Vaarallisiksi arvioituja influenssatutkimuksia salataan

epidemiat
Teksti
Marko Hamilo
äiti ja lapsi hengityssuojaimet kasvoillaan
Meksikolaisessa sairaalassa tutkittiin huhtikuussa 2009 potilaita, joilla oli sikainfluenssaan viittaavia oireita. Kuva Eduardo Verdugo / AP / Lehtikuva.

Yhdysvaltain bioturvallisuuden tieteellinen neuvottelukunta (NSABB) päätti tammikuun lopussa suositella kahden influenssatutkimuksen käsikirjoituksen julkaisemista vain rajoitetussa muodossa.

Maailman johtaviin tiedelehtiin Natureen ja Scienceen tarjottujen käsikirjoitusten sisältö on ollut jo jonkin aikaa keskustelun kohteena.

Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkijan Yoshihiro Kawaokan laboratoriotutkimus osoitti, että sikainfluenssan (H1N1) ja lintuinfluenssan (H5N1) yhdistelmävirus tarttui kesyhilleristä toiseen hengitysilman välityksellä.

Rotterdamilaisen Erasmus-yliopiston tutkijan Ron Fouchierin ryhmä taas raportoi mutaatioista, joita lintuinfluenssa (H5N1) tarvitsisi muuttuakseen tarttuvaksi ihmisten välillä. Lintuinfluenssa on harvoin ihmiseen tarttuessaan ollut paljon sikainfluenssaa vaarallisempi. Se ei kuitenkaan ole tarttunut ihmisestä toiseen.

Tutkimukset on tarkoitus julkaista ilman yksityiskohtaista teknistä kuvausta tappajaviruksen valmistusmenetelmistä, jotta kukaan ei voisi väärissä tarkoituksissa toistaa tutkijoiden kokeita. Menetelmien sensuroiminen on ongelmallista, koska tieteellinen löydös vahvistuu vasta, jos tulos toistuu muissakin laboratorioissa. Muut ryhmät joutuvat pyytämään erikseen tarkempia tietoja menetelmistä.

Sensurointi harvinaista

Tieteellisen tutkimuksen vain osittainen raportoiminen on tapana silloin, kun tuloksia voi käyttää sekä sotilaallisesti että siviilielämässä. Tällainen käytäntö on tavanomaista joillakin tekniikan aloilla, mutta lääketieteen alalla tiedelehtien ei ole ollut tarpeellista turvautua tällaiseen itsesensuuriin.

Bioturvallisuuden neuvottelukunnan puheenjohtaja Paul Keim perusteli Nature-lehden haastattelussa tiukkaa suositusta sillä, että päätös olla julkaisematta yksityiskohtaisia teknisiä tietoja on peruutettavissa, jos sille nähdään järkisyitä. Sen sijaan päätös julkaista kaikki data nyt olisi peruuttamaton ratkaisu.

Tutkimustiedon avoimesta julkaisemisesta voisi olla hyötyä. Mitä laajemmin tiedeyhteisö tuntee mekanismit, joilla virukset voivat mutatoitua maailmanlaajuisiksi tappajiksi, sitä paremmin niitä vastaan voi kehittää lääkkeitä ja rokotteita.

Sikainfluenssa ei aiheuttanut pelätyn suuruusluokan pandemiaa. Joissakin maissa epidemiaa ehdittiin hidastaa rokotuksilla. Ilman niitäkin osalla maailman ihmisistä oli ainakin jonkilainen vastustuskyky sikainfluenssan aiheuttajaa vastaan. Vanhimmat ikäluokat olivat altistuneet H1N1-viruksen erilaisille kannoille ennen vuotta 1957.

Lintuinfluenssan H5-hemagglutiniini taas on ihmisten immuunijärjestelmälle tuntematon. Siksi yhdistelmäviruksen aiheuttama pandemia voisi olla paljon sikainfluenssaa vaarallisempi. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, voisiko nyt laboratoriossa tuotettu yhdistelmä syntyä luonnollisesti esimerkiksi siassa.

Bioterrorismin riski pieni

Jos tappajavirusta valmistettaisiin monissa laboratorioissa ympäri maailmaa, lisääntyisi riski, että se vapautuisi tahattomasti ihmisväestöön. Aiheuttaakseen todella katastrofaalisen pandemian se saattaisi tosin tarvita vielä joitakin mutaatioita. Paul Keimin mukaan pandemian riskiä ei osata vielä arvioida, mutta sen todennäköisyys ei ole nolla.

Nature-lehden haastattelemien asiantuntijoiden mukaan viruksen tahallisen levittämisen riski on pieni. Bioterrorin välineenä pandemiavirus ei ole järin houkutteleva, koska sitä ei voi mitenkään kohdentaa haluttuun väestöön. Pandemialta voisi välttyä ehkä vain Pohjois-Korean tapaan täysin eristäytynyt maa, jos sekään.

Keimin mukaan mahdolliset seuraukset viruksen levittämisestä olisivat niin katastrofaaliset, että erilaisia epätodennäköisiäkin skenaarioita on otettava huomioon. Virusta voisivat levittää yksittäiset ”hullut tiedemiehet”, epätoivoiset itsevaltiaat, tuomiopäivän kulttien jäsenet tai bioterroristit.

Valtiolliset toimijat eivät ehkä levittäisi virusta, mutta ne voisivat hyötyä sellaisen hallussapidosta pelotteena. Virus voisi toimia ydinaseen kaltaisena ”molemminpuolisen varman tuhon” takaavana kostoaseena.

Keim huomauttaa myös, ettei H5N1-viruksiin ole riittäviä määriä rokotteita ja antiviraalisia lääkkeitä, jos tällaisen viruksen aiheuttama epidemia laajenisi pandemiaksi asti.

Sarsista sikainfluenssaan

Lintuja on vaivannut ainakin vuodesta 1996 asti A-virus tyyppiä H5N1. Se on tarttunut vuosien varrella lähes 600 ihmiseen, mutta toistaiseksi sen ei ole havaittu leviävän tehokkaasti nisäkkäästä toiseen.

Vuonna 2002 lopussa Kiinasta lähti leviämään epätyypillinen, hyvin vaarallinen keuhkokuume-epidemia SARS, jonka aiheuttajaksi paljastui koronavirus. Epidemia levisi useille mantereille, mutta se onnistuttiin pysäyttämään ennen kuin se ehti tappaa tuhattakaan ihmistä.

Keväällä 2009 Meksikossa huomattiin, että sikainfluenssavirus oli muuntunut niin, että se kykeni leviämään ihmiseen ja ihmisestä toiseen.

Virus aiheutti pandemian, joka jäi kuitenkin pelättyä lievemmäksi.