Veritimanttien kieltäminen ei lopettanut työläisten kiduttamista
Vuonna 2006 otetussa kuvassa työläiset louhivat timantteja Marangen alueella. Kuva Tsvangirayi Mukwazhi / AP / Lehtikuva.
Zimbabwen turvallisuusjoukot pahoinpitelevät timantteja louhivia työläisiä kidutusleireillä kaivosten lähistöllä, kirjoittaa BBC. Sen haastattelemat uhrit kertovat muun muassa pahoinpitelyistä kivillä ja haloilla sekä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
”Tällä hetkellä timantin jälleenmyyjällä ei ole keinoa varmistaa, onko timantti valmistettu ihmisoikeuksia rikkomatta”, sanoo voittoa tavoittelemattoman Global Witness -järjestön Annie DunnebackeThe Ecologist -lehdessä.
Zimbabwen timanttien myynti kiellettiin vuonna 2009, mutta rajoituksia ollaan asteittain poistamassa niiltä kaivoksilta, joiden työolojen uskotaan parantuneen kansainvälisten minimivaatimusten tasolle.
EU:n ehdotuksen mukaan Marangen poikkeuksellisen suuren esiintymän raakatimantteja voitaisiin sallia myyntiin, jos kaivosten työolojen seuraamista jatketaan.
Aiempi seuranta on epäonnistunut, sillä toinen paljastetuista kidutusleireistä sijaitsee alle kahden kilometrin päässä Mbadan kaivoksesta. Mbada on toinen niistä kaivoksista, joiden timanttien myynnin EU aikoi sallia, BBC kirjoittaa.
BBC:n mukaan Zimbabwen poliisi ja armeija palkkaavat siviilejä kaivamaan Marangen timantteja laittomasti. Liian suurta osuutta tuloista vaativat kaivajat joutuvat kidutusleirille kuten myös ne, jotka yrittävät varastaa timantteja itselleen.
Vastaavia tietoja on tihkunut julkisuuteen aiemminkin. Kaksi vuotta sitten Zimbabwen hallitus kielsi syytökset kidutuksesta, mutta myönsi, että timanttikaivosten vartijoiden rikkomukset ovat edelleen huolenaihe.
Veritimanttien kieltäminen ei riitä
1990-luvulla Global Witness paljasti, että timanteilla rahoitettiin sisällissotaa lukuisissa Afrikan maissa, muun muassa Angolassa, Kongossa ja Sierra Leonessa. Näitä timantteja alettiin kutsua ”veritimanteiksi”.
Veritimanttien myynnin estämiseksi valtiot, timantintuottajat ja kansalaisjärjestöt perustivat yhteisen sertifiointijärjestelmän, Kimberleyn prosessin, jolla timanttien alkuperä pystyttiin varmistamaan.
”Kapinallisten konfliktien lopettamiseen liittyvissä tavoitteissaan KP onnistui sataprosenttisesti”, sanoo zimbabwelainen aktivisti Farai Maguwu The Ecologistille.
Veritimanttien määrä kokonaismyynnistä saatiin pudotettua murto-osaan alkuperäisestä, joidenkin arvioiden mukaan yhteen prosenttiin.
Kimberleyn prosessin käyttämä määritelmä on kuitenkin ongelmallinen, sillä se ei ota kantaa timanttituotannon huonoihin työoloihin tai ihmisoikeusrikkomuksiin. Vaikka rahat eivät päätyisi sisällissotien tukemiseen, muut ongelmat säilyvät.
”Ei ole kyse rikollisen henkilöllisyydestä, oli se sitten hallitus tai kapinallisryhmä, vaan ihmisten suojelemisesta”, sanoo Maguwu.
”KP ei ole löytänyt ratkaisua ihmisten suojelemiseen timantteihin liittyvältä väkivallalta.”
KP:n tarkkailija vieraili Marangen kaivoksilla muun muassa viime vuoden toukokuussa ja totesi suosittelevansa timanttien myyntikiellon kumoamista. Tarkkailija totesi myös, että hallituksen toimenpiteiden myötä maa täyttää pian KP:n vähimmäisvaatimukset.
BBC:n haastattelemien entisten vankien mukaan leirit ovat olleet toiminnassa ainakin kolmen vuoden ajan.
Työolot eivät tule yllätyksenä alalla toimiville ihmisille. Vuonna 2010 timantintuottajien World Diamond Councilin jäsen Martin Rapaport erosi protestina sille, kuinka Zimbabwen ihmisoikeusrikkomuksiin on reagoitu.
Rapaport kirjoitti eroilmoituksessaan, että zimbabwelaisia timantteja on päätynyt myyntiin KP:n sertifikaatilla Marangen alueen murhista, raiskauksista ja orjuuttamisesta huolimatta.
”Olen järkyttynyt siitä, että WDC (World Diamond Council) jatkaa ihmisoikeusrikkomusten peittelyä”, Rapaport kirjoitti.
Zimbabwesta tuli viime vuonna maailman seitsemänneksi suurin timantintuottaja, kun Kimberleyn prosessi salli Marangen timanttien rajoitetun myynnin.
On arvioitu, että Marangen tuotanto voisi yltää jopa 1,7 miljardiin dollariin vuodessa. Maailman raakatimanttien tuotannon arvo oli vuonna 2010 yhteensä 12 miljardia dollaria.
Lähteet: WSJ, Bloomberg, BBC, Time, Ecologist