Ranskan politiikka on poikkeuksellisessa kaaoksessa – luottamuspula altistaa manipuloinnille, arvioi asiantuntija

Miten ihmeessä olemme päätyneet tähän? Se oli monen ranskalaisen ajatus, kun Ranskan hallitus kaatui 4. joulukuuta kansalliskokouksen eli parlamentin alahuoneen luottamusäänestyksessä. Viimeksi niin oli käynyt 62 vuotta sitten.

Näkyvin syy pääministeri Michel Barnierin oikeistohallituksen kaatumiseen oli sen ensi vuodelle kaavailema talousarvio. Se ei miellyttänyt kolmeen blokkiin jakaantuneen kansalliskokouksen vasemmistokoalitiota eikä äärioikeistolaista siipeä, jotka äänestivät yhdessä hallituksen luottamusta vastaan. Ranskassa vuosi päättyykin nyt ensimmäistä kertaa 45 vuoteen ilman hyväksyttyä budjettiesitystä seuraavalle vuodelle.

Ranskan julkinen velka on yli 110 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, mikä huolestuttaa myös muualla Euroopassa. Uuden, tiukemman budjettiesityksen oli tarkoitus vastata ongelmaan, mutta oppositio piti esitystä liian ankarana ja kaatoi hallituksen.

Nyt presidentti Emmauel Macron on ilmoittanut hyväksyttävänsä budjettia varten erikoislain, jotta valtion toiminta ja julkisten palveluiden jatkuminen voidaan taata. Budjettiesitystä olisi tarkoitus valmistella tammikuussa uudestaan, mutta toistaiseksi on epäselvää, miten se onnistuu.

Macronin on määrä nimetä uusi pääministeri vielä tällä viikolla. Viime hallitusneuvottelut venähtivät, ja nyt paineet ovat kovat.

Skenaarioita uuden hallituksen muodostamiseksi on useita, eikä yksikään vaikuta varsinaisesti helpottavan poliittista umpikujaa. Jokin kansalliskokouksen blokki tai osa siitä asettuu todennäköisesti aina poikkiteloin ja estää enemmistön saamisen tai ilmoittaa äänestävänsä hallituksen luottamusta vastaan. Ranskan poliittinen järjestelmä ei helpota yhteistyötä, sillä se antaa presidentille ylimmän vallan.

Ranskassa on väläytelty vaihtoehtoa, jossa kesän parlamenttivaalit voittaneen vasemmistokoalition sosialistit ja vihreät neuvottelisivat tien hallitukseen. Laitavasemmistolainen Lannistumaton Ranska jäisi oppositioon. Jos hallitukseen tarvittaisiin mukaan maltillista oikeistoa, he tuskin suostuisivat yhteistyöhön, mikäli hallituksessa ajettaisiin vasemmistokoalition ohjelmaa. Eikä sitä toivo myöskään Macron.

Äärioikeiston rooli on muuttunut viime kesästä, jolloin Kansallinen liittouma pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla hallitusneuvotteluihin. Äärioikeisto kuitenkin lopulta kaatoi Barnierin hallituksen, eikä Macron suostu enää heidän kanssaan neuvottelupöytään. Puolueen puheenjohtaja Jordan Bardella on harmitellut presidentin päätöstä, kun taas puoluetta aiemmin luotsannut Marine Le Pen on lähinnä onnitellut itseään ja ilmoittanut, ettei olisi lähtenyt neuvotteluihin kutsusta huolimatta. Hallitukseen pääsyn sijaan Le Penin keskeisin tavoite on pyrkiä suistamaan Macron vallasta.

Niin tuskin tulee käymään. Pari päivää hallituksen kaatumisen jälkeen Macron piti jälleen televisiopuheen ja selitti 17 miljoonalle ranskalaiskatsojalle, ettei hänen viimekesäistä kansalliskokouksen hajottamista ollut ymmärretty. Hän penäsi tulevalta pääministeriltä paluuta perusasioihin veropolitiikassa ja tuntui yleisesti peräänkuuluttavan jonkinlaista tolkkua ja kompromissien mahdollisuutta.

Ongelmana on se, että monien ranskalaisten mielestä maan poliittinen umpikuja johtuu nimenomaan Macronin omasta politiikasta, joka on hajottanut perinteisen oikeiston ja vasemmiston.

”Ranskan poliittinen tilanne voi muuttua pidemmällä tähtäimellä vasta presidentinvaaleissa, viimeistään vuonna 2027”, sanoo Turun yliopiston poliittisen historian professori Louis Clerc.

Clercin mukaan on hyvin todennäköistä, että eri poliittiset tahot odottavat nyt ensi kesäkuun parlamenttivaaleja, joita ei sitä ennen voida pitää. Edessä siis siintävät jumituskuukaudet ja mahdollinen ”laastarihallitus” tai sosialistien kuten François Hollanden ja François Bayroun sekä maltillisen oikeiston muodostama koalitio.

Tulevien parlamenttivaalien tulos ei välttämättä ole sama kuin viime kesänä, jolloin vasemmistokoalitio voitti vaalit.

”Äärioikeisto on ensi kesänä varmasti vahvoilla, mutta kuka on sitä vastassa? Sitä ei oikeastaan tiedä tällä hetkellä kukaan varmaksi”, Clerc sanoo.

Moni pohtii nyt, onko vuodesta 1958 voimassa ollut presidenttivetoinen valtiojärjestys eli viides tasavalta yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Clercin mukaan Ranskan poliittinen järjestelmä on jäykkä muovautumaan nykyisen poliittisen tilanteen vaatimiin tarpeisiin, mutta se kuitenkin koko ajan kehittyy.

Institutionaalisesta kriisistä huolimatta Ranskassa ollaan Clercin mukaan kaukana siitä, että perustuslakia alettaisiin muuttaa. Siihen ei ole tällä hetkellä enemmistöä, ja historiassa järjestelmä on muuttunut vain sotien myötä.

”Myytti monarkkisista ranskalaisista, jotka haluavat yhden vahvan johtajan, ei vastaa todellisuutta. Koalitiohallituksia on ollut Ranskassa ennenkin, eikä ole mitään syytä ajatella, että ranskalaiset olisivat jotenkin kyvyttömiä siihen nyt”, Clerc sanoo.

Macronin kannatus on nyt heikointa koskaan ja ranskalaiset tuntuvat väsyvän poliittisen kaaoksen keskellä.

”Kiinnostuksen ja luottamuksen puute vaalijärjestelmää kohtaan tekee poliittisista järjestelmistä alttiita algoritmien ohjaamalle manipuloinnille tai se ainakin kasvattaa riskiä siihen, myös Ranskassa. Me näimme jo, mitä Romaniassa tapahtui”, Clerc sanoo.

”Venäjän paine ei kohdistu suoraan Ranskaan, jonka etuoikeutena on olla ajattelematta sitä.”

Notre Damen kirkon uudelleen avautuminen 7. joulukuuta antoi Macronille tilaisuuden saada sulka hattuun niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Paikalla olivat muun muassa Yhdysvaltojen tuleva presidentti Donald Trump ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi, joiden kanssa Macron kokousti ennen juhlallisuuksia.

”Tapaaminen Trumpin ja Zelenskyin kanssa oli Macronilta tärkeä symbolinen ja diplomaattinen liike, jota ei kannata aliarvioida”, sanoo valtiotieteen professori Jan Rovny Sciences Po -yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta.

Trump on uhannut vähentää Ukrainan tukemista ja jopa vetäytyä sotilasliitto Natosta, jos Euroopan maat eivät ala ”maksaa laskujaan”. Lisäksi Saksan syvä poliittinen kriisi herättää huolta. Tässä tilanteessa Euroopan yhtenäisyyden merkitys korostuu.

Rovny ei kuitenkaan olisi kovin huolissaan Ranskan sisäpoliittisesta kaaoksesta muun Euroopan näkökulmasta. Todennäköisin skenaario sekä Ranskassa että Saksassa on Eurooppa-myönteinen keskustapuolueiden tai keskustaoikeiston koalitio, Rovny arvioi.

”Venäjän paine ei kohdistu suoraan Ranskaan, jonka etuoikeutena on olla ajattelematta sitä toisin kuin vaikka Suomessa. Trumpilta tullaan kuulemaan vielä paljon melua, mutta kaikkea ei pidä ottaa vakavasti. Jotkut Trumpin poliittiset aikeet ovat huolestuttavia mutta osa metelistä on vain pinnallista huutelua”, Rovny sanoo.

Myös Louis Clerc on varovaisen toiveikas.

”Ranska on jo vuosikymmeniä vaatinut Euroopan yhteisen puolustuksen vahvistamista Euroopan unionin yhteisistä varoista, eikä kukaan ole halunnut tarttua siihen. Nyt moni haluaisi sitä ja pitkällä aikavälillä uskon, että onnistumme saamaan jotain aikaan. Euroopan unionin historia osoittaa, että vain kriisien kautta voimme edetä. Sama koskee Ranskaa.”