Suomessa pohditaan, miten Burman orastavaa demokratiaa voisi tukea
Aung San Suu Kyin kuvalla varustettuja paitoja myydään kadulla Yangonissa, Burmassa. Kuva Petri Kaipiainen.
Burma avautuu kovaa vauhtia, ja länsimaista apurahaa virtaa maahan. Myös Suomi aloittaa kahdenvälisen kehitysyhteistyön Burman hallituksen kanssa ensi vuonna.
Suomi myöntää Burmalle 6,5 miljoonaa euroa kehitysapua vuosille 2014-2016.
”Burma on ihanteellinen maa toteuttaa Suomen uutta kehityspoliittista ohjelmaa, koska vanhoja sitoumuksia ei ole”, kehitysministeri Heidi Hautala (vihr) totesi Burman-vierailullaan tammikuun lopussa.
Avun tarkempaa sisältöä pohditaan parhaillaan.
Hautalan mielestä Suomen pitäisi tukea hallinnon demokratisoitumista ja ihmisoikeuksia, jotta tavallisten burmalaisten elämä muuttuisi paremmaksi.
”Suomi voisi lisätä hallinnon avoimuutta, jotta kansalaiset saisivat tietoa päätöksenteosta.”
Työnsarkaa riittää, sillä Burma on maailman kolmanneksi korruptoitunein valtio ja Kaakkois-Aasian köyhin maa. Sotilashallinto vaihtui muodollisesti siviilihallinnoksi vuonna 2010, mutta perustuslain mukaan armeija voi yhä ottaa vallan ”hätätilanteessa”.
Hautala on ensimmäinen suomalainen ministeri, joka vieraili Burmassa sen jälkeen, kun suhteet maahan katkesivat vuonna 1988. Tuolloin sotilasjuntta kukisti verisesti opiskelijoiden johtaman kansannousun ja maa sulkeutui vuosikymmeniksi.
Vaikka Burma ottaa ensiaskeleitaan demokratian tiellä, maassa käydään edelleen sisällissotaa.
Etniset konfliktit ovat jatkuneet yli kuusi vuosikymmentä. Burman hallitus on neuvotellut kymmenen tulitaukosopimusta, mutta maan armeijan ja kachin-vähemmistön taistelut jatkuvat yhä maan pohjoisosassa. Yli satatuhatta kachinia on paennut viime vuoden aikana kylistään.
Sotilaat ovat raiskanneet naisia ja värvänneet lapsia sotilaiksi.
”Suomi voisi tukea naisten asemaa konfliktialueilla”, Hautala totesi.
Etniset konfliktit ovat vaikeita ratkaista. Vähemmistöt haluavat Burmasta liittovaltion, jossa niillä on itsemääräämisoikeus. Armeija haluaa pitää kiinni vallastaan ja taloudellisista eduistaan. Se hyötyy etnisten alueiden luonnonvaroista, kuten öljystä, maakaasusta, mineraaleista ja jalokivistä.
Myös naapurimaa Kiina haluaa osansa valtavista luonnonrikkauksista.
”Suomi voisi auttaa esimerkiksi kaivosteollisuuden kehittämisessä, jotta Burma pysyisi hyötymään paremmin kaivannaisvaroistaan”, Hautala pohdiskeli matkallaan.
Suomi tukee parhaillaan rauhaa ja ihmisoikeuksia edistäviä hankkeita kansalaisjärjestöjen kautta. Eniten tukea, 1,2 miljoonaa euroa, saa Euro-Burma-toimiston (EBO:n) ja Suomen Lähetysseuran kaksivuotinen rauhanhanke.
Vuosi sitten EBO:n johtaja Harn Yawnghwe keräsi keskeisimmät etniset ryhmät saman pöydän ääreen. Siitä lähtien ryhmät ovat tavanneet kuukausittain ja keskustelleet rauhan hieromisesta.
”Etniset ryhmät haluavat poliittisia neuvotteluja rauhasta, ja hallitus on ensi kertaa valmis siihen”, Yawnghwe sanoi tammikuussa maan suurimmassa kaupungissa Yangonissa.
Hallituksen pääneuvottelija, ministeri Aung Min totesi Suomen Kuvalehdelle, että neuvottelut etnisten ryhmien kanssa etenevät hitaasti. Esimerkiksi suurimman vähemmistön eli shanien alueella on neljä aseellista ryhmää, joista kullakin on omat vaatimuksensa.
”Jos tarjoat leipää, ne pyytävät riisiä”, Aung Min sanoi väsyneenä.
Hallitus toivoo, että rauhansopimus syntyisi ennen vaalivuotta 2015. Harn Yawnghwe uskoo, että seuraavan kahden vuoden aikana syntyy korkeintaan ”jonkin suunnitelma rauhasta”.
Karenit ovat maan toiseksi suurin etninen ryhmä. Suomi tukee kareneita Norwegian People´s Aid -järjestön kautta. He saavat esimerkiksi hyttysverkkoja, apua tien kunnostamiseksi ja tukea opettajan palkkaan Palawin ja Kyeikpeelaungin alueilla, joissa on solmittu aselepo.
Kun kyläläiset huomaavat, että tulitauosta on heille hyötyä, rauhanprosessi vahvistuu.
Suomi tukee pienellä summalla myös vammaisten Shwe Minn Tha -järjestöä, johon Heidi Hautala tutustui Yangonissa.
”Jatkossa Suomi tukee enemmän Burman, Somalian ja Afganistanin kaltaisia hauraita valtioita ja vähentää apuaan esimerkiksi Vietnamille, jossa monet asiat alkavat olla hyvällä mallilla.”
Suomen Kuvalehden toimittaja Katri Merikallio haastatteli Burman presidentti Thein Seinia. Lue haastattelu Suomen Kuvalehden numerosta 10/2013, joka ilmestyy perjantaina 8. maaliskuuta.