Saksa repeytyy taas itään ja länteen – ”Maanpetturit! Maanpetturit!”

Pakolaiskriisi jakaa Saksaa – tasan 25 vuotta yhdistymisen jälkeen.

Berliini
Teksti
Teppo Tiilikainen

Berliinistä etelään johtava moottoritie on ruuhkainen. Suomalaisiin nopeusrajoituksiin tottunut valitsee mieluiten keskikaistan, sillä rekat junnaavat oikealla ja kiireisimmät audit ja bemarit pyyhältävät vasemmalta ohi parinsadan kilometrin tuntivauhtia.

Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyessä 25 vuotta sitten Berliinistä köröteltiin Leipzigiin ja Dresdeniin natsien 1930-luvulla rakennuttamaa autobaanaa pitkin. Kyyti oli epätasaista, moottoritie oli tehty suurista betonilaatoista ja saumakohtiin muodostui töyssyjä. Tietä kutsuttiin leikkisästi maailman pisimmiksi portaiksi.

Nyt itäisen Saksan maantiet ovat priimakunnossa. Entisen DDR:n alueen kehitystä on tuettu vuosittain lähes sadalla miljardilla eurolla sen jälkeen, kun Saksat yhdistyivät 3. lokakuuta 1990. Pelkästään infrastruktuuriin on investoitu yli 300 miljardia euroa.

Kysymys oli liittokansleri Helmut Kohlin hallituksen tietoisesta politiikasta. Hän puhui syksyllä 1989 ”kukkivista kunnaista” ja lupasi itäsaksalaisille, että entinen sosialistimaa nostettaisiin nopeasti samalle tasolle Länsi-Saksan kanssa.

Lupaus ei toteutunut läheskään toivotulla vauhdilla. DDR liitettiin uusina osavaltioina Saksan liittotasavaltaan, mutta sen vanhakantainen teollisuus ei pärjännyt markkinataloudessa. Tuhansia kannattamattomia yrityksiä lopetettiin, ja työttömyys itäisissä osavaltioissa kohosi nopeasti pariinkymmeneen prosenttiin.