Ranskan tulehtunut tilanne tarkoittaa isoa muutosta maan politiikassa, sanoo suurlähettiläs

Ranskassa eletään erikoisia aikoja. Joulukuussa ensimmäistä kertaa 60 vuoteen hallitus kaatui epäluottamuslauseeseen. Sitä ennen pääministeri oli vaihtunut vuoden aikana jo kolme kertaa. Nyt tammikuussa Ranskalla on taas uusi pääministeri ja hallitus, mutta ei voimassa olevaa budjettia alkaneelle vuodelle. Niin on käynyt viimeksi 45 vuotta sitten.

Onko Ranskan sisäpoliittinen pattitilanne tullut jäädäkseen ja pitääkö siitä olla huolissaan?

”Ranskan tilanne on epäselvä ja vaikeasti ennustettavissa, mutta nykyään käytetään helposti liian dramaattisia sanoja”, sanoo Suomen Ranskan-suurlähettiläs Matti Anttonen Pariisissa.

”Presidentti Emmanuel Macron sanoi itsekin covid-pandemian aikana, että Ranska on sodassa, ja nyt puhutaan kaaoksesta, vaikka Ranskassa on toimiva demokratia ja vahvat, vakaat instituutiot.”

Anttonen on työskennellyt ulkoministeriössä vuodesta 1986 ja suurlähettiläänä Pariisin lisäksi Moskovassa ja Tukholmassa. Elokuussa hän jää eläkkeelle.

Anttonen myöntää, että Ranskan tulehtunut poliittinen tilanne vaatii uudenlaista politiikan teon mallia. Kun kansalliskokous on jakaantunut kolmeen samanarvoiseen blokkiin eikä kellään ole enemmistöä, kukaan ei pysty sanelemaan mitä tehdään, vaan yhteistä säveltä on pakko etsiä.

”Ranskassa presidentti on aina kantanut vastuuta ja parlamentti on ollut heikommassa asemassa. Nyt parlamentin työtapa tulee väistämättä muuttumaan, kun on pakko neuvotella ja tehdä kompromisseja asioiden eteenpäin viemiseksi. Ei yksikään parlamentaarikko voi mennä kadulle huutamaan, että ei käy ja väärin äänestetty.”

Uusia toimintatapoja voi aina oppia, mutta tarvitaan tarpeeksi pitkä aikaväli, jotta muutokset voi erottaa, Anttonen sanoo.

”Suomessa hallitukset kestivät ensimmäiset viisikymmentä vuotta keskimäärin vain vuoden. Joissakin itäisen Keski-Euroopan maissa taas on jouduttu opettelemaan elämään demokratiassa kommunismin jälkeen ja nähty ylilyöntejä. Viimeksi Romaniassa presidentinvaalit jouduttiin perumaan. Ne ovat kasvukipuja, jotka liittyvät demokratiaan.”

Monia Ranskan epäselvä sisäpoliittinen tilanne kuitenkin huolettaa. Kun Ranska ja Saksa painivat molemmat sisäpoliittisissa kriiseissään ja välit ovat kehnot, ei Euroopan johtajuus vaikuta olevan kovin vahvalla pohjalla. Ja sitä juuri nyt tarvittaisiin.

”Emmanuel Macronin valtaoikeudet eivät ole pienentyneet, eikä häntä ole kritisoitu ulkopolitiikasta. Macronilla tulee olemaan tärkeä rooli Euroopan haasteellisessa tilanteessa, koska Ranskan presidentti voi aika vapaasti esittää ideoitaan ja on vähemmän jähmeä Eurooppa-politiikassaan kuin Saksan liittokansleri”, Anttonen sanoo.

Vuonna 2027 Macron siirtyy sivuun, kun Ranska valitsee uuden presidentin. Kansallisen liittouman Marine Le Pen on vahva ehdokas presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Tosin nyt käynnissä olevassa oikeudenkäynnissä tuomioistuin ensin ratkaisee, onko Le Pen vaalikelpoinen.

Le Peniä ja 25:tä Kansallisen liittouman muuta henkilöä syytetään EU-varojen väärinkäytöstä. Heidän syytetään palkanneen vuosina 2004–2016 Euroopan parlamentin varoilla avustajia omaan puoluetyöhönsä. Parlamentin arvion mukaan vahingot ovat noin 7 miljoonaa euroa.

Le Penille vaaditaan viiden vuoden vankeusrangaistusta, 300 000 euron sakkoja ja viiden vuoden osallistumiskieltoa politiikkaan. Tuomio annetaan 31. maaliskuuta. Se menee täytäntöön heti eikä oikeutta muutoksiin ole. Jos Le Pen tuomitaan syylliseksi, hän ei voi asettua presidentinvaaliehdokkaaksi.

”Kaikki riippuu myös paljon siitä, kuka olisi Le Peniä vastassa. Se on vielä täysin epäselvää. Siihen vaikuttaa, miten tämä uusi tapa hoitaa politiikkaa onnistuu ja näyttääkö se kansalaisista vastuulliselta asianhoidolta vai suhmuroinnilta, josta ei saa palkintoja”, Anttonen sanoo.

Anttonen kääntää huomion positiiviseen: Ranskan talous jatkaa hidasta kasvuaan, Pariisista on muodostumassa manner-Euroopan pankkikeskus ja nopealla TGV-junaverkostolla menee hyvin.

”Liikenneyhteyksillä on fundamentaalinen merkitys”, Anttonen sanoo. Hän nostaa esimerkiksi Allegro-yhteyden Pietarin ja Helsingin välillä. Sen liikenne keskeytyi Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa.

”Aikoinaan oli helpompaa kuskata asioita laivalla Turusta Tukholmaan kuin sisämaahan. Emme ehkä vielä näe, miten valtavasta muutoksesta on kyse, että nyt mietimme merta esteenä ja erottavana tekijänä, kun taas rautatiet yhdistävät.”

Uudenlaisia haasteita Eurooppaan tuo nyt paitsi jännittynyt tilanne Itämerellä myös juuri virkaan astuneen Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin politiikka. Trump on muun muassa kertonut aikovansa keskustella Ukrainan sodasta Vladimir Putinin kanssa, ja monia huolettaa, että Trump ja Putin voisivat sopia Euroopan tilanteesta ohi Ukrainan ja Euroopan.

Anttonen rauhoittelee jälleen: retoriikka on retoriikkaa ja teot toinen juttu.

”Venäjä ja Yhdysvallat ovat suuria ydinasemaita ja YK:n turvaneuvoston jäseniä, mikä pakottaa ne yhteistyöhön. Mutta suhteesta puuttuu vahva taloudellinen perusta, eikä molemminpuolista luottamusta varmasti hirveästi ole. Tietysti se helpottaa, jos johtohenkilöt keskustelevat, mutta on vaikea nähdä, että näin jännittyneessä suhteessa pystyttäisiin järjestämään luottamusta nopeasti tai että asiat muuttuisivat auvoisasti.”

”Kiinassa myydyistä autoista puolet on sähköautoja. Sillä on vaikutusta öljymarkkinaan.
Siihen ei paljon vaikuta, vaikka Trump hokisi drill baby drill.”

Anttonen on työssään erikoistunut myös energiapolitiikkaan. Hän korostaa, että Euroopan energiamarkkinat muuttuvat tulevien vuosien aikana vihreän siirtymän ja globaalin lng- eli nesteytetyn maakaasumarkkinan myötä. Siksi Venäjän strategia fossiilisten polttoaineiden tuottajana on Anttosesta varsin riskialtis, sillä hiilen kulutus laskee koko ajan ja hiljainen hiipuminen odottaa myös öljyä ja kaasua.

”Muutos vaatii kärsivällisyyttä. Olennaista on, että suunta saadaan kääntymään ja siitä on jo selviä merkkejä. Lng on hiiltä energiatehokkaampi ja puhtaampi. Sitä voidaan pitää välikauden ratkaisuna ennen kuin siirrytään uusiutuviin energialähteisiin”, Anttonen sanoo.

Euroopassa on jo pitkälti irtauduttu venäläisestä energiasta, mutta Venäjä toimittaa yhä Eurooppaan miljoonia tonneja lng:tä, joka ei ole EU-pakotteiden piirissä. Yksi eniten venäläistä lng:tä ostavista maista on Ranska.

Pian asiat ovat toisin, Anttonen sanoo. Hän ei ole huolissaan siitä, että Trump on perääntynyt toistamiseen Pariisin ilmastosopimuksesta ja kertonut panostavansa öljyn ja kaasun poraamiseen tuulivoiman sijaan.

”Jos Kiinan eli maailman suurimman automarkkinan myydyistä autoista puolet on sähköautoja, sillä on vaikutusta öljymarkkinaan. Kiinassa raskasta liikennettä ollaan siirtämässä dieselistä lng:n käyttöön ja Intiassa on sama suunta, koska kaupunkien ilma halutaan puhdistaa. Siihen ei paljon vaikuta, vaikka Trump hokisi drill baby drill. Kun öljyn kulutus vähenee, öljyntuottajamaiden strategia on yhä huterammalla pohjalla.”

Pitkät syklit kertovat paljon, Anttonen muistuttaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hiilen osuus sähköntuotannosta on pudonnut kahdessakymmenessä vuodessa 50 prosentista 15 prosenttiin. Politiikan ja energian välinen suhde ei ole myöskään suoraviivainen. Esimerkiksi öljyntuotannostaan tunnettu ja selkeästi Trumpin kannalla ollut Texas tuottaa sähköstään jo reilun kolmanneksen tuuli- ja aurinkovoimalla.

Lng:n vienti taas aloitettiin vuonna 2017, ja kuudessa vuodessa Yhdysvalloista tuli nollasta maailman suurin lng:n viejä.

”Pohjois-Amerikassa on rakenteilla niin paljon uutta lng:n tuotantokapasiteettia, että vienti sieltä tulee kaksinkertaistumaan seuraavan neljän vuoden kuluessa. Lisäksi Yhdysvalloille Eurooppa on kiinnostava markkina, sillä kuljetuskustannus tänne on pienempi kuin Meksikonlahdelta Kiinaan. Tämä tulee radikaalisti muuttamaan Euroopan kaasumarkkinaa.”

Juttua on muokattu 12.2.2025 klo 11.07. Täsmennetty hiilen käyttöä koskevaa lausetta jutun loppupuolella: kyse on hiilen osuudesta Yhdysvaltojen sähköntuotannossa.