalaisen lainsäädännön sekä EU-oikeuden ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen. Kansalliseen turvallisuuteen vetoaminen ei automaattisesti riitä syyksi poiketa EU-laista, joka velvoittaa antamaan aidon mahdollisuuden hakea turvapaikkaa.

”EU-oikeus ei nähdäkseni mahdollista sitä, että jäsenvaltio estää turvapaikkahakemuksen jättämisen kokonaan”, oikeustieteen professori Susanna Lindroos-Hovinheimo Helsingin yliopistosta sanoo.

apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen torppasi 21. marraskuuta Petteri Orpon (kok) hallituksen ensimmäisen suunnitelman koko itärajan sulkemiseksi. Puumalaisesta hallituksen perustelut eivät taanneet, ettei päätös rikkoisi Suomen perustuslaissa, EU-oikeudessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua oikeutta hakea turvapaikkaa.

28. marraskuuta hallitus kertoi sulkevansa koko itärajan kahdeksi viikoksi. Virkamat­kalta palannut oikeuskansleri Tuomas Pöysti ei nähnyt päätökselle juridisia esteitä.

Harva tietää, mikä viikossa muuttui. Sulkua on perusteltu salaisella tiedustelutiedolla. Rajavartiolaki mahdollistaa rajan­ylityspaikkojen määräaikaisen sulkemisen, kun se on välttämätöntä yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan vakavan uhan torjumiseksi.

Orpo perusteli sulkua ”kokonaistilannekuvalla”. Ihmisten kuljettamista rajalle pidetään Venäjän hybridioperaationa.

Perusteluissa korostuu Venäjän uhka, ei niinkään toteutunut hätätilanne. Itärajan yli on tullut elokuun jälkeen noin tuhat turvapaikanhakijaa.

Itärajan sulkupäätös voi päätyä EU:n tuomioistuimeen, joka valvoo, noudattavatko jäsenmaat EU-oikeutta. Päätöstä voidaan käsitellä myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen toteutumista valvovassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT). Oikeus turvapaikan hakemiseen sisältyy sekä EU:n perustuslakia vastaavaan perusoikeuskirjaan että Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Oikeus perustuu palautuskieltoon, joka on ehdoton.

Nopeimmin rajasulku voisi päätyä EU:n oikeusinstituutioiden arvioivavaksi, jos Euroopan komissio nostaisi siitä kanteen.

Komission tiedottaja Anitta Hipper ei ottanut kanteen nostamiseen kantaa Helsingin Sanomien sitä kysyessä. ”Suomen ulkorajat ovat EU:n ulkorajoja, ja meidän täytyy varmistaa, että ne on täysin suojattu kaikilta uhkilta”, Hipper kommentoi HS:lle 30. marraskuuta.

Ilman kannetta rajasulku voi päätyä unionin tuomioistuimeen vain, jos asia viedään ensin oikeuteen Suomessa. Suomalaiset oikeusasteet voivat kysyä unionin tuomioistuimen kantaa EU-oikeudellisesti epäselvissä tapauksissa.

”Tällainen ennakkoratkaisumenettely kestäisi vuosia”, Lindroos-Hovinheimo sanoo.

Myös EIT voisi käsitellä täyssulkua vasta, kun asia on viety oikeuteen Suomessa. EIT on käsitellyt useita turvapaikanhakuun liittyviä tapauksia.

Esimerkiksi Espanja ei saanut moitteita palautettuaan Marokkoon raja-aidan läpi murtautuneita ihmisiä, koska 13 kilometrin rajalla oli yksi avoin rajanylityspaikka.

”Avonaisen rajanylityspaikan takia Espanjan tapausta ei voi täysin verrata itärajan sulkemiseen”, perus- ja ihmisoikeuksiin erikoistunut tutkijatohtori Milka Sormunen Helsingin yliopistosta sanoo.

Unionin tuomioistuin teki vuonna 2005 päätöksen asiassa, jossa Suomi perusteli EU-oikeudesta poikkeamista kansallisella turvallisuudella. EU:n tullidirektiivien vastaisesti Suomi jätti vuosina 1998−2002 maahan tuodut puolustustarvikkeet kokonaan tullaamatta ja niiden tullimaksut perimättä.

Komissiolle Suomi perusteli toimintaa ”keskeisten turvallisuusetujen turvaamisella”.

Kun Suomi ei reagoinut komission kehotukseen noudattaa EU:n tullisääntöjä, unioni nosti kanteen ja vei Suomen unionin tuomioistuimeen. Siellä Suomi velvoitettiin noudattamaan EU-lakia.

”Suomi vetosi jäsenvaltion oikeuteen tulkita itse sitä, mikä on oleellista kansallisen turvallisuuden kannalta. Tullitapauk­sessa unionin tuomioistuin katsoi, ettei pelkkä viittaus turvallisuuteen riitä. Lopulta kyse on näytöstä, jolla turvallisuusuhkaa perustellaan”, Susanna Lindroos-Hovinheimo sanoo.