Sotatutkija ravistelee Venäjällä: MH17:n ampumisessa kyse ”erikoispalveluiden erikoisoperaatiosta”?
Tärkein kysymys Buk-ohjuksesta on yhä vastaamatta, ihmettelee Mark Solonin.
Miksi Ukrainaan vietiin Buk-ohjusvaunu, kun kapinallisten tarpeisiin Ukrainan armeijan hävittäjiä ja kuljetuskoneita vastaan olisivat riittäneet vähäisemmätkin ohjusjärjestelmät, sotahistorioitsija Mark Solonin kysyy Kasparov-verkkosivustolla.
Tämä tärkein kysymys on Soloninin mukaan yhä vastaamatta, vaikka Malaysia Airlinesin lennon MH17 matkustajakoneen ampumiseen johtanut tapahtumaketju on selvitetty viime viikolla julkistetussa kansainvälisen rikostutkijaryhmän raportissa.
Soloninin mukaan asiasta päättäneet tiesivät, että alueella lentää siviilikoneita, myös venäläisiä. Hän letkauttaa toteamalla, että asian olisi voinut saada helposti selville lentoliikennettä seuraavasta FlightRadar24-palvelusta.
Lisäksi Solonin muistuttaa, että samaiset päättäjät tiesivät tai niin ikään olisivat voineet helposti saada tiedon, ettei kyseisessä Bukissa ole laitteistoa, joka erottaisi siviili- ja sotilaskoneet.
Kun varoituksia siviililentojen lopettamiseksi ei edes vuodettu, Soloninin päätelmä on ankara. Hänestä Bukin lähettäminen on pahempi teko kuin järjestää juoksukilpailut luotisateessa ruuhka-aikaan metroasemalla.
Aikaisemmin Solonin on todennut, että vain idiootti uskoo, ettei Venäjä käy sotaa Ukrainassa.
Venäjän armeijalla on neljää eri tyyppiä lyhyen kantomatkan ilmatorjuntaohjuksia, Solonin muistuttaa, Osa, Tor, Tunguska ja Pantsir.
Niillä pystytään ampumaan viiden, jopa kuuden kilometrin korkeudessa lentävät kohteet 8–12 kilometrin päästä. Bukin kantomatka on 22 kilometrin korkeuteen ja 35 kilometrin etäisyydeltä.
Tarvitaanko näin järeää aseistusta, kun käydään Su25-maataistelukoneita tai An26-kuljetuskoneita vastaan, Solonin kysyy.
Hän vetoaa isänmaallisissa piireissä tunnettuun blogistiin El-Mjuridiin, oikealta nimeltään Anatoli Nesmijan, joka on liikkunut Itä-Ukrainan kapinajohtajien lähipiirissä. El-Mjurid on kuulemiensa kertomusten pohjalta tullut siihen johtopäätökseen, että Bukilla lavastettiin syyllistä.
Solonin korostaa, ettei hänellä ole salaista tietoa, mutta hänestä Bukin ympärillä on niin paljon outoa, että moinen lavastus on mahdollinen.
Pelkän yhden ohjusjärjestelmän lähettäminen ei Soloninin mukaan näytä armeijan komentajien tekemältä ratkaisulta, koska armeijassa toimitaan suurempina osastoina.
Niinpä hän epäilee, että kyse voisi olla ”hienosta” erikoispalveluiden erikoisoperaatiosta.
Solonin ei mainitse FSB:n, Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n perillisen nimeä, mutta kaikki tietävät, mihin vihjataan.
Skenaariossaan Solonin kiinnittää huomiota vielä Bukin kummalliseen reittiin ja arvelee, että tähtäimessä olisi ollut Aeroflotin lento 2074 Moskovasta Larnakaan.
Solonin toteaa, että vastaava hypoteesi on esitetty aikaisemminkin, mutta silloin hän ei siihen uskonut.
Nyt Solonin pitää mahdollisena, että kyse oli provokaatiosta, jonka tavoitteena olisi ollut näyttää Venäjän televisiossa tyttöjen ja poikien oikeita ruumiita. Niiden voimasta vihan aste olisi noussut niin korkeaksi, että joukkojen lähettäminen Ukrainaan olisi käynyt mahdolliseksi.
Viikkoa aikaisemmin Venäjän televisiossa oli väärennetty juttu Ukrainassa ristiinnaulitusta pojasta.
Solonin nojautuu tulkinnassaan MH17-tutkijaryhmän julkistamiin nauhoihin kapinallisten puheluista.
Yhdessä sananvaihdossa todetaan, että se tulee Vostokin panssarivaunujen kanssa. Vostok on yhden kapinallisjoukon nimi, mutta sen panssarit eivät koskaan ilmaantuneet Bukin luo.
Panssarivaunujen suojaama Buk olisi voitu Soloninin mukaan viedä 20–30 kilometrin päähän Ukrainan ainakin muodollisesti hallitsemalle alueelle. Kun operaatio tai provokaatio oli epäonnistunut, tapahtumat alkoivat hänestä kehittyä spontaanisti.
Solonin nimeää uskottavimmaksi versioksi sen, että kapinalliset saivat vakoojansa kautta tiedon, että alueelle on tulossa Ukrainan armeijan kuljetuskone An26, joten se päätettiin ampua.
Miten voidaan sekoittaa 10 kilometrin korkeudessa ja 920 kilometrin tuntivauhtia lentävä Boeing ja 7,5 kilometrissä ja 540 kilometriä tunnissa lentävä An 26, kuuluu Soloninin seuraava kysymys.
Hänestä selityksenä on yleinen hermostuminen, sillä päälliköt eivät liioin hallinneet tilannekuvaa ja Buk oli matkassa jo toista vuorokautta.
Solonin vetoaa jälleen kuuntelunauhoihin, jossa kielenä on mat. Siinä oikeastaan jokaiseen ilmaisuun liittyy kirosana. Niinpä päätettiin äkkiä ampua jotakin ja palata takaisin Venäjälle.
Vastaavat spekulaatiot olivat yleisiä heti koneen tuhon jälkeen. Toisessa Kasparov-sivuston jo vanhemmassa mutta uudestaan julkaistussa tekstissä viitataan siihen, miten moraalitonta on käyttää ilmaisua, jonka mukaan Boeing pudotettiin ”erehdyksessä”.
Solonin myöntää, että epäili kesällä 2014 tulkintaa, jonka kannalle on nyt tullut. Perusteluna oli tuolloin arvio kansainvälisestä tutkinnasta.
Nähtyään nyt, miten kauan tutkinta on kestänyt, Solonin arvelee, ettei sellaista olisi tehty, jos kone ja uhrit olisivat olleet venäläisiä. Lisäksi kone olisi pudonnut fasistijuntan hallusta vapautettuun Novorossijaan.
Virallinen Venäjä on tyrmännyt kansainvälisen rikostutkijaryhmän MH17-raportin vetoamalla siihen, ettei Venäjää ole kuultu.
Talouslehti Vedomosti vastaa huutoon toteamalla, että maa on itse vaikuttanut asiaan notkeudella, jolla se on vaihtanut tulkintojaan tapahtuneesta ja vielä vastoin terveen järjen logiikkaa.
Kun operaatiossa mukana olleiden nimet julkistetaan, Moskova ilmoittaa, etteivät kyseiset henkilöt ole koskaan palvelleet armeijassa tai ovat eronneet ennen heinäkuuta 2014, ennustaa Vedomosti. Sen mukaan Moskova ei luovuta syytteeseen joutuvia eikä maksa oikeusjutuissa tuomittavia korvauksia vaan odotettavissa on uusia pakotteita.
Vedomosti arvelee koneen tuhoamisesta tulevan Krimin tapainen ikuinen ongelma. Samalla lehti tulkitsee tutkimuskomitean ilmoituksen työn valmistumisesta 2018 olevan ikään kuin toive siitä, että uusi johto tunnustaa entisen virheet. Venäjällä on presidentinvaalit 2018.
Vedomostin mukaan Moskova toivoo vastaavan tunnustuksen tapahtuvan Ukrainassa. Samalla lehti viittaa siihen, miten Libyan johtaja Muammar Gaddafi myönsi 1988 tapahtuneen amerikkalaiskoneen räjäyttämisen ja taipui korvauksiin. Kreml ei unohda, miten se päättyi, lopettaa Vedomosti arvionsa.
Boeingin pudotus vaikuttaa Kremlin äskeisten henkilövaihdosten taustalla, toimittaja Oleg Kašin arvelee Slonissa.
Kašin katsoo, että muitakin lännen pakotelistoille joutuneita odottaa sama kohtalo kuin presidentinhallinnon johtajaa Sergei Ivanovia, joka menetti paikkansa elokuussa.
Ivanovin tilalle nimitettiin Anton Vaino. Kašinin mukaan maan johdossa uskotaan, että lännen on helpompi keskustella Vainon ikäpolven kanssa, kun siihen kuuluvat eivät ole olleet pudottamassa lentokoneita.
Muuten gangsteritaktiikan otsikolla kirjoittava Kašin antaa täyden tunnustuksen Moskovan valitsemalle linjalle. Hänestä Venäjä onnistui sille mahdollisimman epäedullisessa tilanteessa toimivaan maksimaalisen hyvin.
Kašin arvelee, että maan johto tiesi jo tapahtumapäivän iltana tai seuraavana aamuna, mitä todella oli tapahtunut MH17:n alasampumisessa. Tämä sisäinen selvitys tehtiin hänen mielestään nopeasti eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viralliset henkilöt ovat julkisuudessa puhuneet.