Ranskan politiikan uusi tähti: Liberaali haastaja Emmanuel Macron kirii presidenttikisassa – Liikkeelle!
Talouspolitiikka on noussut vaalikampanjan ytimeen, ainakin toistaiseksi.
MENTON, RANSKA – Vallankumous on edelleen muotia, vaikka perinteisen vasemmiston aikakauden päättymisestä ollaan jokseenkin yksimielisiä.
Uusinta kumousta puuhaa yhden kauden presidentiksi jäävän François Hollanden talousministerinä toiminut Emmanuel Macron, joka siivittää kirjallaan Revolution kampanjaansa Hollanden paikalle.
Macron lähti hallituksesta syksyn alussa ja hänen vasta viime keväänä perustamansa liike On Marche! (Liikkeelle!) näytti kanssakilpailijoille taivaanmerkit, kun se keräsi jopa 15 000 osanottajaa ensimmäiseen vaalitilaisuuteensa Pariisissa.
Liberaali eurooppalainen, joka kokoaa maapalloistumisen kannattajat mutta ei unohda heikkojen suojelua, kuvailivat Macronia asiantuntijat television poliittisessa keskusteluohjelmassa.
Presidenttiehdokas joukkoineen uskoo, että eliittiä ja jähmettyneitä rakenteita vastaan voidaan nousta muullakin kuin oikeistolaisella ja populistisella retoriikalla.
Macronin oma tausta on maata tällä hetkellä hallitsevan sosialistipuolueen PS:n riveissä, mutta hän vetoaa kaikkiin muutosta kaipaaviin ”omiin” puolueisiinsa pettyneisiin ja kyllästyneisiin, joita riittää.
”Kun noudatetaan yksi kausi oikeiston ja seuraava vasemmiston politiikkaa eikä päästä yhteistyöhön, uudistukset hyytyvät.” Näin kirjoittaa Macronin tueksi oikeiston riveistä lähtenyt entinen ministeri Renaud Dutreil, joka oli hallituksessa Jacques Chiracin kaudella. Hän vaihtoi politiikan vapaaehtoisesti yrittäjäksi 2008.
Dutreil moittii oikeistolaisessa Le Figarossa, miten oikeiston nykyisillä johtajilla ei ole kokemusta modernien organisaatioiden johtamisesta. Sen sijaan he lähtevät vanhasta oikeiston ja vasemmiston näkökulmasta, jossa kaksi Ranskaa on vastakkain.
Macronin ansioihin tai näkökulmasta riippuen synteihin kuuluu työkokemus pankkiiriliike Rotschildin palveluksessa sijoituspankkiirina. On Marche! on saanut rahoittajat niin hyvin liikkeelle, että rahaa on kertynyt yli 10 000 lahjoittajalta runsaat kolme miljoonaa euroa.
Vastustajat ovatkin jo vaatineet lisätietoa taustavoimista, sillä vanhoissa puolueissa voidaan vain kadehtia elokuussa 2014 ministerinä aloittaneen Macronin lentoa.
Macron olisi parempi presidentti kuin keskustaoikeiston puolueen, tasavaltalaisten, presidenttiehdokas François Fillon. Tätä mieltä on 55 prosenttia vastaajista tuoreessa gallupissa, joka julkaistiin perjantaina 23. joulukuuta.
Pari päivää aikaisemmin toisessa mielipidemittauksessa 48 prosenttia nimesi Macronin vuoden poliittiseksi henkilöksi. Siinäkin kyselyssä Macron ohitti Fillonin.
Macron on uusi tähti, otsikoi puolestaan viikkolehti Paris Match oman kyselynsä, jossa etsittiin myönteisiä poliitikkoja.
Kärkeen nousi uusi pääministeri, sisäministerinä kovuutensa osoittanut Bernard Cazeneuve, jolle 56 prosenttia antoi hyvän arvion.
Neljäntenä oli Macron 51 prosentilla, ja vasta seitsemäntenä kiri Fillon, jonka luku oli 48 prosentissa.
Kansallisen rintaman FN:n Marine Le Pen sijoittui sijalle 30, ja hyvää hänestä sanoi kolmannes vastaajista.
Macronia suosii entisen pääministeri Fillonin ehdokkuus, jota osa tukijoista hehkuttaa vahvasti arvomaailmaltaan konservatiivina ja katolisena. Niinpä keskustassa on tilaa Fillonin liberaalille haastajalle.
Mielipidemittauksiakin tekevän Ipsosin johtaja Brice Teinturier toteaa Le Mondessa, että Macronilla on mahdollisuus kerätä jopa 20 prosentin tuki. Samalla hän korostaa sitä, miten oikeiston äänestäjät haluavat talouteen vähemmän sääntelyä, byrokratian purkamista ja samalla lisää toimintavapauksia.
Jo nyt Macron on noussut kolmanneksi presidenttigallupeissa Fillonin ja Marine Le Penin taakse, mutta kyselyissä ei ole mukana sosialistisen puolueen ehdokasta, joka valitaan tammikuussa.
Lisäksi luottamus mielipidemittauksiin on myös Ranskassa mennyt, sillä Fillonin menestystä oikeiston esivaalissa ei osattu ennakoida.
Macronin ei liioin tarvitse pelätä luurankojen ilmaantumista kampanjaa häiritsemään, sillä hän on selvittänyt ne kirjassaan. Hän on naimissa itseään parikymmentä vuotta vanhemman Birgitten kanssa. Pariskunta tutustui, kun nyt 38-vuotias Macron oli koulussa tulevan vaimonsa oppilaana. Macron kertoo iloitsevansa myös vaimonsa lapsenlapsista.
Monet pitävät François Fillonia jo varmana presidenttinä.
Macron ehti hallituksessa nähdä, miten hänen ajamansa kilpailua lisäävät talousuudistukset juuttuivat niin oman puolueen, opposition kuin vaikkapa liikenteessäkin operoivien sisäpiirien vastustukseen. Viimeksi liikennettä Pariisissa on tahallisesti ruuhkautettu juuri joululomakauden alkaessa.
Sama umpikuja voi uhata myös Fillonia, jota monet pitävät jo varmana tulevana presidenttinä.
Mielipidemittauslaitos Ipsonin Teinturier muotoilee tämän asetelman niin, että noin 40 prosenttia ranskalaisista torjuu yksityisten toimijoiden vapauksien lisäämisen ja päinvastoin haluaa valtion toimivan taloudessa niin, että kasvu lähtisi liikkeelle.
Fillonin hehkutuksen ytimessä on korostaa ehdokkaan liberaalia talouslinjaa mutta konservatiivista arvopohjaa.
Fillon itse on luonnehtinut linjauksiaan, ettei hän käytä ”demagogiaa”.
Talouspolitiikan nousu ainakin toistaiseksi vaalikampanjoinnin ytimeen kertoo siitä, että ranskalaiset eivät ole terrori-iskuista huolimatta pelästyneet eivätkä ole ensisijaisesti vaatimassa tiukempia otteita turvallisuuden parantamiseksi.
Ranskalaiseen tapaan Fillonin odottamattoman menestyksen syistä on virinnyt vilkas keskustelu.
Yhden selityksen tarjoilee filosofi Marcel Gauchet, joka on viimeksi kirjoittanut kirjan ranskalaisten kovan onnen taustoista. Hän lähtee Le Figaron haastattelussa siitä, että globalisaatio on syönyt yhteiskuntien yhtenäisyyden. Nyt kuitenkin 40 vuotta jatkunut vapauden ideologian korostaminen on tiensä päässä.
Gauchet’n mielestä Fillon edustaa uutta vanhoillisuutta ja yhdistää talouden tehokkuuden ja sosiaalisen turvallisuuden. Filosofi luonnehtii sitä liberaaliksi konservatismiksi.
Osana keskustelua globalisaatiota syytetään Ranskan ongelmista ja sitä ajaneita Ranskan etujen ohittamisesta ja erityisesti Pariisin ulkopuolisen Ranskan, perinteisen maaseudun hylkäämisestä. Näkemyksiä purkaa oikeistolaisen lehden, Causerin, toimitusta johtava Elisabeth Lévy, jonka mukaan Fillonin taakse ovat ryhmittyneet unohdetut, maalaisiksi leimatut, jotka eivät suinkaan ole huono-osaisia.
Keskustelu kulkee osin samoja polkuja, joilla selitetään kansallisen rintaman FN:n menestyksen syitä. Fillonin ehdokkuus onkin pistänyt Marine Le Penin hiljaiseksi, sillä puolueen kannattajia uhkaa nyt livetä Fillonin taakse.
Kansallisen rintaman omalaatuisuuksia on se, että Marine Le Pen on reivannut sen talouspoliittinen linjan vasemmalle. Jos sitä käännetään takaisin oikealle, äänestäjiä uhkaa vuotaa äärivasemmalle Jean-Luc Mélenchonin taakse.
Maahanmuuton vastaisuus yhdistää Le Penin tutkijoita, mutta teema ei ole vielä noussut vaalitaistelun keskiöön.
Lisäksi Marine Le Penin ja puolueen nousevan kyvyn Marinen sisarentyttären Marion Maréchal-Le Penin kiistelyistä on monenlaisia huhuja, vaikka virallisesti puolue vakuuttaa yhtenäisyyttä.
Sosialistit ovat hajallaan, seitsemän kisaa ehdokkuudesta.
Sosialistinen puolue PS ei sen sijaan enää edes teeskentele olevansa yhtenäinen. Tutkijoiden mielestä kukaan ei liioin pysty kokoamaan vasemmistoa saman katon alle, vaikka PS;n pääsihteerinä toiminut Hollande onnistui operaatiossa vuosia ennen presidentiksi nousuaan.
PS valitsee ehdokkaansa esivaaleilla kuten keskustaoikeisto mutta vasta tammikuussa.
Ennakkosuosikkina on pääministerin paikalta vaalitaistoon hypännyt Manuel Valls. Mukana kisassa on seitsemän kilpailijaa, ja tilannetta kuvataan puolueen sisäiseksi välienselvittelyksi. Mittaa toisistaan ottavat perinteinen, sosialistinen ajattelu ja uudistusmielinen sosiaalidemokratia, jota Valls edustaa.
Esimerkiksi entisen opetusministerin, nykyisen europarlamentaarikon Vincent Peillonin ehdokkuuden taustaa on kuvattu ilmaisulla ”kunhan vain ei Valls”. Ennen kisaan pääsyä Peillon joutui maksamaan lähes 20 000 euron jäsenmaksurästit puolueelleen. Toisella ehdokkaalla Arnaud Montebourgilla rästejä oli vielä enemmän.
Montebourg oli hallituksen talousministerinä, kunnes Macron nousi hänen tilalleen 2014. Hän on vielä enemmän vasemmalla kuin Peillon. Hänen katsotaan esivaalissa petaavan paikkaa porvaripresidentin kauden oppositiojohtajaksi.
Vallsia syytetään muun muassa siitä, että hän nyt ehdokkuutta tavoitellessaan arvostelee sitä, mitä teki sananmukaisesti edellisellä viikolla pääministerinä, mutta sellaista on politiikka.
Sosialistisen puolueen PS:n tilanteen paradoksin tiivistää arvostettu poliittinen toimittaja Christophe Barbier, joka viikkolehti L’expressin pääkirjoituksessa joulukuun alussa toteaa, että Valls ja Macron olisivat yhdessä vaaleihin lähtiessään jokseenkin voittamattomat.