Ukraina: Euroviisuvoittaja nousi vallankumouksen eturiviin

Ruslana Lyžytško haluaa Ukrainan Euroopan unioniin.

Vuonna 2004 oli hienoa olla ukrainalainen. Euroopan reunalle unohtunut rajamaa sai maailman huo­mion marraskuussa, kun sadattuhannet ukrainalaiset lähtivät kaduille protestoimaan presidentinvaaleissa tapahtunutta vilppiä.

Oranssi vallankumous jäi historiaan väkivallattomana vallankumouksena, joka kerrankin toi Ukrainalle kansan valitseman presidentin. Kun länsimielinen Viktor Juštšenko vannoi talvipakkasessa virkavalansa, Kiovan keskustan Itsenäisyydenaukiolla itkettiin ilosta.

Kaiken lisäksi edellisestä kansanjuhlasta oli kulunut vain kuukausia. Toukokuussa ukrainalaiset riemuitsivat euroviisuvoitosta. Sen toi Istanbulista kotiin Ruslana Lyžytško, taiteilijanimeltään Ruslana.

”Sinä vuonna oli hyvin suosittua sanoa ’olen ukrainalainen’ kaikkialla maailmassa”, Ruslana kertoo.

”Jopa sellaiset ihmiset, jotka eivät olleet koskaan kertoneet ukrainalaisesta taustastaan, astuivat esiin ja alkoivat puhua siitä avoimesti.”

Viisuvoitto ja vallankumous herättivät neuvostoajan tukahduttaman kansallistunteen. Ukraina oli matkalla länteen.

Ruslanasta tuli Ukrainan symboli ja Kansantaiteilijan arvonimellä palkittu artisti. Hänen levynsä rikkoi Ukrainassa myyntiennätykset ja hänen kasvonsa painettiin postimerkkiin.

Kun oranssi liikehdintä kiihtyi, suosionsa huipulla olleesta Ruslanasta tuli yksi liikkeen keulakuvista. Samalla käynnistyi hänen poliittinen uransa. Tai kuten hän itse sanoo, hänet vedettiin siihen mukaan.

”Kun sain palkinnon Istanbulissa, en osannut odottaa, mitä kaikkea sen jälkeen seuraisi.”

Kaikkein vähiten kukaan osasi arvata sitä, että jo muutaman vuoden kuluttua vallankumouksesta sen viholliset olisivat vallassa ja maa olisi luisumassa Venäjän valtapiiriin.

 

Mustaan nahkatakkiin ja vitivalkoisiin tennareihin pukeutunut Ruslana, 40, puhuu, puhuu ja puhuu. Tapaamme sissiromantiikalla leikittelevässä Partizan-ravintolassa Kiovan ulkopuolella, lähellä Ruslanan kotia.

Alue on Ukrainan uusrikkaiden suosiossa. On alkusyksyn iltapäivä, ja ravintola on tyhjillään. Vain yksi, humaltuva seurue värjöttelee terassilla vilttien alla, ja tarjoilijat juoruavat joutilaina keskenään.

Keskustelu on eksynyt Ruslanan lempiaiheeseen, Länsi-Ukrainassa kohoavaan Karpaattien vuoristoon ja niiden sitkeään, ikiaikaiseen hutsulien heimoon.

”Siellä on uskomatonta. Kun menen sinne, muutun villiksi”, Ruslana kuiskaa.

Hän nojautuu pöydän yli kuin kertoakseen salaisuuden.

”Siellä on villiä energiaa. Vanhukset, miehet ja naiset, voivat tanssia päiväkausia pysähtymättä, kuin transsissa. Tärkeintä on pyöriä, pyöriä, pyöriä – ja se kestää koko yön”, hän sihisee.

”Ympäri, ympäri, ympäri. Sitten otetaan ryyppy, ja taas – ympäri, ympäri, ympäri!”

Euroviisuista Ruslana jäi mieliin rus­keaan nahkaan ja sudenturkikseen pukeutuneena amatsonina, naissoturina. Ukrainan- ja englanninkieliseen Wild dances -voittokappaleeseen on kuitenkin ujutettu reipas annos ukrainalaista kansanperinnettä – sellaisena kuin Ruslana sen kokee.

Aihe on Ruslanalle tärkeä. Hänen mukaansa valtavirtainen ukrainalainen kansanperinne kirjailtuine pukuineen, ryhmätansseineen ja lauluineen on osa tekaistua kansallisidentiteettiä, joka laadittiin neuvostoaikoina vallanpitäjien tarpeisiin. Tosiukrainalaisuus täytyy etsiä kauempaa historiasta, Karpaattien vuoristosta ja hutsulien kylänvanhimpien kreisibailuista.

Tämän ukrainalaisuuden Ruslana halusi esitellä Euroopalle Istanbulissa.

”Saan draivini Karpaateilta.”

 

Jos Ruslanalta kysytään, Ukrainan henkinen keskus ei suinkaan ole Kiova vaan Lviv. Länsi-Ukrainassa sijaitseva kaupunki on Ruslanan syntymäpaikka ja ukrainalaisen nationalismin koti.

Äiti laittoi tytön nelivuotiaana musiikkikouluun, ja lopulta hän valmistui pianistiksi ja kapellimestariksi Lvivin konservatoriosta.

”Jo neuvostoaikana Lviv oli vapauden kaupunki. Neuvostoliitto pelkäsi Lviviä ja sen asukkaita. Se oli rock’n’rollia!”

Ruslana kirjoittaa kappaleensa itse tai aviomiehensä kanssa. Hänen laulajanuransa lähti nousuun Ukrainassa 1990-luvun lopulla, ja viisuvoitto nosti Wild Dances -kappaleen listoille myös Euroopassa. Suomeen Ruslana saapui keikalle helsinkiläiseen homobaariin Herculekseen.

”Siellä oli villiä!”

Viisuhuuman keskellä Ukraina valmistautui presidentinvaalitaistoon, jossa vastakkain olivat länsimielinen Viktor Juštšenko ja venäläismielinen Viktor Janukovitš. Maan suosituin poptähti ei jäänyt katselemaan sivusta.

 

Ruslanan liittyminen oranssin kumousliikkeen riveihin oli iso uutinen Ukrainassa. Hän puki päälleen oranssin villapaidan ja esiintyi hyisessä talvisäässä Kiovan Itsenäisyydenaukion telttaleirille. Hän poseerasi valokuvissa Juštšenkon ja tulevan pääministerin Julia Tymošenkon kainalossa.

Kun Juštšenko oli valittu presidentiksi, Ruslana matkusti Brysseliin ja puhui europarlamentille hänen edustajanaan. Hänestä tuli Ukrainan ensimmäinen Unicefin hyväntahdon lähettiläs.

Seuraavissa parlamenttivaaleissa Ruslana valittiin kansanedustajaksi presidentin puolueen listoilta. Naisena hän oli edustajien joukossa harvinaisuus, sillä naisten osuus Ukrainan parlamentissa on pysytellyt alle kymmenessä prosentissa.

Ruslana keskittyi torjumaan ihmiskauppaa, kehittämään tekijänoikeuslainsäädäntöä ja puhumaan Ukrainan energiaomavaraisuuden puolesta. Presidentin tavoin hän kannatti Ukrainan liittymistä Natoon.

Kului kuitenkin vain reilu vuosi, ja Ruslana sai tarpeekseen. Kesällä 2007 hän ilmoitti jättävänsä parlamentin kesken kauden.

”Olin kuin apina”, hän sanoo. ”Olin niin erilainen kuin muut, eikä minun kaltaistani suorapuheista naista haluttu sinne. Ukrainassa politiikassa on valitettavasti kyse bisneksestä. Poliitikot tekevät rahaa eivätkä politiikkaa.”

Myös Ruslanan taustajoukot ajautuivat ongelmiin, sillä oranssi liitto alkoi rakoilla. Juštšenko ja pääministeri Tymošenko tulivat keskenään koko ajan huonommin toimeen.

Kunnianhimoinen Tymošenko ei kaihtanut kovaa poliittista peliä, mikä toi hänelle ”parlamentin ainoan miehen” lempinimen. Juštšenko sai ikäväkseen huomata, että pääministerin kansansuosio kasvoi hänen omansa kustannuksella. Presidentti nousi yhä useammin puhujankorokkeelle ”Julia, Julia!”-huutojen saattelemana.

Kaksikko epäonnistui myös taistelussa korruptiota vastaan. Korruption kitkeminen oli oranssin ideologian ydinajatus, sillä vallankumoukselliset halusivat neuvostoajan perinnöstä eroon. Mutta Juštšenko alkoikin tehdä oligarkkien kanssa diilejä.

Lupaus avoimuudesta koki kolauksen myös silloin, kun Juštšenkon poika bongattiin uuden ökyauton ratista ja presidentti kieltäytyi vihaisesti kommentoimasta ­asiaa. Suhde tiedotusvälineisiin kiristyi.

Kansa tunnisti merkit. Vallankumous oli antanut lupauksen nopeasta muutoksesta parempaan, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Myös Ruslanalle pettymys oli suuri.

”Raha pilaa ihmisen. Se on vastaukseni kysymykseen siitä, mitä tapahtui.”

 

Oranssin vallankumouksen saavutukseksi voidaan laskea se, että vuoden 2010 presidentinvaalit olivat alusta pitäen rehelliset. Niiden loppusuoralla vastakkain olivat Tymošenko ja Janukovitš.

Ruslana ilmoitti tukevansa Tymošenkoa, katkeroitunut Juštšenko ei. Lopputulos oli oranssille liikkeelle viimeinen niitti, sillä vaalit voitti niukasti Janukovitš, joka ensi töikseen passitti haastajansa vankilaan vallan väärinkäytöstä tuomittuna.

”Suurin sokki minulle oli se, että Juštšenko oli mukana ja auttoi Tymošenkon saattamisessa vankilaan. Tätä on elämä”, Ruslana sanoo.

Sen jälkeen Ukrainassa ei vuosiin nähty oranssin liikkeen kaltaisia suur­mielenosoituksia. Ei, vaikka alkoi näyttää siltä, että seuraavissa presidentinvaaleissa vilpiltä ei enää vältytä. Apatia hiipi äänestäjäkuntaan, ja takaiskut kestettiin valittamatta.

Kunnes marraskuun lopulla Ukrainan johto ilmoitti, että maa panee jäihin lähentymisensä Euroopan unioniin ja tähyää tiiviimpiin suhteisiin Venäjän kanssa. Janukovitš kieltäytyi allekirjoittamasta yhteistyösopimusta EU:n kanssa.

Talousvaikeuksista kärsivä Ukraina taipui Venäjän edessä, koska se katsoi, ettei sillä ollut varaa vaarantaa elintärkeitä kauppasuhteita naapuriinsa. Eikä Janukovitš halunnut riskeerata omaa kansansuosiotaan ajamalla Ukrainan talouden entistä suurempiin vaikeuksiin.

 

Yhtäkkiä Itsenäisyydenaukio oli taas täynnä ihmisiä – etunenässä Ruslana pukeutuneena Ukrainan ja EU:n väreihin. Marraskuun lopulla Ruslana kertoi tuoreimmat kuulumisensa sähköpostitse, kun mielenosoittajien joukko Kiovan keskustassa kasvoi kasvamistaan.

”Itsenäisyydenaukio elää euforiassa. Me ukrainalaiset olemme jälleen todistaneet itsellemme sen, että olemme kansakunta.”

”Kyse on yhdestä rakkaimmasta unelmastani – nähdä Ukraina osana Euroopan unionia. Teen sen eteen, minkä voin.”

 

Hajoaako Ukraina? Kysymys nousee esiin aina, kun puhe kääntyy Ukrainan kahtiajakoon: Maan länsiosissa, Ruslanan kotiseuduilla, Ukraina nähtäisiin mieluusti osana Eurooppaa ja Natoa. Itäosissa liittouduttaisiin mieluummin Venäjän kanssa.

Koko kuva ei kuitenkaan ole tässä. Ukrainalaisissa perheissä ukrainalaiset ja venäläiset sukujuuret ovat iloisesti solmussa.

”Minun äitini syntyi Uralilla. Olen puoliksi venäläinen, mutta puhun silti Naton puolesta”, Ruslana sanoo.

Ruslana ei laula venäjäksi, joten hänen faninsa ovat ennen kaikkea lännessä. Siksi oli yllätys, että hänet taannoin kutsuttiin esiintymään festivaaleille Donetskiin, presidentti Janukovitšin vankimmalle tukialueelle.

Keikka oli menestys.”Isäni kysyi: Toivottivatko he sinut tervetulleeksi? Kyllä. He lauloivat kanssani, ukrainaksi.”

Mistä se mielestäsi kertoo?

”Niin sanottu Ukrainan Venäjä-myönteinen äänestäjäkunta haluaa olla ukrainalaisia. Ukraina haluaa olla Ukraina.”

Politiikan kentällä jakolinjat ovat yhtä lailla hämärtyneet. Presidentti Janukovitš ei enää ole sama mies, joka haastoi Juštšenkon vuoden 2004 vaaleissa. Hänellä ei ole enää varaa uhitella länsimaille. Vaalivoittonsa jälkeen Janukovitš vieraili ensin Brysselissä, vasta sitten Moskovassa.

Janukovitš on rohjennut myös puolustaa Ukrainan etuja Venäjää vastaan. Syyskuussa hän uhkasi vähentää venäläisen kaasun ostoja, jos hinta ei tipu.

Paikallisilla rahamiehillä on toki itsekkäät syynsä pitää Venäjään välimatkaa.

”Meidän oligarkkimme haluavat varmasti Eurooppaan, koska muuten venäläiset oligarkit pyyhkäisevät heidät tieltään”, Ruslana sanoo.

EU-sopimuksen kariutumisesta on Euroopassa syytetty Venäjää, joka on houkutellut, tai pikemminkin painostanut, Ukrainaa tulliliittoon kanssaan.

Ruslanan mukaan Venäjä on painostanut Janukovitšia armottomasti, mutta hän ei pidä sitä riittävänä selityksenä. Ruslana ei halua lähteä mukaan syyttelyyn, koska se tuskin edistää EU-sopimuksen allekirjoittamista.

”Uskon, että kysymys on monimutkaisempi kuin se, että Janukovitš tavoittelee omia ja lähipiirinsä etuja ja yrittää pysyä vallassa niin kauan kuin mahdollista.”

”Jos haluamme onnistua, meidän täytyy keskittyä siihen, kuinka sopimukseen päästään. Ei siihen, kuka on väärässä ja kuka oikeassa.”

 

Runsaan vuoden päästä Ukraina äänestää jälleen presidentistä, ja veikkauksia voittajasta on yhtä paljon kuin veikkaajia. Jotkut uskovat, että kansa haluaa taas muutosta, oli se sitten mitä tai kuka tahansa.

Toiset arvelevat, että vallankumouksen jälkeinen apatia varmistaa Janukovitšin jatkokauden, ainakin jos Ukrainan talous ei luisu pahasti alamäkeen.

Jos länsimieliset voittavat vaalit, EU-sopimus allekirjoitettaneen heti seuraavana päivänä.

Vaalien jokeri näyttäisi olevan huippunyrkkeilijä Vitali Klitško, jonka Udar (Isku) -puolue sai suurvoiton viime parlamenttivaaleissa. Mielipidekyselyissä hänen kannatuslukunsa ovat korkealla.

Klitško on Ruslanan hyvä ystävä. Kun Länsi-Ukrainassa jokin aika sitten tulvi, Ruslana ja Klitškon veljekset perustivat yhteisen säätiön uhrien auttamiseksi. Ruslana on nähty myös Klitškon ottelussa esittämässä Ukrainan kansallislaulua.

Ruslana arvioi ystävänsä poliittista uraa lämpimään mutta epäilevään sävyyn.

”Klitško on hyvä nyrkkeilijä”, Ruslana sanoo nauraen.

”Mutta hän on alkanut tehdä liikaa kompromisseja, ja se ei ole Klitškon tapaista. Hän pelkää vahvaksi poliitikoksi muuttumista, vaikka hän tarvitsisi vahvan poliittisen viestin.”

”Haluan, että poliitikko puhuu avoimesti, haluttiin sitä kuunnella tai ei.” 

 

Kirjoittajat haastattelivat Ruslanaa Kiovassa 30. elokuuta ja sähköpostitse marraskuun lopussa. Ruslanan lisäksi juttuun on haastateltu ohjelmajohtaja Arkadi Mošesta Ulkopoliittisesta instituutista, kehittämispäällikkö Simo Mannilaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, tutkija Tamara Martsenjukia Kiev-Mohyla-Akatemian yliopistosta sekä tv-tuottaja ja pr-konsultti Rostyslav Martynjukia.