”Minä istun aina selkä suorana!”
Venäjällä vaikutusvaltaisia naisia haastatellessa törmää usein samaan ongelmaan: he vaativat nähdä valokuvat etukäteen ja haluavat photoshoppausta.
Venäläiset naiset ovat hyvin tarkkoja ulkonäöstään. Ymmärrän heitä. He sopeutuvat yhteiskuntaan, jossa naisen, joka haluaa tulla otetuksi vakavasti, pitää näyttää hyvältä.
Ongelma on siinä, että tällainen asia pitäisi hoitaa po meru – kohtuudella – mutta lopputulos on usein perebor – ylilyönti.
Aina kun teen isoja henkilöhaastatteluja venäläisen naisen kanssa, törmään tähän ongelmaan. Usein naiset haluavat nähdä kuvat etukäteen. En yleensä suostu näihin vaatimuksiin, mutta joskus ei ole vaihtoehtoja.
Sen jälkeen alkaa painiminen.
Naiset ovat tottuneita siihen, että heidän kuviaan photoshopataan. Venäjällä pidetään normaalina, että 40-vuotiaan naisen kasvojen pitää kuvissa olla sileät kuin vauvan peppu.
Kun kasvot yhtäkkiä näyttävätkin 40-vuotiailta, reaktio on tuohtunut, ellei raivoisa.
Kokeneet pr-ihmiset eivät edes halua näyttää kaikkia kuvia haastateltavalle. Kaikkein ”kauheimmat” kuvat pitää jättää näyttämättä, jotta haastateltava ei raivoissaan peru koko haastattelua.
”Hirveät” kuvat tarkoittavat yleensä sitä, että haastateltava on omanikäisensä näköinen tai että kuva kertoo haastateltavasta jotain sellaista, joka ei vastaa hänen käsitystä itsestään.
Yksi haastateltavani moitti kuvaajaa siitä, että hänellä oli kuvassa huono ryhti. Tämä ”feikkikuva” sai hänet tulemaan lankoja pitkin.
”Minä istun aina selkä suorana! Miksi olette kuvanneet minua tällä lailla?” hän huusi minulle niin kovaa.
Teki mieli vastata, että jos kuva ei miellytä, ei auta syyttää peiliä. Mutta hallitsin itseni ja vastasin diplomaattisesti.
Pr-ihmiset myös lähettävät ehdotuksia siitä, miten kuvaa voisi ”käsitellä”. Tämä käytännössä tarkoittaa photoshoppausta – eikä hienovaraista sellaista. Kasvoja sumennetaan niin, että piirteet eivät enää näy.
En ymmärrä, miten kenenkään mielestä sellainen kuva voi olla kaunis. Mutta pr-ihmiset eivät muuta tunne. Näin asiat tehdään normalno.
Voin poikkeustapauksissa suostua siihen, että jotain kuvaa ei käytetä. Sen sijaan en koskaan suostu photoshoppaukseen. Tämä on joskus johtanut siihen, että henkilöhaastattelun kuvavalikoima, jonka tuottamiseen on satsattu runsaasti aikaa ja rahaa, jää suppeaksi.
Venäläinen kuvaajani ei asiasta ylläty.
”Kaikkialla maailmassa tehdään näin”, hän sanoi minulle.
Protestoin. Ei Suomessa eikä muissakaan Pohjoismaissa mikään vakavasti otettava lehti suostu photoshoppaamaan kuvia. Se sotii journalistisia ohjeita vastaan.
Sosiaalisessa mediassakin sitä pidetään meillä kiusallisena feikkinä. Suomalaista keski-ikäistä naista säälitään, jos hän jakaa itsestään somessa photoshopattuja kuvia, joissa näyttää kaksikymmentä vuotta nuoremmalta.
Venäjällä sellaisesta saa tykkäyksiä. Sitä ei pidetä säälittävänä, vaan tapana toteuttaa itseään.
Kuvaaja oli siis oikeassa. Me Pohjoismaat olemme – tässäkin mielessä – poikkeus.
Venäjä seuraa globaaleja trendejä, ja ne tulevat yleensä Yhdysvalloista. Siksi Venäjällä esimerkiksi kirkkaanvalkoisiksi värjättyjä hampaita pidetään kauniina, vaikka minusta ne ovat vulgaareja. Myös kauneusleikkaukset ovat tulleet yhä tavallisemmiksi.
Länsimaisilta miehiltä saa usein kuulla, että onpa Venäjällä ihanaa, kun miehet saavat olla miehiä ja naiset naisia. En usko, että näillä miehillä on realistista käsitystä siitä, minkälaisen stressin yhä vaativammat kauneusihanteet aiheuttavat naisille.
Monta kertaa oltuani kuvaväännössä jonkun vaikutusvaltaisen naisen kanssa olen miettinyt, miten käsittämätöntä on, että korkeassa asemassa oleva nainen, joka on päässyt huipulle omien meriittiensä ansiosta, voi olla niin epävarma itsestään.
Suomalaisena naisena olen kiitollinen siitä, että photoshopatut kuvat eivät ole meillä normi – ainakaan vielä. Ja siitä, että korkeassa asemassa olevat naiset ovat niin sinut itsensä kanssa, että heillä ei ole mitään tarvetta näyttää 20-vuotiaalta.
Miksi ihmeessä heidän pitäisi?