Saksan hallitus siirtyi pari piirua vasemmalle

Demarit saivat läpi liudan uudistuksia uuteen hallitusohjelmaan.

CDU
Teksti
Teppo Tiilikainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Angela Merkel, 59, valittiin tiistaina joulukuun 17. päivänä liittokansleriksi kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien tukevan parlamenttienemmistön turvin. Vaali ei mennyt liittopäivillä täysin tyylipuhtaasti, sillä parikymmentä demarikansanedustajaa äänesti liittokansleria vastaan.

Kyseessä on Merkelin kolmas kausi hallituksen johdossa. Saksan sodanjälkeisistä johtajista ainoastaan Konrad Adenauer ja Helmut Kohl ovat pystyneet samaan.

Kristilisdemokraatit saavuttivat murskavoiton syyskuun liittopäivävaaleissa. Lähes kolme kuukautta kestäneet hallitusneuvottelut olivat kuitenkin poikkeuksellisen hankalat, sillä kysymyksessä oli pakko­avioliitto.

Kristillisdemokraatit olisivat halunneet jatkaa hallitusyhteistyötä liberaalipuolue FDP:n kanssa, mutta se putosi huonon vaalituloksen vuoksi kokonaan liittopäiviltä. So­siaalidemokraatit pyrkivät puolestaan yhteistyöhön vihreiden kanssa, mutta hanke kaatui molempien heikkoon vaalimenetykseen.

SPD:n puheenjohtaja Sigmar Gabriel, 54, alisti hallitussopimuksen jäsenäänestykseen. Se hyväksyttiin lopulta kolmen neljäsosan enemmistöllä, mikä vahvisti merkittävästi hänen asemaansa.

Gabriel onnistui ujuttamaan 185-sivuiseen hallitusohjelmaan monia SPD:lle tärkeitä uudistuksia, sillä Merkel tarvitsi sosiaalidemokraattien tuen­ enemmistöhallituksen muodostamiseksi.

SPD sai läpi muun muassa 8,50 euron minimipalkan. Puolue piti sitä kynnyskysymyksenä, sillä Saksan laajalle levinnyt köyhyys johtuu suurelta osin sosiaalidemokraatti Gerhard Schröderin hallituksen vuonna 2003 tekemistä Agenda 2010 -uudistuksista.

Agenda 2010 lisäsi työmarkkinoiden joustavuutta ja kohensi teollisuuden kilpailukykyä, mutta Saksaan syntyi samalla matalapalkkaköyhälistö, joka ei tule toimeen palkallaan. Monilla palvelualoilla työskennellään 5–6 euron tuntipalkalla.

SPD sai hallitusohjelmaan myös pörssiyhtiöiden naiskiintiöt. Puolueen vaatimuksesta 67 vuoden yleistä eläkeikärajaa höllennetään päästämällä 45 vuotta työelämässä jaksaneet 63-vuotiaina eläkkeelle.

 

Yleisesti ottaen Merkelin kolmoshallitus jatkaa totutulla keskustalaisella linjalla, sillä hallitusohjelma ei sisällä suuria yllätyksiä eikä uudistuksia. Veroja ei koroteta, ja velkaantuminen yritetään saada kuriin. Vuonna 2015 ei ole tarkoitus ottaa enää uutta velkaa.

CDU:n baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n vaatimuksesta ulkomaalaiset joutuvat maksamaan tulevaisuudessa tietulleja. Uusi laki tulee voimaan vain siinä tapauksessa, että se ei riko EU:n sääntöjä eikä aiheuta kustannuksia saksalaisille autoilijoille.

Ammattiyhdistysliikettä lähellä olevat taloustutkijat kiittelevät hallitusohjelmaa. Talouselämälle se oli kuitenkin pettymys. Saksan suurin pankki Deutsche Bank ennustaa, että minimipalkka leikkaa työmarkkinoilta puolesta miljoonasta miljoonaan työpaikkaaKaikki Saksan ydinvoimalat on määrä sulkea alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vuoteen 2022 mennessä, mutta talousministeri Gabriel lupaa toteuttaa suuren energiavallankumouksen teollisuuden kilpailukykyä vaarantamatta.

Kustannusten hillitsemiseksi uusiutuvan energian rakentamista hidastetaan. Sen osuus sähköntuotannosta on tarkoitus nostaa 55–60 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä muun muassa uusia tuulivoimapuistoja rakentamalla.

Tuulivoiman jättimäisiä tukiaisia karsitaan. Aurinkovoiman tuki pidetään ennallaan, mutta uusien voimaloiden rakentamista rajoitetaan.

SPD:n teollisuussiiven vaatimuksesta hallitus panostaa myös perinteisten kivi- ja ruskohiili- sekä kaasuvoimaloiden kehittämiseen. Saksassa on rakenteilla 29 uutta voimalaa, joista suurin osa on hiili- ja kaasuvoimaloita.

Teollisuuden mielestä uusiutuvan energian tukiaisia olisi pitänyt karsia enemmän. Kritiikkiä kuuluu myös vihreiden ja vasemmistopuolue Die Linken suunnalta. Niiden mielestä hallitus vesittää energiauudistuksen tukemalla saastuttavaa hiiliteollisuutta.

 

SPD vaati vaalikampanjassaan, että Euroopan kriisimaille rakennetaan uskottava jälleenrakennus- ja kasvuohjelma, eräänlainen uusi Marshall-apu, jotta ne pystyisivät nousemaan jaloilleen. Hallitusohjelmassa vaatimus on kuitenkin unohdettu, joten Saksa jatkaa Eurooppa-politiikassa totutuilla linjoilla.

Hallitus lupaa kriisimaille edelleen tukilainoja ja teknistä apua, mutta kaikkien EU-maiden on vastattava omista velvoitteistaan. Hallitus ei kannata myöskään yhteisvastuullisia eurobondeja.