Viipuri: Suomalaiset pelastavat Sorvalin hautausmaata

Venäläiset tyhjensivät aluetta kivistä 1970-luvulla.

Venäjä
Teksti
Risto Lindstedt

Mies ajaa polkupyörällä Viipurin Linnansillalla pohjoisen suuntaan. Sillalla on totuttu liikkumaan rivakasti. Kesäisin se avataan kerran tunnissa laivaliikenteelle 10–15 minuutiksi. Tämä aiheuttaa ruuhkia molemmissa päissä. Rivakkuudessa on kysymys ruuhkan purkamisesta tai sen välttämisestä. Hevoset pelkäävät Linnansillan ripeyttä. Sillä liikkuu myös raitiotievaunuja.

Iltapäivä 15. toukokuuta 1937 on pilvinen, lämpötila 15 asteessa ja koillistuulella on kahdeksan metrin sekuntivauhti. Se ei haittaa kotiinsa Hiekan kaupunginosaan palaavaa Aleksanteri Reimeä. Lauantainen työpäivä on päättynyt kello 17. Hänellä on työ Starckjohanin varastossa. Se on vakaa paikka, rautakauppa on toiminut Viipurissa 69 vuotta.

Johanneksen pitäjän Koskijärven kylässä syntynyt Aleksanteri on 56-vuotias. Hänen vaimonsa nimi on Lydia, heillä on neljä lasta. Berta, Aune, Reino ja Leo. Perheen sukunimi on 1936 suomennettu Reimanista Reimeksi.

Linnansillalla Aleksanteri saa sydänkohtauksen, kaatuu ja kuolee. Samanaikaisesti sillalla on liikkeellä myös Reino Reime. Hän näkee polkupyörällä kaatuvan miehen, mutta ei etäisyyden vuoksi tunnista tätä isäkseen.

Kesästä tulee yksi vuosisadan lämpimimmistä. Aleksanteri Reime vastaanottaa sen Sorvalin hautausmaan viileissä. Sodat liikuttavat rajoja, unohduksen varjot tummuvat, hautapaikkakin katoaa.