Afganistanin naiset ja tytöt tarvitsevat kaiken tuen

”On positiivisen diskriminaation paikka. Meidän tulee kohdistaa kaikki tuki naisille ja tytöille”, kirjoittaa entinen Afganistanin-suurlähettiläs Tarja Laitiainen.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Suomen Kuvalehti
Suomen Kuvalehti

Mennessäni ensi kertaa Afganistaniin kesällä 2002 hävityksen laajuus puistatti. Kabulissa ei juuri ollut kunnossa olevia rakennuksia sotimisen jäljiltä. Miljoonat olivat paenneet Neuvostoliiton miehityksen, sisällissodan ja talibanin valtakauden kauhuja. Valtaosa pakolaisista oli naapurimaissa, joista he alkoivat pian palata, kun toivo paremmasta tulevaisuudesta heräsi.

Keskeinen osa työtäni Suomen ensimmäisenä talibanin jälkeisenä suurlähettiläänä oli edistää naisten asemaa ja ihmisoikeuksia. Ennakkoon en tiennyt, mitä voisin saada aikaan. Odotukseni ylittyivät moninkertaisesti. Muutoksen jano oli valtava.

Koska olen nainen, minulla ei ollut esteitä tavata myös naisia. Keskustelut vahvojen ja rohkeiden afgaaninaisten kanssa koskettivat syvältä. Tiesin monien joutuneen kärsimään ja pelkäämään vuosia. He eivät tuoneet tätä esille vaan halusivat katsoa eteenpäin. Jotkut olivat valmiit lähtemään mukaan poliittiseen toimintaan, vaikka perheissä miehet vastustivat sitä. Moni on maksanut urheudesta hengellään, mutta muutos on saatu alkuun.