Työlainsäädännössä on 3400 sivua, joihin ei saa koskea tikullakaan
KOLUMNI: Ranskaa on aina ollut mahdoton uudistaa, kirjoittaa Helena Petäistö.
PARIISI – Mao Zedongin Punainen kirja on lällärikamaa verrattuna Ranskan punakantiseen tiiliskiveen, 3 400-sivuiseen työlainsäädäntöön, johon ei saa koskea tikullakaan! Ei, vaikka se estää yrityksiä työllistämästä maassa, jossa työttömyys on jämähtänyt runsaaseen kymmeneen prosenttiin jo vuosikymmenien ajan ja jossa nuorisotyöttömyys on muuhun väestöön verrattuna kaksinkertainen. Ei, vaikka globalisaatio on tosiasia, vaikka kaikki kilpailijat ovat ohittaneet Ranskan jo ajat sitten niin uudistuksissa kuin kilpailukyvyssä, vaikka talouskasvu on EU:n pohjasakkaa, vaikka maa elää velaksi, firmat kuolevat eikä ulkomaankauppa vedä.
Kuulostaako tutulta? Ranskalainen skitsofrenia on kyllä vielä pahempaa kuin suomalainen. Sillä on vuosisatojen perinteet eikä edes paljon muusta kokemusta. Ja nyt kun muun Euroopan huomio on suunnattu maahanmuuttokriisiin, keskeisen euromaan viimeisin uudistusyritys saa epäonnistua kaikessa rauhassa.
Kyse ei ole suinkaan mistään suurista uudistuksista Pyhän Punaisen Kirjan tekstiin, mutta sellaisista kuitenkin, että yritykset uskaltaisivat palkata työntekijöitä. Nyt peräti 90 prosenttia uusista työsopimuksista on väliaikaisia, sillä vakituinen työpaikka tarkoittaa täällä elinikäistä. Nyt ehdotetaan jonkinlaista kattoa työtuomioistuimen vaatimille tähtitieteellisille erorahoille ja osittaista 35 tunnin työviikon murtamista. Varsinkin nuorten tilannetta pyritään parantamaan.
Ei käy! Vastassa ovat ay-liikkeet, suuri osa vallassa olevaa sosialistipuoluetta, nuoret – siis juuri ne, joiden tilannetta uudistus eniten helpottaisi – ja yli miljoonan allekirjoituksen adressi. Peräti 70 prosenttia kansalaisista vastustaa reformia. Ranskaa on tunnetusti aina ollut mahdotonta uudistaa, mutta nykyisessä talousahdingossa tosiasioiden tunnustamisen välttäminen alkaa olla patologista. Presidentti François Hollanden harvardilaisen talousneuvonantajan Philippe Aghionin suositukset kaikuvat kuuroille korville. Ay-liikkeet ovat valintansa tehneet: Ne pitävät kiinni työntekijöiden saavutetuista eduista eivätkä välitä työttömistä.
