Venäläiset kaipaavat suuruutta: Stalin on nyt historian mahtavin – Putin ratsastaa itsevaltiaan suosiolla toiseksi

Venäjällä on luvassa stalinismin imitointia, sanoo tunnettu sosiologi.

Josif Stalin
Teksti
Anne Kuorsalo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Venäjälle ei tule sataprosenttista stalinismia, mutta siihen suuntaan ollaan menossa, sanoo Levadan tutkimuslaitoksen johtaja Lev Gudkov.

Levadan tuoreessa kyselyssä diktaattori Josif Stalin otti kärkipaikan, kun venäläisiltä tiedusteltiin maailmanhistorian merkkihenkilöitä.

Gudkov selvittää Svobodan haastattelussa, mihin nojaa myönteinen asennoituminen Staliniin ja miksi nykyinen valtakoneisto sitä ruokkii.

Gudkovin mukaan Stalinin nostaminen ensisijaiseksi neuvostoajan symboliksi alkoi heti presidentti Vladimir Putinin valtaantulon myötä. Pohjimmiltaan kyse on neuvostomenneisyyttä koskevien käsitysten tuhoamisesta.

”Muistoista syrjäytetään kaikki traagiset puolet, sorto, terrori ja hallinnon tehottomuus sekä toisen maailmansodan voiton hinta, suunnaton uhrimäärä. Sen sijaan painotetaan kaikin tavoin neuvostoajan menestyksiä ja voittoja.”

Tavoitteena on Gudkovin mielestä elvyttää näkemykset keskusjohtoisuuden oikeutuksesta ja yhteiskunnan vertikaalisesta rakenteesta samoin kuin siitä, ettei valta ole vastuussa tekemisistään kansalaisten edessä.

 

Toimittajan kysymykseen, onko Putinin stalinisti, Gudkov vastaa arvelemalla, että presidentti on kyynikko, jolla ei ole erityisiä vakaumuksia.

Sosiologi Gudkovin mukaan kyse on vuorovaikutuksesta, jossa Putin tietoisesti vastaa tiettyihin yhteiskunnassa vallitseviin mielialoihin. Aktiivisempi osapuoli on Putinin hallinto ja sen voimakas propagandakoneisto.

”On kysyntää autoritaariselle johtajalle, ja tätä kysyntää vahvistetaan. Stalin on tässä yhteydessä vertauskuvallinen henkilö, kun itsevaltiutta palautetaan.”

Levadan kyselyssä Stalinin nimesi kautta aikojen merkittävimmäksi henkilöksi 38 prosenttia vastaajista, toisena tulivat Putin ja Venäjän kansallisrunoilija Aleksandr Puškin 34 prosentilla.

Sata vuotta sitten tapahtuneen suuren lokakuun vallankumouksen avainmiehen Leninin suosio jäi 32 prosenttiin ja Pietari Suuri tuli neljännelle sijalle 29 prosentilla. Ihmiset saattoivat nimetä haastattelussa useampia merkkihenkilöitä.

Kun merkkihenkilöitä kysyttiin vuonna 1989, Stalin ei päässyt kärkikymmenikköön.

Kokonaan toisin Staliniin asennoiduttiin, kun Levadan laitos vuonna 1989 kysyi ensimmäisen kerran käsityksiä merkkihenkilöistä. Stalin ei tuolloin päässyt kärkikymmenikköön.

Gudkov muistuttaa, että Neuvostoliiton loppuvuosina Stalinia pidettiin sadistina, diktaattorina ja teloittajana, joka vei maan kriisiin.

”Tyrannin patologinen persoona oli pääsyy, jolla perestroikan aikana selitettiin neuvostojärjestelmän epäonnistuminen.”

Nyt sen sijaan Stalinin arvostelu on ”pahasta”. Viimeksi ohjaaja Oliver Stonen haastattelussa Putin totesi, miten liiallinen Stalinin demonisointi on keino hyökätä Neuvostoliittoa ja Venäjää vastaan.

Gudkovin mielestä myönteisessä suhtautumisessa Staliniin ei kyse ole niinkään pitämisestä vaan ennen muuta arvonannosta suunnattoman, mystisen ja pyhän vallan edessä. Lisäksi hän kytkee ilmiöön pelkoa vallan edessä.

 

Svobodan haastattelussa sivutaan myös venäläisten kyselyssä Putinille antamaa toista sijaa. Gudkovin mukaan ihmiset katsovat, etteivät koskaan ole eläneet niin hyvin kuin Putinin kaudella.

Hän muistuttaa, miten lännenvastaisuus ja kovat otteet kansainvälisessä politiikassa on otettu vastaan myönteisenä maan vahvuuden osoituksena.

Toisaalta Gudkov korostaa, että näin asennoituvat ihmiset eivät ole kovin koulutettuja.

”Putinin henkilökultti nojaa vanhanaikaiseen ja vain vähän muuttuneeseen neuvostoihmisen ajattelutapaan.”

”Jos Stalin tuomittaisiin rikolliseksi, pitäisi sama tehdä koko neuvostojärjestelmälle.”

Miksi sitten ihmiset ohittavat Stalinin kauden rikokset? Kysymys saa Gudkovin pohtimaan sitä, millaisen vastuun valtion tekemistä rikoksista niiden hyväksyminen sisältää. Hänestä kyse on moraalisesta ymmärtämättömyydestä.

”Ei kyetä myötäelämään eikä kyetä tiedostamaan, mitä Stalinin aika merkitsi.”

Tietämättömyydestä venäläisiä ei voi syyttää. Levadan kyselyissä 66 prosenttia sanoo, että Stalin oli syypää miljoonien syyttömien ihmisten kuolemaan. Samaan aikaan 68 prosenttia katsoo, että ilman Stalinia ei olisi tullut voittoa toisessa maailmansodassa. Lisäksi 60 prosenttia vastustaa Stalinin leimaamista rikolliseksi.

”Jos Stalin tuomittaisiin rikolliseksi, pitäisi sama tehdä koko neuvostojärjestelmälle. Se johtaisi kollektiivisen identiteetin tuhoon eikä sitä olla valmiita kestämään.”

Hän moittii kovin sanoin maan älyllistä eliittiä siitä, ettei se ole tehnyt tarvittavaa työtä syvällä olevien neuvostoaikaisten tietoisuuden rakenteiden muuttamiseksi.

 

Gudkov ei kuitenkaan usko, että ihmiset haluaisivat suoranaisesti elää Stalinin aikana. Vetovoimaisia ovat valtion suuruus ja johtajan henkilökultti.

”Edessä on stalinismin imitointi ja sortotoimien voimistaminen, vaikkei sataprosenttista stalinismia tulekaan.”

Levadan tutkimuslaitos on Venäjän lakien mukaan rekisteröitävä ulkomaiseksi agentiksi, koska se on saanut rahoitusta ulkomailta ja sen toiminta katsotaan poliittiseksi.

Arvostettu laitos on vastustanut päätöstä, joka uhkaa lopettaa sen toiminnan. Se on saanut tukea toimintansa jatkamiseksi monilta läntisiltä tutkijoilta ja tieteellisiltä instituutioilta.