Muutakin kuin jengejä
Ajatus katujengeistä määrittelee liikaa keskustelua nuorisorikollisuudesta, sanoo tutkija.
Nuorten tekemät vakavat väkivaltarikokset ja ryöstöt ovat nousseet viime viikkoina otsikoihin. Millaista on nuorten rikollisuus tällä hetkellä Suomessa, Helsingin yliopiston kriminologian tutkijatohtori Markus Kaakinen?
”Rikosten määrä on vähentynyt 1990-lukuun verrattuna. Toisaalta on pieni määrä nuoria, jotka tekevät toistuvasti rikoksia. Heidän määränsä ei ole laskenut, ja rikosmäärät ovat joidenkin rikostyyppien kohdalla jopa kasvaneet.
Valtaosa nuorten rikollisuudesta jää pois aikuisuuden myötä. Nuorilla, joilla rikollisuus jää pysyväksi, on usein kasautuneita riskitekijöitä kuten neuropsykiatrisia haasteita, rikkonainen perhetausta ja traumaattisia kokemuksia.”
Nuorisorikollisuus yhdistyy julkisuudessa usein katujengeihin. Millainen yhteys näillä on?
”Katujengeistä on tullut kummallinen nuorisorikollisuuskeskustelua avaava käsite, vaikka se ei suoraan liity moneenkaan ilmiöön. Joka kymmenennellä nuorella on kaveriporukka, jossa hyväksytään tai tehdään rikoksia yhdessä. Kuitenkin alle prosentti sanoo ryhmää jengiksi.
Sosiaalisen median takia nuoret voivat ihailla ulkomaalaisia katujengejä. Toiminnan täytyy kuitenkin mennä huomattavan organisoiduksi, että kyse olisi katujengistä. Jos jokainen ostarilla notkuva nuorten ryhmä, joka ehkä tekee rikoksiakin, oletetaan jengiksi, niin sitten kyllä hoidetaan väärää ongelmaa väärillä keinoilla.”
Voiko Suomen nuorisorikollisuutta verrata esimerkiksi Ruotsin tilanteeseen?
”Katujengien osalta Suomen tilanne ei ole lähellä Ruotsia, eikä siellä nyt käytävä keskustelu toimenpiteistä ole suoraan siirrettävissä tänne. Ruotsin tilannetta kannattaa silti seurata. Jengeistä pitää pystyä keskustelemaan analyyttisesti, ja esimerkiksi alueellinen polarisaatio ei saisi kääntyä niin vahvaksi.”
Millaisia keinoja nuorisorikollisuuden ehkäisemiseen tarvitaan?
”Viime aikoina on pyritty siihen, että yhdellä työntekijällä olisi kokonaiskuva ja yhteys nuoreen. Nyt tutkitaan, onko se vaikuttavaa. Vaikka se kuulostaa tylsältä katukeskusteluun nähden, ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin lähteä varhaisesta työstä.
1990-luvulla nuorisorikollisuus oli vielä hyvin yleistä. Rikosten väheneminen ei ole johtunut tietyistä toimista, vaan se liittyy enemmän esimerkiksi vähäisempään alkoholinkäyttöön. Nuorten elämä on viime vuosikymmeninä muuttunut valtaosan kohdalla turvallisemmaksi.”