Saksan vaalit: Taktikointia kakkosäänellä

Angela Merkel
Teksti
Teppo Tiilikainen

Saksan vaalijärjestelmä yhdistelee enemmistövaalitapaa ja suhteellista vaalitapaa. Äänestäjillä on kaksi ääntä, joista toinen annetaan oman vaalipiirin ehdokkaalle ja toinen puolueelle.

”Kakkosääni on tärkeämpi, koska se ratkaisee, kuinka suuren osuuden edustajista puolue saa liittopäiville”, sanoo Berliinin vapaan yliopiston politiikan professori ja Eurooppalaisen akatemian rehtori Eckart Stratenschulte.

Kakkosääni antaa äänestäjille myös mahdollisuuden taktikointiin. Liberaalipuolue FDP on hyödyntänyt sitä useissa vaaleissa ja saanut siten todellista suosiotaan suuremman kannatuksen.

Nyt FDP taistelee putoamista vastaan ja se on kampanjoinut voimakkaasti, jotta kristillisdemokraattien äänestäjät antaisivat kakkosäänen FDP:lle ja varmistaisivat siten nykyisen hallituspohjan jatkon.

Angela Merkel on kuitenkin korostanut, että CDU tarvitsee kannattajiensa molemmat äänet.

Tuloslaskennassa suorassa henkilövaalissa valituksi tulleet kirjataan ensin. Sen jälkeen puolueen omalta listalta valitaan muut läpimenijät.

Jos puolue saa läpi enemmän henkilöehdokkaita kuin sen suhteellinen osuus puolueäänistä antaisi, syntyy niin sanottuja ylijäämäpaikkoja. Ne kasvattavat liittopäivien kokonaispaikkamäärää säännönmukaisesta 598:sta.

Vuoden 2009 vaaleissa valittiin 622 edustajaa. Tällä kertaa paikkamäärä kasvaa todennäköisesti edelleen, sillä puolueiden saamat ylijäämäpaikat hyvitetään nyt ensimmäistä kertaa muille puolueille.

Jos puolueen valtakunnallinen ääniosuus jää alle viiteen prosenttiin, se ei saa edustajia parlamenttiin.

Lue toimittaja Teppo Tiilikaisen raportti Saksan vaaliasetelemista täältä.