Viktor Orbánin Unkari kulkee Itävallan tietä
Ymmärtääkseen Viktor Orbánin Unkaria, on perehdyttävä Itävallan äärioikeiston nousuun 1980- ja -90-luvuilla sekä maan kimuranttiin EU-suhteeseen, kirjoittaa entinen suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula.
Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 2/2025, ja se perustuu ajankohtaisimmilta osin tietoihin, jotka olivat käytettävissä painoonmenovaiheessa 21.2. Kanava on mielipidelehti, jonka kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa näkemystä.
Kun Donald Trump voitti presidentinvaalit syksyllä 2016, onnittelin Venäjän Unkarin-lähettilästä, että teillä varmaankin nyt iloitaan, kun Moskovan vaalipiriin ehdokas voitti USA:n vaalit. Hän kielsi sen jyrkästi ja sanoi, että olin ymmärtänyt asian väärin. ”Tähän asti oli maailmanpolitiikan hullun miehen kortti meillä. Kukaan ei voinut tietää mitä Putin tekee ja sen vuoksi meitä pelättiin. Nyt tuo valttikortti on amerikkalaisilla! ”
Yksi aidosti ilahtuneista oli sen sijaan Unkarin pääministeri Viktor Orbán. Hän sai tiedon Trumpin voitosta lentokoneessa matkalla Lontooseen. Uutista äänekkäästi juhlinut seurue tyhjensi koneen kuohuviinivarastot, varmana pidetty pikainen kutsu Valkoiseen taloon julkistettiin ja usko oli muutenkin luja siihen, että Barack Obaman ja Hillary Clintonin jälkeinen hallinto antaisi Unkarille massiivista tukea sen yrityksissä kääntää Euroopan unionin suunta pois liberaalin demokratian vesiltä.