Kaappaus Afrikassa
Palkkasotilasyhtiö Wagner on muutamassa vuodessa kahminut itselleen valtavia luonnonrikkauksia eri puolilta Afrikkaa. Tuotoilla rahoitetaan Venäjän sotaa Ukrainassa ja ”Putinin kokin” Jevgeni Prigožinin valtapyrkimyksiä.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Kauppa kävi vilkkaana Malin keskiosien muslimialueilla sijaitsevan Mouran kylän karjamarkkinoilla 27. maaliskuuta, kun torialueen yli lensi viisi helikopteria.
Helikopterit avasivat tulen pakoon pyrkiviä väkijoukkoja kohti. Sitten ne laskeutuivat kehäksi kylän ympärille. Ulos rynnänneet sotilaat tukkivat ulospääsyn ahtailta markkinakujilta.
Sotilaiden tähtäimessä olivat Malin hallitusta vastaan sotivat ääri-islamistit. Mouraa ympäröivät seudut ovat olleet useita vuosia terroristijärjestö al-Qaidan tukijoihin kuuluvan Jnimin-liikkeen sydänmaita. Sissit partioivat savanni- ja aavikkoseutuja ja tekevät nopeita iskuja kyliin sekä sotilasosastoja vastaan.
Tällä kertaa malilaissotilaiden joukossa oli vahvasti aseistettuja valkoisia, jotka puhuivat outoa vierasta kieltä.
Sotilaat ryöstivät ja tuhosivat taloja, vangitsivat kyläläisiä ja teloittivat satoja miehiä ”terroristeina.” Uhrit saivat pikatuomion islaminuskonsa ja vaatetuksensa perusteella.
Osa teloitetuista oli ilmeisesti Jnimin sotureita. Valtaosa uhreista oli kuitenkin siviilejä, tapausta tutkineen The New York Times -lehden haastattelemat silminnäkijät todistavat: kauppiaita, kyläläisiä ja markkinavieraita.
”Valkoiset ja malilaiset” teloittivat heitä yhdessä neljän päivän ajan aamusta iltaan, kyläläiset kertoivat lehdelle ja ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchille.
Uhreja oli varovaisten arvioiden mukaan 300–400. Heidät heitettiin ainakin kahteen joukkohautaan, jotka sotilaiden vangitsemat kyläläiset kaivoivat. Ruumiit valeltiin bensiinillä ja sytytettiin tuleen. The New York Times on paikantanut haudat satelliittikuvista.
Malia hallitseva sotilasjuntta ylisti hyökkäystä Mouraan merkittäväksi voitoksi taistelussa ääri-islamisteja vastaan. Se ilmoitti turvallisuusjoukkojensa surmanneen taisteluissa 203 terroristia. Siviiliuhreista tai vieraista sotilaista viranomaiset eivät maininneet sanallakaan.
Juntta ei ole päästänyt Malissa toimivan YK:n rauhanturvajoukon Minusman tutkijoita Mouraan. Venäjä ja Kiina estivät YK:n turvallisuusneuvostossa riippumattoman tutkinnan suorittamisen. Minusma pitää silti omien selvitystensä perusteella Mouran tapahtumia joukkomurhana.
”Summittaisten teloitusten lisäksi turvallisuusjoukot raiskasivat, ryöstivät ja vangitsivat siviilejä”, YK-rauhanturvaajien raportti toteaa.
Mouraan hyökänneet valkoiset miehet puhuivat keskenään venäjää. Mali on pahamaineisen palkkasotilasyhtiö Wagnerin tuoreimpia valtauksia Afrikassa.
Mantereesta on tullut vajaassa viidessä vuodessa Wagnerin omistajan ja perustajan Jevgeni Prigožinin tärkeimpiä markkinoita ja leipäpuita. Yhtiö alkoi lähettää joukkojaan Libyaan, Sudaniin ja Keski-Afrikan tasavaltaan vuoden 2017 lopulla.
Wagner toimii Afrikassa kuin kansainvälinen monialayhtymä. Sotilasoperaatioita hoitavan emoyhtiön kylkeen on perustettu Prigožinin omistamia peiteyhtiöitä, jotka kaivavat timantteja, kultaa ja uraania, kaatavat trooppisia jalopuumetsiä sekä pumppaavat öljyä ja kaasua.
Ne myös levittävät paikallisia itsevaltaisia hallintoja pönkittäviä valeuutisia sekä toteuttavat kampanjoita, jotka muokkaavat mielipiteitä myönteisiksi presidentti Vladimir Putinille ja yhteistyölle Venäjän kanssa.
Wagner-yhtiöt toimivat ainakin tusinassa Afrikan maassa. Sotilasoperaatioihin yhtiö on osallistunut Malin lisäksi Keski-Afrikan tasavallassa, Mosambikissa, Libyassa ja Sudanissa.
”Vaalitarkkailuoperaatioita” se on järjestänyt ainakin Zimbabwessa, Madagaskarissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Wagnerin ”kansainväliset vaalitarkkailijat” todistelevat mediassa ja somessa itsevaltaisten hallintojen epärehellisten lumevaalien sujuneen mainiosti. Toiminta muistuttaa tapaa, jolla Venäjän Ukrainasta valtaamien alueiden nukkehallinnot ovat tiedottaneet kansanäänestyksistä Venäjään liittymisestä.
Yhtymän lonkerot ulottuvat myös Angolaan, Kameruniin, Guineaan ja Guinea-Bissauhun. Paraikaa se näyttää pyrkivän Burkina Fasoon, jossa tehtiin syyskuun lopulla sotilasvallankaappaus. Prigožin ylisti heti vallan kaapanneen juntan johtajaa ”rohkeaksi isänmaan sankariksi”.
Kaikkia Wagnerin kohdemaita yhdistävät epävakaus, köyhyys, itsevaltainen ja korruptoitu hallinto sekä suuret luonnonrikkaudet tai tärkeä strateginen sijainti. Wagnerin toiminnassa puolestaan yhdistyvät perinteinen palkkasoturitoiminta, geopoliittisten etujen hankkiminen Venäjälle sekä taloudellisen hyödyn lypsäminen.
Yhtiö myy osaamistaan diktaattoreille, jotka haluavat turvata valtansa tai laajentaa sitä. Palkkionsa se ottaa kaivosoikeuksina, metsävaroina tai kaasu- ja öljykenttinä, jotka käytännössä siirtyvät venäläisten sotilaalliseen hallintaan.
”Wagner anastaa Afrikan luonnonvaroja ja rahoittaa vääryydellä hankituilla voitoilla Moskovan sotakoneistoa Ukrainassa”, Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Linda Thomas-Greenfield syytti lokakuussa. Kreml tyrmää syytökset russofobiana, mutta todisteet viittaavat siihen, että väite pitää paikkansa.
Vaikka Prigožinin yhtiöt hoitavat Wagnerin Afrikan-omistuksia, hän ei ole oligarkki sanan tyypillisessä merkityksessä, muistuttaa lontoolaisen Royal United Services Institute -ajatushautomon tutkija Samuel Ramani. Hän on kirjoittanut kirjan Venäjän toimista Afrikassa.
Prigožin on pikemminkin tulospalkalla Putinin geopoliittisia päämääriä edistävä ammattijohtaja, jonka ansiot riippuvat siitä, miten hyvin Wagner kasvattaa Venäjän vaikutusvaltaa ja hoitaa suhteita afrikkalaisdiktaattorien kanssa. Wagner on Venäjän epävirallinen vaikuttamiskanava. Merkittävä osa yhtiön luonnonvaroista keräämistä tuloista menee Kremlin kassaan, Ramani toteaa.
Venäjä perii maksuksi Wagner-joukkojen avusta oikeuksia strategisesti tärkeisiin alueisiin. Ennen kuin Wagnerin suojelema Sudanin diktaattori Omar al-Bashir kukistettiin vallankaappauksessa keväällä 2019, hän ehti myöntää Venäjälle laivastotukikohdan Port Sudanissa Punaisella merellä. Sopimus jatkuu Sudanin nykyjohdon kanssa.
Libyasta Venäjä sai havittelemiaan satamaoikeuksia, kun Wagner auttoi hallitusta vastaan kapinoivaa sotapäällikköä Khalifa Haftaria valtaamaan rannikon tuottoisia öljykenttiä. Uusin Kamerun-sopimus taas takaa Venäjälle tukikohdan Doualan satamassa, jota Wagner käyttää jo nyt joukkojensa huoltamiseen Malissa ja Keski-Afrikassa.
Venäjä käyttää Wagneria Afrikassa ennen kaikkea edistääkseen yhtä ulkopolitiikkansa avainpyrkimystä, mantereen maiden pitämistä Moskovalle myötämielisinä tai ainakin puolueettomina, Ramani korostaa.
Putin järjesti vuonna 2019 Sotšissa Venäjän ja Afrikan maiden huippukokouksen, johon osallistui peräti 43 Afrikan valtioiden päämiestä. Tapaamisen piti saada tänä syksynä jatkoa Pietarissa, mutta Ukrainan sodan takia seuraavaa kokousta kaavaillaan nyt Etiopiaan ensi kevääksi.
Wagnerin operaatioita Afrikassa edeltää yleensä tulevan isäntävaltion ja Venäjän välinen sopimus sotilaspoliittisesta yhteistyöstä. Venäjä solmi sopimuksia vuosina 2015–2019 yhteensä 19 Afrikan maan kanssa. Tänä vuonna sopimuksia ovat tehneet ainakin Kamerun ja Kongon demokraattinen tasavalta. Molempien uskotaan pohjustavan Wagnerin ja Prigožinin yritysryppään maahantuloa.
Venäjä on Afrikan maiden suurin aseiden ja sotilaskaluston toimittaja. Se vastasi vuosina 2017–2021 noin 44 prosentista mantereen aseostoista, laskee Tukholman kansainvälinen rauhaninstituutti Sipri.
Aseyhteistyö tuo Kremlille tukea. Maaliskuussa YK:n yleiskokouksen äänestyksessä melkein puolet Afrikan valtioista ei kannattanut päätöslausumaa, joka tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.
Mali on sotinut jo kymmenen vuotta islamistikapinallisia vastaan, aluksi Ranskan ja sittemmin myös YK:n ja EU:n joukkojen tuella.
Sotilasjunttaa johtava eversti Assimi Goita teki toukokuussa 2021 jo toisen vallankaappauksensa vuoden sisällä. Juntan välit Ranskan kanssa tulehtuivat täysin ja Ranska veti loppuvuodesta 2021 joukkonsa Malista. Juntta kutsui tilalle Wagnerin ja alkoi rajoittaa YK:n rauhanturvaoperaation Minusman toimintaa.
Malin armeija käynnisti yhteisoperaatiot Wagnerin kanssa tammikuussa 2022. Noin tuhat venäläistä palkkasoturia on sijoitettu muun muassa Malin armeijalle EU:n rahoituksella rakennettuihin tukikohtiin sekä ranskalaisjoukkojen entisiin asemiin maan keski- ja pohjoisosissa.
Yhdysvallat, Kanada, Britannia ja useat EU-maat tuomitsivat jyrkästi Malin yhteistyön Wagnerin kanssa. Mouran tapahtumien jälkeen EU keskeytti Malin armeijan ja turvallisuusjoukkojen koulutushankkeen ja veti viime heinäkuussa terrorisminvastaiset Takuba-erikoisjoukkonsa Malista.
”Emme voi kouluttaa sotilaita, jotka saattavat osallistua Mouran kaltaisiin tapahtumiin”, EU:n ulkosuhteista vastaava Josep Borrell alleviivasi.
Wagnerin operaatiot Malissa näyttävät olevan poikkeuksellisen raakoja. Tammi–maaliskuussa sotilaiden ihmisoikeusloukkaukset siviiliväestöä kohtaan kymmenkertaistuivat, Minusman katsaus toteaa.
”Wagnerin maahantulo on lisännyt joukkomurhia, kidutuksia, mielivaltaisia teloituksia ja ryöstelyä alueilla, joilla se toimii. Kun se asteittain laajentaa toimintaansa muualle Maliin, on suuri vaara, että sama toistuu sielläkin”, arvioi Afrikan aseistettuja konflikteja seuraava tietoverkosto Armed Conflict Location & Event Data Project (ACLED) raportissaan.
ACLED vertaa Wagnerin toimia Malissa Keski-Afrikan tasavaltaan, jonne yhtiö asettui vuonna 2018. Molempien maiden hallitukset käyttävät Wagneria hyökkäyksiin siviiliväestöään vastaan ja suojakilpenä ihmisoikeusrikoksilleen.
Sekä Malissa että Keski-Afrikassa Wagner on tappanut enemmän siviilejä kuin hallituksen joukot tai niitä vastaan sotivat kapinalliset, ACLED laskee. Sen mukaan Wagnerin surmaamista ihmisistä siviilejä on Keski-Afrikassa 52 prosenttia ja Malissa jopa 71 prosenttia.
Keski-Afrikka muistetaan kansalaisiaan joukkomurhanneesta suuruudenhullusta tyrannista Jean-Bédel Bokassasta, joka julistautui vuonna 1976 keisariksi irvokkaissa ja tuhlailevissa kruunajaisissa. Bokassan kukistuttua maa on rimpuillut loppumattomassa sotilaskaappausten, yksinvaltiaiden ja sisällissotien kierteessä.
Wagner auttoi nykyistä presidenttiä Faustin-Archange Touadéraa torjumaan islamilaisten asejoukkojen kaappaushankkeen. Sen jälkeen Touadéra on käyttänyt Wagneria iskuissa maan islamilaista väestönosaa vastaan. Iskut keskittyivät alueille, joilla Prigožinin yhtiöt valvovat timanttikaivoksia ja jalopuumetsiä.
Virallisesti Venäjän valtio on kieltänyt palkkasoturiyhtiöt. Putinin hallinto on järjestelmällisesti torjunut kaikki väitteet yhteyksistään Wagneriin. Jevgeni Prigožin itse kiisti syyskuuhun 2022 asti Wagnerin olemassaolon ja nosti kunnianloukkauskanteita yhtiöstä kirjoittaneita tiedotusvälineitä vastaan.
Venäläiset tutkivat toimittajat ovat kuitenkin selvittäneet, että Wagnerilla on Krasnodarissa Etelä-Venäjällä suuri koulutustukikohta, jota Venäjän armeija vartioi. Virallisissa asiakirjoissa paikka on tosin lasten leirikeskus. Wagner käyttää myös Venäjän armeijan kuljetuksia palkkasotilaidensa liikuttelemiseen.
Wagnerin peiteyhtiöt Afrikassa onkin tarkoitettu häivyttämään yhteydet vähintään yhtä paljon Venäjän presidentinhallintoon kuin Prigožiniin. Kolme Wagnerin toimia Keski-Afrikassa tutkinutta venäläistoimittajaa murhattiin kesäkuussa 2018 lähellä yhtiön viidakkotukikohtaa.
Afrikka-operaatiot toimivat Wagnerille tärkeänä koulutusalustana. Niissä se voi kokeilla uusia taktiikoita ja aseistusta sekä koulia sotilaita.
Näkymät laajentumiselle näyttävät periaatteessa hyviltä: Afrikassa riittää runsaita luonnonvaroja omistavia ja suojaa tarvitsevia diktaattoreja. Mantereella on pitkä perinne palkkasoturien värväämisessä heikkojen ja itsevaltaisten hallitusten tueksi.
Afrikan unioni tuomitsee yleissopimuksessaan palkkasoturien käytön. Se näyttää kuitenkin soveltavan sääntöä vain silloin, kun palkkasoturit sotivat hallitusta vastaan, ei koskaan, kun valtio on värvännyt heitä tuekseen, kirjoittaa eteläafrikkalaisen ajatushautomon ISS:n asiantuntija Peter Fabricius.
Palkkasoturien värvääminen ei juuri koskaan nopeuta aseellisen kriisin päättymistä, muistuttaa YK:n palkkasoturien käyttöä valvovan työryhmän puheenjohtaja Sorcha MacLeod.
”Heillä ei ole mitään kannustinta lopettaa konfliktia, koska he hyötyvät siitä taloudellisesti.”
Ukrainan sota voi kuitenkin vähentää venäläisten aseiden ja sotilaiden virtaa Afrikkaan.
Venäjä on kuluttanut ja menettänyt sodassa niin runsaasti kalustoa, että sillä on vaikeuksia hoitaa edes sovittuja asetoimituksia Afrikkaan ja vielä vaikeampi sopia uusista. Maan aseteollisuus joutuu tekemään kaikkensa tuottaakseen Ukrainan rintamille edes osan tarvittavasta materiaalista.
Sota on Prigožinillekin rasite. Wagner on joutunut viime keväästä lähtien siirtämään tuhansia kokeneita palkkasotureitaan Afrikasta Ukrainaan.
Siellä vastus on toista luokkaa kuin afrikkalaisia siviilejä teurastettaessa, eikä tuloja kerry luonnonvarojen ryöstämisestä. Tutkiva tietoverkosto Bellingcat arvioi jo viime keväänä 3 000–8 000 Wagnerin sotilaan kuolleen Ukrainassa.
Ukrainassa Wagnerin joukkojen väitetään osallistuneen muun muassa Butšan kidutuksiin ja joukkomurhiin sekä Donbasin alueen taisteluihin.
Ympyrä sulkeutuu, sillä Wagnerin tarina alkoi juuri Donbasista. Sen palkkasoturit ilmestyivät tunnuksettomina ”pieninä vihreinä miehinä” vuonna 2014 auttamaan Kremlin tukemia Itä-Ukrainan separatistijoukkoja valtaamaan alueita Luhanskista ja Donetskista.
Seuraava tehtävä odotti Syyriassa, minne Putin syyskuussa 2015 lähetti venäläisjoukot pelastamaan romahduksen partaalle sisällissodassa ajautunutta Syyrian diktaattoria Bašar al-Assadia.
Wagnerin joukkoja johti tuolloin Venäjän sotilastiedustelupalvelun GRU:n erikoisjoukkojen entinen everstiluutnantti Dmitri Utkin. Natsisympatioistaan tunnetun Utkinin sanotaan valinneen yhtiölle nimen Hitlerin suosikkisäveltäjän Richard Wagnerin mukaan.
Yhtiön Afrikan valtaus on tapahtunut Jevgeni Prigožinin tiukassa käsiohjauksessa.
Prigožin on Putinin tapaan pietarilainen. Neuvostoaikana hän oli pikkurikollinen, joka tuomittiin 20-vuotiaana rikoksenuusijana vuonna 1981 Leningradin kansanoikeudessa ryöstöstä, murtovarkauksista ja petoksista 13 vuodeksi rangaistussiirtolaan.
Prigožin vapautui yhdeksän vuotta myöhemmin Neuvostoliiton romahduksen aikoihin. Hän pyöritti aluksi Pietarin ensimmäistä hot dog -kioskia ja alkoi vaurastua perustettuaan Konkord-pitopalveluyrityksensä.
Lisänimensä ”Putinin kokki” Prigožin sai Nevajoen ravintolalaivastaan, jossa hän tarjoili äkkirikastuneelle eliitille tryffeleitä, kaviaaria ja Kamtšatkan jättimerirapuja samppanjan kera. Putin toi ravintolaan arvovieraitaan Yhdysvaltain presidentistä George W. Bushista alkaen.
Vuonna 2012 Putin palkitsi Prigožinin Konkordin 200 miljardin ruplan eli viiden miljardin euron sopimuksella Venäjän armeijan tukikohtien muonittamisesta. Voitoillaan Prigožin polkaisi pystyyn Venäjän tehokkaimman trollitehtaan Internet Research Agencyn (IRA).
Kremlin toimeksiannosta Prigožinin trollitehdas toteutti menestyksekkään valeuutiskampanjan, jonka tavoite oli tuhota demokraattiehdokkaan Hillary Clintonin mahdollisuudet voittaa Putinin suosikki Donald Trump Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Myös Trump ja hänen lähipiirinsä jakoivat runsaasti eteenpäin Prigožinin trollien valeviestejä Clintonin ”vaalivilpistä” ja ”luottamuksellisen tiedon väärinkäytöstä.”
Kehnosti sujunut Ukrainan sota on saanut Prigožinin muuttamaan jyrkästi suhdettaan julkisuuteen. Hän on arvostellut kovasanaisesti sekä Venäjän sodanjohtoa että oligarkkieliittiä.
Syyskuussa Prigožin myönsi vuosien kiistämisen jälkeen ensimmäistä kertaa, että hän perusti Wagnerin. Heti sen jälkeen yhtiö avasi näyttävästi omalla nimellään uuden komean pääkonttorin ja teknologiakeskuksen Pietarissa. Lokakuussa Putinin kokki tunnusti junailleensa Yhdysvaltain trollikampanjan ja vannoi toimivansa niin jatkossakin.
Prigožin on kiistänyt havittelevansa poliittista asemaa, mutta joitakin Kremlin sisäpiiriläisiä huolettaa jo hänen kasvava näkyvyytensä. Afrikan valtausten tuottoja saattaakin ohjautua jatkossa yhä enemmän Prigožinin kuvaa Venäjällä kohentaviin vaikuttamiskampanjoihin.