Superrikkaiden luokka horjuttaa USA:n demokratiaa – Onko Kamala Harrisista talouseliitin vastustajaksi?
Suurin osa amerikkalaisista kannattaa tiukennuksia aselakeihin ja palkallista äitiyslomaa. Uudet linjaukset eivät toteudu, koska poliitikkojen rahoittajat vastustavat niitä. Pieni talouseliitti on maan todellinen suunnannäyttäjä, kirjoittaa Eero Iloniemi Kanavassa.
Noin kaksikymmentä vuotta sitten keskustelin Sirpa Pietikäisen kanssa europarlamentin mielestäni kyseenalaisesta legitimiteetistä. Keskustelun yhteydessä Pietikäinen esitti retorisen kysymyksen: jos mies ja ääni -periaate ei olisi iskostunut kulttuuriimme, kannattaisiko sitä juuri kukaan markkinataloudessa.
Kysymys on taas ajankohtainen, kun presidenttiehdokas Kamala Harrisin tukijat varoittavat Donald Trumpin valinnan vaarantavan amerikkalaisen demokratian. Mutta Trump ei ole ainoa, joka kyseenalaistaa nykyisen mallin.
Amerikkalaisista yli 80 prosenttia kannattaa tiukennuksia aselakeihin ja yli 75 prosenttia kannattaa palkallista äitiyslomaa. Kumpikaan näistä ei ole mikään hetkellinen päähänpisto. Molempien teemojen kannatusluvut ovat olleet yli 70 prosenttia vähintään kymmenen vuotta. Miksi sitten poliitikot eivät aja huippusuosittuja linjauksia? Vastaus on yksinkertainen: koska poliitikkojen rahoittajat vastustavat niitä.
Vuonna 2003 Journal of Economic Perpectives julkaisi Stephen Ansolabeheren, John M. de Figueiredon ja John M. Snyder Jr:n artikkelin otsikolla ”Why is There so Little Money in US Politics?” Artikkelin kirjoittaneiden ekonomistien mukaan oli käsittämätöntä, etteivät suuryhtiöt lahjoittaneet enemmän rahaa poliitikoille, koska poliittisiin lahjoituksiin sijoitetun pääoman tuotto oli tähtitieteellistä. Yhtenä esimerkkinä kirjoittajat käyttivät yhdysvaltalaista sokeriteollisuutta, joka oli lobannut vajaalla 200 000 dollarilla itselleen viiden miljardin tukiaiset.