Ranskan vaaleissa on kyse koko Euroopan tulevaisuudesta: Yllättääkö nuori Emmanuel Macron kaikki?
Presidentinvaalien ratkaisevalla kierroksella vasemmisto ja oikeisto yhdistävät voimansa Kansallista rintamaa vastaan.
Ranskan kevät saattaa olla yllätyksiä täynnä. Ranskalaiset valitsevat huhti–toukokuussa sosialistipresidentti François Hollanden seuraajan kolmen kärkiehdokkaan joukosta.
Tällä hetkellä mielipidemittausten mukaan näyttää siltä, että toisensa haastavat konservatiivi François Fillon, 62, äärioikeiston Marine Le Pen, 48, ja liberaali Emmanuel Macron, 38.
Nyt Fillon on ajautunut yhä ahtaammalle ”penelopegate”-palkkiokohun takia. Satiirisen viikkolehden Le Canard enchaînén mukaan hän olisi maksanut vaimolleen ja lapsilleen palkkioita noin miljoonan euron verran.
Tuore sosialistiehdokas Benoît Hamon, 48, on parantanut viikon sisällä selvästi asemiaan.
Ehdokkaat viimeistelevät parhaillaan vaaliohjelmiaan, ja paljon voi vielä muuttua. Yksi asia on kiistaton. Ranska valmistautuu presidentinvaaleihin poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa.
Euroopan yhtenäisyyttä jakaa pakolaiskriisi, kansallismielinen populismi kasvattaa suosiotaan ja Britannia käynnistelee historiallista EU-eroa. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump kuvasi tuoreltaan Brexitiä ”loistavaksi asiaksi” ja uskoo, että muut Euroopan maat seuraavat Britannian esimerkkiä. Sisäpoliittisesti Ranskaa raastavat alijäämäinen budjetti, suuri valtionvelka ja sitkeä työttömyys.
Euroopalla on edessään suuri vaalivuosi, ranskalaisten lisäksi uurnille menevät hollantilaiset ja saksalaiset. Kaikissa kolmessa maassa maahanmuuttoa vastustavan ja EU-kriittisen äärioikeiston odotetaan nostavan kannatustaan.
”Kyseessä ovat hyvin tärkeät vaalit Ranskalle – ja myös yllätys on mahdollinen”, arvioi politiikan tutkija Bruno Cautres Pariisin Science Po -yliopistosta.
Ranskalaisen Le Monde -lehden ja Cevipof-tutkimuslaitoksen yhteisen mittauksen mukaan ehdokasasetelma näyttää noin kolme kuukautta ennen vaaleja tältä:
- Ennakkosuosikkina pidetty oikeiston François Fillon kelluu ja yrittää pitää kiinni gallup-asemistaan.
- Oikeistopopulisti Marine Le Penin Kansallinen rintama vahvistuu.
- Perinteisten valtapuolueiden ulkopuolelta vaalikentälle rynninyt liberaali Emmanuel Macron villitsee äänestäjiä.
- Nykyinen hallituspuolue sosialistit taas horjuu, yrittää yhtenäistää rivejään ja pysyä pystyssä.
Jos Ranskan presidentinvaalit olisi pidetty tammikuussa, olisivat toisella kierroksella olleet todennäköisesti vastakkain Fillon ja Le Pen. Vaalit ratkaisevalle toiselle kierrokselle jatkavat kaksi ensimmäisellä eniten ääniä saanutta ehdokasta. Toinen kierros järjestetään 7. toukokuuta.
Suurin nousija on kuitenkin itsenäinen ehdokas Macron. Hollanden vasemmistohallituksen entinen talousministeri perusti keväällä 2016 oman poliittisen liikkeen En Marche! (Liikkeelle!).
Tammikuisen mittauksen mukaan Macron saisi äänistä ensimmäisellä kierroksella noin 20 prosenttia. Le Figaro-sanomalehden tuoreen tutkimuksen mittauksen mukaan Macron kärkkyy kuitenkin jo aivan Fillonin kannoilla. Hän saisi ensimmäisellä kierroksella 21, Fillon 22 prosenttia äänistä. Le Pen yltäisi 25 prosenttiin.
Macronin kannatuksen määrä riippuu myös siitä, saako sosialistipuolueen presidenttiehdokas Benoît Hamon puolueensa rivit järjestykseen huhtikuuhun mennessä ja asettuuko keskustalaisen MoDem-puolueen johtaja François Bayrou ehdokkaaksi.
Virallinen vaalitaisto alkaa maaliskuussa, kun pienempienkin puolueiden presidenttiehdokkaat ovat selvillä. Miten kärkikolmikko sitten eroaa toisistaan?
François Fillon, 62, on pitkän linjan poliitikko, moninkertainen ministeri ja parlamentaarikko
- Fillon oli presidentti Nicolas Sarkozyn pitkäaikainen pääministeri kolmessa eri hallituksessa (2007–2012).
- Fillon on Tasavaltalaiset-puolueen ehdokas ja tiukka konservatiivi. Hänet tunnetaan eläkeuudistukseen liittyvistä neuvotteluista, 35 tunnin työviikon kyseenalaistamisesta ja huivilain toteuttamisesta.
- Fillon voitti yllättäen keskustaoikeiston esivaalit marraskuussa 2016. Hän löi ennakkosuosikin Alain Juppén murskaluvuin.
- Fillon edustaa puolueessaan liberaali-konservatiivista linjaa ja on sanonut ihannoivansa Margaret Thatcheriä. Hän lähti Ranskan presidentinvaaleihin ennakkosuosikkina.
- Fillon on suorittanut julkisoikeuden maisterin tutkinnon Mainen yliopistossa. Lisäksi hänellä on DEA-jatkotutkinnot julkisoikeudesta ja valtio-opista.
- Fillon on naimisissa walesiläisen Penelope Clarken (nyk. Pénélope Fillon) kanssa. Heillä on viisi yhteistä lasta.
”Penelopegate” on painanut alas Fillonin kannatusta.
Fillonin, entisen pääministerin, karismaa on pidetty ranskalaiseksi poliitikoksi melko vaatimattomana.
Fillon voitti kuitenkin kaikkien yllätykseksi keskustaoikeiston esivaalit marraskuussa 2016. Hän pesi kirkkain luvuin vaalien ennakkosuosikin, moninkertaisen ministerin Alain Juppén. Todellinen ennakkosuosikkien hautausmaa esivaaleista tuli, kun Fillon jätti taakseen myös entisen presidentin Nicolas Sarkozyn. Tappio oli lopullinen sinetti Sarkozyn poliittiselle uralle.
Esivaalien jälkeen moni oli vakuuttunut, että Fillon on enää kahden askeleen päässä Élysée-palatsin portilta. Nyt matka näyttäisi pidentyneen.
Mielipidemittaukset kertovat, että Fillonin suosio on loivassa laskussa.
”Se johtuu siitä, että hän on kertonut yksityiskohtia vaaliohjelmastaan”, politiikan tutkija Bruno Cautres arvioi.
Lisäksi Fillonin kannatusta on painanut alas tuore ”penelopegate”. Syyttäjä avasi viime viikolla tutkinnan siitä, onko Fillon väärinkäyttänyt julkisia varoja vaimonsa Pénélope Fillonin hyväksi. François Fillonin mielestä kyse on vasemmiston loanheitosta.
Suuri myrsky on syntynyt myös Fillonin ehdottamasta ankarasta kulukuurista. Hän kannattaa rajuja talousleikkauksia ja on ehdottanut 500 000 työpaikan vähentämistä julkiselta sektorilta.
Konservatiiviehdokas on luvannut myös luopua 35-tuntisesta työviikosta, nostaa eläkeikää 65 vuoteen, leikata sosiaaliturvaa ja keventää verotusta.
Vaikka ehdotukset ovat ”radikaaleja” ja ”hämmentäviä”, ovat ne Fillonin mukaan myös täysin välttämättömiä, jos tavoitteena on tehdä tarvittavat 100 miljardin euron säästöt.
Periaatteessa perinteisen konservatiivipääpuolueen ehdokas tuntuu monien mielestä turvalliselta valinnalta. Käytännössä Fillonin ohjelma pelottaa monia ranskalaisia.
Miten Fillonin käy – uppoaako hän?
Oikeistoehdokkaan tietä Élysée-palatsiin mutkistivat myös vasemmiston viimeviikkoiset esivaalit.
Voiton vei sosialistipuolueen vasempaan siipeen kuuluva Benoît Hamon, 48. Perustuloa ja kannabiksen laillistamista ajavaa Hamonia pidetään nyt sosialistipuolueen uutena toivona.
Hamon voitti vaaleissa yllättäen sosiaaliliberaaliin siipeen kuuluvan Manuel Vallsin. Valls erosi Ranskan pääministerin tehtävästä joulukuussa 2016 valmistautuakseen vaalityöhön.
Fillon olisi hyötynyt Vallsin voitosta. Vallsin häviöstä – ja heikosta vasemmistosta – hyötyy nyt puolestaan sosialistitaustainen Emmanuel Macron.
”Vallsin potentiaaliset äänet menevät Macronille, joka on hyvin selkeästi profiloitunut keskustavasemmistolaiseksi ehdokkaaksi”, sanoo poliittisen historian tutkija Louis Clerc Turun yliopistosta.
Sosialistipuolueen vasemman siiven ääniä kerää Clercin mukaan myös Jean-Luc Mélenchon, joka on ilmoittautunut vaaleihin vasemmiston ehdokkaana. Ranskan perinteisen valtapuolueen sosialistien mahdollisuuksia päästä presidentinvaalien toiselle kierrokselle pidetään tällä kertaa vähäisinä.
Mielipidemittausten mukaan Kansallisen rintaman Marine Le Pen on vahvistanut asemiaan. Tuoreen mittauksen mukaan hän voittaisi vaalien ensimmäisen kierroksen.
”Näemme tutkimuksissa, että Le Penin asema on vakaa. Äänimäärä tulee olemaan melko korkea”, Bruno Cautres uskoo.
Marine Le Pen edustaa Euroopassa perinteistä nationalistista oikeistopopulismia. Hän pitää monikulttuurisuutta uhkana ja suhtautuu kriittisesti islamiin. Le Pen ratsastaa radikaalin islamilaisuuden ja terrorismin pelolla sekä pakolaiskriisillä.
Tutkija Louis Clerc kuvaa Marine Le Penin ohjelmaa ”trumpilaiseksi”. Ohjelmassa on viitteitä ryhmistä, jotka ovat pahoja ja jotka halutaan sulkea pois yhteiskunnasta. Le Penille tämä ryhmä on muslimit.
”Lisäksi ohjelmassa sekoittuvat järjestelmän ja median kritiikki sekä hyvin protektionistinen talousohjelma”, Clerc sanoo.
Protektionistista talouslinjaa on vilautellut myös Le Penin päähaastaja Fillon vaaliohjelmassaan. Ulkopoliittista linjaansa Fillon on kuvannut sanomalla, että Ranskalla on yksi vihollinen: ”islamilainen totalitarismi”. Le Peniä ja Fillonia yhdistää myös yhteinen ”ystävä”, Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Marine Le Pen ei ole vielä julkaissut virallista ohjelmaansa. Hän on pitänyt ennen virallisen kampanjan alkua ”vaalipaastoa” mutta ehti jo hyökätä Fillonia vastaan. Äärioikeiston ehdokas on kutsunut Fillonin talousohjelmaa ”mielenvikaiseksi”.
Tutkija Louis Clerc uskoo Fillonin taktikoivan. Clerc arvelee, että Fillon yrittää kalastella tiukalla talousohjelmallaan populistisen ja äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman ääniä.
Jos Fillon kohtaisi toisella kierrokselle Le Penin, Clerc uskoo, että oikeistoehdokas pehmentäisi ohjelmaansa.
”Fillon muuttaisi diskurssiaan, koska hän tarvitsee vasemmiston ääniä.”
Marine Le Pen, 48, on maahanmuuttovastaisen Kansallinen rintama -puolueen johtaja.
- Le Pen oli ehdokkaana myös vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Le Pen sai ensimmäisellä kierroksella 17,9 prosentin äänistä. Historiallinen äänipotti ei riittänyt viemään Le Peniä jatkoon.
- Marine Le Pen on presidentinvaalien kohutuin nimi. Hän syrjäytti avoimesti rasistisena pidetyn isänsä Jean-Marie Le Penin Kansallisen rintaman puheenjohtajan paikalta vuonna 2011. Sittemmin hän on katkaissut välinsä isäänsä ja yrittänyt tehdä puolueesta salonkikelpoista.
- Marine Le Pen vastustaa EU:ta ja on luvannut kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä, jos tulee valituksi. Hän haluaa luopua eurosta.
- Le Pen on koulutukseltaan oikeustieteiden maisteri. Hän on suorittanut jatko-opintoja rikosoikeudesta.
- Marine Le Pen on eronnut, ja hänellä on kolme lasta.
Myös Marine Le Peniä epäillään julkisten varojen väärinkäytöstä
Kansallisen rintaman johtaja Marine Le Pen ratsastaa uskollisella kannattajakunnallaan.
Hän osallistui ensimmäisen kerran Ranskan presidentinvaaleihin vuonna 2012. Kansallinen Rintama ylsi historiansa suurimpaan äänimäärään presidentinvaaleissa, mutta se ei riittänyt viemään Le Peniä toiselle kierrokselle.
Nyt hän yrittää tosissaan uudestaan.
Le Penin vuoden 2012 äänestäjistä yli 80 prosenttia lupaa antaa äänensä hänelle myös tämän kevään vaaleissa. Riittävätkö äänet tällä kertaa?
”Tämä ei olisi se yllätys”, Cautres lausuu varovasti.
Myös Le Peniä epäillään julkisten varojen väärinkäytöstä. Hänen rahoitusotkunsa liittyvät EU-rahojen väärinkäyttöön ja ”kuvitteellisiin” avustajiin.
Voisiko äänestäjien maan pääpuolueita ja eliittiä kohtaan tuntema pettymys ja mahdollinen viha nostaa Le Penin presidentiksi? Voisiko populistiehdokas tehdä Ranskassa trumpit?
Bruno Cautres pitää ajatusta Trump-ilmiöstä Ranskassa mahdottomana, koska Fillonilla on takanaan vahva oikeiston ja oikeistolaisten äänestäjien tuki, Macronilla takanaan puolestaan keskustaoikeisto, -vasemmisto ja myös osa sosialistikenttää.
Clerc on varovaisempi. ”Jos olisit kysynyt trump-ilmiöstä vuosi sitten, olisin sanonut, ettei se ikinä ole mahdollista.”
Marine Le Penin presidenttiyden kompastuskivi saattaa olla Ranskan vaalijärjestelmä. Kaksivaiheisessa kansanvaalissa Le Penin pitäisi saada toisella kierrokselle yli 50 prosenttia äänistä.
Ranskan historia osoittaa, että tosipaikan tullen vasemmisto ja oikeisto yhdistävät voimansa toisella kierroksella Kansallista rintamaa vastaan.
Tätä kutsutaan patoilmiöksi, barrage. Ilmiö nähtiin muun muassa Ranskan presidentinvaaleissa vuonna 2002. Äärioikeistolaisen Jean-Marie Le Penin tie presidentiksi tyssäsi toisella kierroksella, ja Ranskan johtoon valittiin oikeistolaisen UMP:n Jacques Chirac.
Marine Le Pen näkee bisneshenkisessä, nuoressa Emmanuel Macronissa suoran kilpailijansa. Dynaaminen Macron onkin vaalimittelön villi kortti.
”Kukaan ei oikein tarkkaan tiedä, millaisen äänimäärän hän tulee saamaan”, Clerc sanoo.
Macron kiilaa perinteisten puolueiden välimaastoon. Hänen En Marche! -liikkeensä ”ei ole oikealla, eikä vasemmalla”, ehdokas on linjannut. Liike toimii ”edistyksen ja muutoksen puolesta, pysähtyneisyyttä vastaan”.
Ranskan entinen talousministeri on vetänyt vaalitilaisuuksiinsa salit täyteen pääasiassa nuorta ja koulutettua keskiluokkaa. Noste näyttää kasvavan koko ajan. Kansainvälinen media puhuu jo laajasti Macron-ilmiöstä, jopa villityksestä.
Pääpuolueiden ulkopuolelta tulevat Le Pen ja Macron kalastelevat osin samoilla vesillä.
Le Peninkin puolue vetää nuoria puoleensa. Kansallinen rintama nousi vuoden 2014 eurovaaleissa Ranskan suurimmaksi puolueeksi: se keräsi 30 prosenttia äänistä alle 35-vuotiailta äänestäjiltä, pääasiassa työväenluokalta.
Macronin vaaliohjelmasta ei ole vielä selvää käsitystä. Bruno Cautres ei ole varma, onko yksityiskohtaista ohjelmaa edes tulossa.
Presidentti François Hollanden sosialistihallituksessa Emmanuel Macron kuului talouspolitiikassaan puolueen oikeistolaisimpaan siipeen. Macron on syyttänyt Ranskan talouden heikosta tilasta liian tiukkaa sääntelyä, jäykkiä rakenteita ja ay-liikkeen valtaa. Hän on luvannut muun muassa laajentaa pienyrittäjien työttömyysturvaa ja harkita joustoja rikkaiden veroihin.
Louis Clercin mukaan oikeistoehdokas Fillonin ja liberaalin Macronin suurin ero löytyy arvomaailmasta. Macron on talouspolitiikassaan enemmän hyvinvointivaltion kannattaja, Clerc arvioi. Hänen uskotaan puhuttelevan äänestäjiä poliittisen kentän eri laidoilta, oikealta vasemmalle.
Fillonin talouspoliittinen ja yhteiskuntapoliittinen ajattelutapaa on pikemminkin thatcheriläinen, Bruno Cautres arvioi.
Oikeistoehdokkaat Fillon ja Le Penin haluavat kumpikin vähentää maahanmuuttajien määrää, suojella Ranskaa ja sulkea rajat.
Macron taas jakaa Saksan liittokansleri Angela Merkelin arvomaailman ja tavan tehdä politiikkaa. Berliinin-vierailullaan tammikuussa liberaaliehdokas kiitti liittokansleria siitä, että tämä ”on pelastanut meidän yhteiset arvomme ja huolehtinut kärsivistä pakolaisista”.
Marine Le Pen vaatii kovaäänisesti Ranskan eroa EU:sta. Hän on luvannut järjestää EU-kansanäänestyksen jäsenyydestä heti, jos hänet valitaan presidentiksi. Macron taas kannattaa eurooppalaista yhteistyötä henkeen ja vereen.
Emmanuel Macron, 38, on entinen investointipankkiiri ja talousministeri (2014–2016).
- Vuosina 2012–2014 Macron työskenteli presidentin talouspoliittisena neuvonantajana.
- Macron erosi syksyllä 2016 hallituksesta keskittyäkseen vaalityöhön. Hän perusti En Marche! -liikkeen ja lähti vaaleihin itsenäisenä ehdokkaana. Kauppojen sunnuntaiaukiolon Ranskassa vapauttanut ”Macronin laki” on nimetty hänen mukaansa.
- Macron oli sosialistipuolueen jäsen vuosina 2006–2009. Hän on kiistänyt olevansa sosialisti ja kuvannut itseään arvomaailmaltaan ja talouspolitiikaltaan pikemminkin liberaaliksi. Macron kannattaa globalisaatiota ja haluaa Ranskaan lisää pakolaisia.
- Filosofiaa opiskellut Macron on tehnyt gradutyönsä Macchiavellistä.
- Macron on naimisissa entisen opettajansa Brigitte Trogneux’n kanssa. Vaalikirjassaan hän kertoi rakastuneensa 17-vuotiaana yli 20 vuotta vanhempaan lukionopettajaansa.
Tukeeko nyt myös François Hollande Emmanuel Macronia?
Emmanuel Macronin veroista ilmiötä Ranskan presidentinvaaleissa ei ole aiemmin nähty.
Macron on ehditty jo leimata nopeasti sammuvaksi tähdenlennoksi. Bruno Cautres on eri mieltä.
Myös Le Monde -lehden ja Cevipof-tutkimuslaitoksen mielipidekysely osoittaa, että Macron on lyhyessä ajassa vakiinnuttanut asemansa Ranskan poliittisessa maisemassa.
”Macron ei ole vain spekulatiivinen mediakupla”, Cautres sanoo.
”Hän on onnistunut saamaan keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston huomion uudenlaisella lähestymistavallaan. Ilmiö ei katoa noin vain.”
Presidentti François Hollandelle nuoren ministerin ero hallituksesta ja asettuminen ehdokkaaksi presidentinvaaleihin viime marraskuussa oli kova pala. Hollande ilmoitti joulukuun alussa, ettei pyri jatkokaudelle.
Huhut kertovat, että myös Hollande tukisi presidentinvaaleissa nyt Emmanuel Macronia.
Entä jos toisella kierroksella kohtaisivatkin Marine Le Pen ja Emmanuel Macron? Tutkija Louis Clerc pitää tätä ehdokasasetelmaa ”täydellisenä kattauksena”.
”Se olisi esteettisesti todella kaunis näky”, hän sanoo. ”Heidän näkemyksensä asioista ja maailmasta ei voisi olla erilaisempi. Kahtiajako olisi täydellinen.”
Jos näin kävisi, Macron voittaisi Ranskan presidentinvaalit, Clerc uskoo. Samaan tulokseen päätyy Ifop-tutkimuslaitos tuoreessa mielipidemittauksessaan. Sen mukaan Macron voittaisi toisella kierroksella Le Penin – mutta myös François Fillonin.
Macronin nuori ikä voi kuitenkin osoittautua monille ranskalaiselle kynnyskysymykseksi. Ranskassa alle 40-vuotias presidentti olisi vielä puoli vuotta sitten ollut lähinnä kirpeän leikinlaskun aihe.
”Ranskassa äänestäjät haluavat nyt, että asiat liikkuvat ja politiikka muuttuu”, Cautres uskoo.
Maan keväisten presidentinvaalien keskeinen kysymys on ranskalaistutkijan mukaan tarve uudistaa perinteistä politiikkaa.
”Macronin valinta vastaa juuri tähän tarpeeseen.”
Cautres muistuttaa, että esivaalit ovat tällä kertaa pudottaneet jalustalta perinteisten valtapuolueiden näkyviä ehdokkaita kuten Nicolas Sarkozyn Alain Juppén.
Myös Louis Clerc uskoo yllätykseen mutta arvioi, että Macronin pääsy toiselle kierrokselle vaatisi ainakin kolme onnistunutta siirtoa.
François Fillonin olisi oltava liian konservatiivinen monille oikeistolaisille, sosialistiehdokas Benoît Hamonin taas liian sosialistinen monille vasemmistolaisille. Lisäksi Macronin pitäisi houkutella taakseen lähes koko Ranskan keskusta.
”Ei se ole mahdoton tehtävä. Tällä hetkellä on kuitenkin hyvin vaikea tehdä ennusteita. Erityisesti, kun maailmassa tapahtuu kaikenlaista.”