Ylivoimainen vaalivoitto, mutta luvassa on silti ongelmia – Mitä Saksan politiikassa tapahtuu?

Saksassa eurovaalien selvä voittaja oli pääoppositiopuolue kristillisdemokraatit (CDU). Se sai 30 prosenttia äänistä, lähes kaksi kertaa enemmän kuin toiseksi tullut Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolue, joka sai äänistä 15,9 prosenttia. 

Voittajalla oli selitys valmiina. 

”Tämä antaa hallitukselle ajattelemisen aihetta”, sanoi puolueen puheenjohtaja Friedrich Merz. ”Saksaan tarvitaan suunnanmuutos.” 

Puoluesihteeri Carsten Linnemann vaati äänestystä liittokansleri Olaf Scholzin luottamuksesta. 

Suurin oppositiopuolue oli ollut hallituksen kimpussa jo kampanjassaan. ”Vielä yksi syy äänestää CDU:ta: hallitus”, oli yksi sen vaalilauseista. 

Viesti upposi äänestäjiin. Yleisradioyhtiö ARD:n teettämän tutkimuksen mukaan 55 prosenttia saksalaisista teki äänestyspäätöksensä kotimaan politiikan perusteella. 

Saksan kolmen puolueen hallituksen näkökulmasta tulos oli katastrofi. Vain koalition pienin puolue, liberaali FDP, säilytti kannatuksensa.

Liittokansleri Scholzin sosiaalidemokraatit saivat koko historiansa heikoimman tuloksen valtakunnallisissa vaaleissa: 13,9 prosenttia. Vihreät jäi vieläkin alemmas, 11,9 prosenttiin. 

Vihreitä ei auttanut edes se, että Saksassa eurovaalien äänestysikärajaa oli laskettu ensi kertaa 16 vuoteen. Perinteisen nuorten puolueen kannatus romahti myös heidän parissaan. 

Vaalien toinen voittaja oli oikeistoradikaali AfD. Se oli suosituin puolue Itä-Saksan kaikissa osavaltioissa pääkaupunki Berliiniä lukuunottamatta.

Puolue oli rämpinyt koko kevään skandaalista toiseen. Sen molemmat kärkiehdokkaat, Maximilian Krah ja Petr Bystron siirrettiin syrjään kampanjoinnista, Krah natsimielisten kommenttien, Bystron Venäjään liittyvien lahjusepäilyjen vuoksi. Silti AfD:n tulos oli vahva.

Politiikan tutkija Oliver Lembcke luonnehti Saksan yleisradiolle, että AfD on käytännössä immuuni skandaaleille. Kannattajat ovat niin pettyneitä nykyjärjestelmään, että eivät joko lue uutisia tai eivät välitä niistä.

Euroopan parlamentissa skandaaleilla on kuitenkin ollut seurauksia. AfD suljettiin toukokuussa ulos Identiteetti ja demokratia -ryhmästä (ID). Puolue yrittää nyt korjata vahinkoa. Maanantaina 10. kesäkuuta se ilmoitti erottaneensa Maximilian Krahin ryhmästään.  

Kolme tärkeintä saksalaisten äänestyspäätökseen vaikuttanutta teemaa olivat rauhan varmistaminen, sosiaaliturva ja maahanmuutto. Suurimmat huolenaiheet olivat rikollisuuden kasvu, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja islamin liian suuri vaikutusvalta.

Kevät on ollut Saksassa levoton. Useat poliitikot ovat joutuneet väkivallan kohteiksi. Toukokuun lopussa afgaanitaustainen mies puukotti poliisin kuoliaaksi islamin vastaisen mielenilmauksen yhteydessä. 

Talouskin huolettaa. Vaikka valtaosa saksalaisista pitää omaa taloustilannettaan hyvänä, esimerkiksi Ukrainan tukea ja vihreän siirtymän kustannuksia kritisoidaan.

Saksalaiset eivät usko, että Scholzin hallitus saa tilannetta ratkaistua. Vain 22 prosenttia kansalaisista on tyytyväisiä hallituksen toimintaan. Pettymys kanavoituu CDU:n ja AfD:n kannatukseen. 

AfD nosti kampanjoissaan esiin myös EU-kriittisiä teemoja. 

Suurin osa saksalaisista on kuitenkin yhä EU-myönteisiä ja uskoo unionin parantavan sekä talouttaan että turvallisuuttaan.

Saksan eurovaalituloksella on merkitystä myös Euroopan komission puheenjohtajan valintaan. Jatkokaudelle pyrkivä Ursula von der Leyen on CDU:n jäsen ja antoi kasvot puolueen kampanjalle.

Euroopan tasolla von der Leyen edustaa keskustaoikeistolaista EPP:tä, joka kasvatti paikkamääräänsä ja pysyi Euroopan parlamentin suurimpana ryhmänä. 

Toiselle kaudelle päästäkseen von der Leyenin on kuitenkin saatava taakseen jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin enemmistön tuki. 

Jäsenmaita edustavassa Eurooppa-neuvostossa istuvat muun muassa juuri vaalitappion kokeneet liittokansleri Scholz ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron. 

Neuvosto on aiemminkin käyttänyt valtaansa. Von der Leyenistä itsestään tuli komission johtaja vuonna 2019, kun jäsenmaat valitsivat hänet puolueiden kärkiehdokkaiden ohi.

Parlamentissa von der Leyenia tukivat viimeksi EPP, sosiaalidemokraattien S&D ja liberaalien Renew. Nyt edessä ovat uudet neuvottelut, joissa puolueet yrittävät saada tavoitteitaan komission ohjelmaan vastineeksi tuestaan.

Neuvotteluissa avainasemassa on toinen saksalainen, EPP:n puheenjohtaja Manfred Weber. Hän on pyrkinyt kasvattamaan puolueensa liikkumavaraa etsimällä yhteistyökumppaneita myös konservatiivisen oikeiston riveistä. 

S&D ja Renew ehtivät jo raivostua EPP:n tunnusteltua yhteistyömahdollisuuksia Italian laitaoikeistolaisen pääministerin Giorgia Melonin kanssa. 

CDU voitti eurovaalit, mutta syksyllä edessä ovat kolmet osavaltiovaalit AfD:n vahvimmalla kannatusalueella Itä-Saksassa.

CDU on viime vuosina muuttanut omaa linjaansa konservatiivisemmaksi. Se on kuitenkin korostanut eroaan puoluekentän äärilaitoihin ja kieltäytynyt yhteistyöstä AfD:n kanssa. Jos laitaoikeiston menestys jatkuu, se haastaa väistämättä myös CDU:n.

Parlamenttivaalit järjestetään syksyllä 2025. CDU voi hyvin voittaa, mutta tarvitsee kumppaneita muodostaakseen hallituksen.

Nykyisillä kannatuslukemilla sen voi olla vaikea löytää puolueiden yhdistelmää, jolla olisi takanaan parlamentin enemmistö ja joka pystyisi sitoutumaan yhteiseen hallitusohjelmaan.

On vielä toinenkin ongelma, ja se istuu puolueen johdossa. 

Kun saksalaisilta kysytään, kuka olisi hyvä liittokansleri, Olaf Scholz saa historiallisen huonot pisteet. Mutta vielä hänenkin alapuolellaan on CDU:n puheenjohtaja Friedrich Merz.