Syyria: Sodalle ei näy loppua – Venäjä antaa lisää aseita
Syyrialaisia pakenee joukoittain Eurooppaan. Miksi maahan ei saada rauhaa?
Kun Syyrian presidentti Bashar al-Assad täytti 11. syyskuuta 50 vuotta, hän sai Moskovasta kauniin lahjan. Ulkoministeri Sergei Lavrov vahvisti, että kyllä, Moskova lennättää maahan lisää raskasta sotakalustoa.
Viesti oli selvä: Moskova ei aio hylätä suojattiaan, vaikka maailma ajattelisi hänestä mitä.
Samana päivänä siirtolaisjärjestö IOM ilmoitti, että jo yli 430 000 ihmistä on paennut tänä vuonna Välimeren yli Eurooppaan. Heistä liki puolet lähti sodan jaloista Syyriasta ja Irakista.
Syyria on ollut Venäjän suojatti jo vuosikymmeniä. Se että Venäjä kuljettaa nyt uusia aseita tv-kameroiden edessä, voi kertoa siitä, että Moskova petaa sodassa alakynteen jääneelle Assadille vahvempaa asema neuvottelupöydässä, jos konfliktia ryhdytään sovittelemaan. Tai sitten sota on vain kiihtymässä.
Kun Bashar al-Assad nousi vuonna 2000 isänsä kuoltua valtaan, moni oli toiveikas. Poika-Assad oli kouluttautunut silmälääkäriksi Britanniassa ja lupasi demokraattisia uudistuksia. Mutta kun syyrialaiset alkoivat niitä arabikeväänä 2011 perätä, Assad lähetti tankit kaduille.
Nyt Syyria on raunioina. Arviolta 250 000 ihmistä on kuollut. Heidän joukossaan 12000 lasta. Neljä miljoonaa syyrialaista on paennut kotimaastaan.
Venäjä ja Syyrian toinen tärkeä tukija Iran ovat tähän asti pitäneet tiukasti kiinni siitä, että Assad on maan laillinen johtaja eikä mitään ratkaisua tule ilman Assadia. YK:n turvaneuvostossa Venäjä on systemaattisesti torpedoinut lähes kaikki esitykset Syyrian hallituksen vastaisista toimista.
Länsimaiden ja maan opposition näkökanta on päinvastainen: Assad ei voi olla osa mitään ratkaisua vaan hänen on lähdettävä.
Viime kuukausien aikana yksityiskoneet ovat kuitenkin lennättäneet tiuhaan diplomaatteja Venäjän, Iranin, Saudi-Arabian, Omanin ja Qatarin välillä. Minkälaista ratkaisua verhojen takana mahdollisesti haetaan, ei ole vuotanut julki.
Assad on vuoden aikana menettänyt taisteluissa keskeisiä alueita niin ääri-islamilaiselle Isisille kuin Syyrian aseellisille oppositioryhmillekin. Pohjoisessa oleva Idlibin kaupunki on jaettu kahden aseellisen ryhmän kesken, Raqqaa puolestaan hallitsee Isis. Palmyran kaupunki öljy- ja maakaasukenttineen on sekin Isisin hallussa.
Myös etelässä Deraan kaupungin ympäristössä oppositioryhmät ovat saaneet tukevan jalansijan.
Assadin arvioidaan pitävän hallussaan enää 20–30 prosenttia Syyrian maa-alueesta, joskin siihen kuuluvat useimmat keskeiset kaupungit. Isisin hallitsemat alueet ovat pääosin autiomaata.
Assadin ongelma ei kuitenkaan ole järeiden aseiden puute.
”Assadilla puuttuu luotettava miesvoima. Armeija ei pysty enää pitämään asemiaan vaan on joutunut vetäytymään”, sanoo analyytikko Mikko Patokallio Crisis Management Intitiative -järjestöstä.
Kansainvälinen huomio on vuoden ajan keskittynyt lähes yksinomaan Isis-terrorijärjestöön ja sen vastaiseen taisteluun, jota yhtäällä käyvät Syyria ja Iran, toisaalla Yhdysvaltain kokoama liittouma Turkin ja Irakin maaperältä käsin. Mitä brutaalimpia teloitusvideoita Isis levittää, sitä siedettävämmältä vaihtoehdolta puku päällä ja solmio kaulassa kulkeva Assad alkaa vaikuttaa.
Yhä useammassa Euroopan pääkaupungissa on jo taivuttu siihen, että Assad ehkä sittenkin voisi jatkaa ylimenokauden ajan maan johdossa.
Se että Assad jatkaa syyrialaissiviilien tappamista tynnyripommeilla ja kaasuaseilla, on jäänyt taka-alalle.
Huomion kiinnittyminen Isisiin sopii Assadille myös siksi, että valtataistelua Syyrian tulevaisuudesta käydään todellisuudessa Assadin hallinnon ja maan muiden aseellisten oppositioryhmien kesken.
”Syyrian konfliktin todellinen ydin on se, että Assad on keskittänyt kaiken vallan itselleen”, Patokallio sanoo. ”Oppositiolla ei ole maassa mitään sijaa.”
Patokallion mukaan Isis on vain oire alueellisista ongelmista, ei sen syy.
”Isis on elossa niin kauan kuin konflikti näiden kahden osapuolen välillä Syy-riassa jatkuu. Jos Syyrian ja Irakin rauhalle kyetään luomaan uskottava tiekartta, Isisin tuki hupenee nopeasti.”
Syyrian aseellinen oppositio on hajanainen joukko erilaisia islamistiryhmiä.
”Niitä yhdistää vain tavoite kaataa Assadin hallinto. Syyrian tulevaisuudesta niillä ei ole ohjelmia, sillä elämä pyörii taistelujen ympärillä”, Patokallio sanoo.
Ryhmät taistelevat paikoin myös toisiaan vastaan.
”Kun konflikti menee näin pitkälle kuten Syyriassa, syntyy omanlaisensa sotatalous, jossa johtajat alkavat taistella omista osuuksistaan. Syyriassa on jo paljon samaa kuin Libanonin sisällissodassa 1980-luvulla”, sanoo Lähi-idän politiikkaan erikoistunut professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta.
Esimerkiksi Damaskoksen lähiöissä aseelliset ryhmät taistelevat salakuljetusreiteistä Assadin armeijan linjojen läpi. Tavalliset syyrialaiset pakenevat jo sodan kaikkia osapuolia.
Yhdysvaltain halukkuus lähteä syrjäyttämään asein Venäjän suojattia on heikentynyt vuosi vuodelta.
Irak ja Libya eivät vakautuneet, vaikka Saddam Hussein ja Muammar Gaddafi saatiin hengiltä. Päinvastoin, kumpikin maa on luisunut yhä syvemmälle kaaokseen.
Myös Afganistanissa Taleban on edelleen vahvoilla 14 vuoden sotilasoperaation ja satojen miljardien dollarien panostuksen jälkeen. Yhdysvaltain lähestyvät presidentinvaalit vähentävät innokkuutta entisestään.
EU-maat ovat yhtä lailla haluttomia sotkeutumaan Syyrian monimutkaiseen kuvioon. YK:n turvaneuvoston pysyvät jäsenet Britannia ja Ranska osallistuvat Isisin vastaisiin ilmaiskuihin Yhdysvaltain rinnalla mutta eivät halua asettua Assadin armeijaa vastaan.
Muut maat Suomi, Norja ja Ruotsi mukaan lukien tyytyvät kouluttamaan kurditaistelijoita Irakista käsin Isisin vastaiseen taisteluun.
Rauhantekijän paikka olisi nyt tarjolla Iranille, joka on ydinohjelmasopimuksen myötä pääsemässä pois kansainvälisestä eristyksestä.
Iran on Assadin hallinnon tärkein tukija alueella, ja sillä on maassa merkittäviä taloudellisia ja sotilaallisia intressejä. Muun muassa Iranin yhteys sen toiseen liittolaiseen Libanonin Hizbollahiin kulkee kokonaan Syyrian kautta.
Iranin presidentti Hassan Rouhani sanoi äskettäin, että Iran on valmis istumaan mihin tahansa pöytään alueellisten maiden tai suurvaltojen kanssa, jos lopputuloksena on turvallisempi, vakaampi ja demokraattisempi tulevaisuus Syyrialle.
Iran tuskin on kuitenkaan valmis menettämään keskeistä – ja ainoaa – arabiliittolaistaan ilmaiseksi.
”Assadin myötä Iran menettäisi merkittävästi vaikutusvaltaansa alueella. Se olisi sille myös suuri ulkopoliittinen tappio”, Juusola arvioi.
Patokallio sanoo, että jos Iran saisi takuut siitä, että Assadin seuraaja on sille suopea, Iranilla voisi olla mahdollisuudet pakottaa muutos läpi Syyrian sisällä.
”Assad on kuitenkin tehokkaasti syrjäyttänyt ympäriltään jokaisen, joka voisi joskus korvata hänet.”
Saudi-Arabiassa oli tammikuussa vallanvaihdos.
Uusi kuningas Salman, 79, vieraili Washingtonissa syyskuun alussa, ja vaikka hänen ja presidentti Barack Obaman välisistä keskusteluista ei juuri vuotanut tietoa julkisuuteen, Obama sai kuninkaan vakuutettua Iranin ydinsopimuksen hyödyistä Lähi-idälle.
Sunnilaisen Saudi-Arabian ja šiialaisen Iranin välinen valtataistelu alueen johtajuudesta vaikeuttaa kuitenkin kaikkea vuoropuhelua.
Isis voi olla brutaali, mutta sen joukot taistelevat kaikkien sunnien nimissä. Siksi yksityisiltä rikkailta saudeilta ja qatarilaisilta tulee sille edelleen lahjoituksia.
Myös Turkin rooli on vähintäänkin ristiriitainen.
Se on kaikki sodan vuodet antanut Isisin ja muiden Syyrian oppositioryhmien kuljettaa taistelijoita, aseita ja tarvikkeita rajojensa läpi Syyrian pohjoisosiin. Samaan aikaan Turkki on ottanut vastaan jo liki kaksi miljoonaa Syyrian pakolaista.
”Turkilla on monia ongelmia, jotka se on laittanut tärkeysjärjestykseen”, Patokallio sanoo.
Assad on ongelma numero yksi. Kurdit numero kaksi, ja Isis on vasta kolmannella sijalla. ”Turkille Isis on väline Assadin kaatamiseen ja kurdien vahvistumista patoamaan.”
YK-järjestöt ovat arvioineet, että jos Syyrian sotaan ei löydy ratkaisua, Eurooppaan voi lähivuosina pyrkiä vielä miljoonia syyrialaisia.
Taistelut ajavat yhä uusia ihmisiä rajojen yli, ja Syyrian köyhissä naapurimaissa elävät neljä miljoonaa pakolaista ovat väsyneet vain odottamaan.
Ratkaisu ei kuitenkaan ole vielä käsillä, arvioivat tutkijat.
”Sotauupumusta on näkyvissä ja rauhan kannalta se on hyvä asia. Me ehkä lähestymme läpimurtopistettä, mutta vielä siihen on matkaa”, Patokallio arvioi.
Diplomaattisesta sukkuloinnista huolimatta Juusola näkee tilanteen yhä synkkänä.
Juusola ei edes usko, että Assadin hallinnon kaatuminen yksin ratkaisisi tilannetta.
”Syyrian turvallisuuskoneiston osat jatkaisivat mahdollisesti taistelua toisiaan vastaan ja liittoutuisivat eri ryhmien kanssa. Suuri kysymys on silloin, miten ehkäistä Syyrian täydellinen romahtaminen.”
Yhtenäinen Syyria alkaa hänen mukaansa olla jo kyseenalainen käsite. ”Syyria näyttää pikemminkin olevan menossa Somalian suuntaan.”
Martti Ahtisaari SK:n haastattelussa: Syyrian sota on ratkaistavissa – lue juttu täältä.