Pakotteet eivät pure? – Venäjä onnistui lisäämään asevoimiensa vahvuutta 27 000 sotilaalla
Venäjän puolustustalous ei ollut lähelläkään romahduspistettä vuonna 2015.
Länsimaissa on oletettu, että Venäjän federaation budjettialijäämä johtaisi paniikkiin Kremlissä, ja on odotettu, että asevoimien varusteluohjelmalta putoaisi pohja.
Uusin Military Balance -vuosijulkaisu kuitenkin osoittaa, että oletukset ja odotukset ovat kovasti ennenaikaisia.
Venäjän puolustusbudjettia ja asevoimia pulatalous ei juuri purista, vaan Venäjä sopeuttaa tilauksiaan ja toimintaansa. Samalla se on kyennyt nostamaan vuonna 2015 asevoimien rauhanajan vahvuutta 27 000 sotilaalla eli Suomen puolustusvoimien vahvuutta vastaavalla määrällä.
Venäjän asevoimissa on nyt 798 000 sotilasta.
Helmikuun 23. päivää vietetään Venäjällä isänmaan puolustajien juhlapäivänä. Vapaapäivä on myös puna-armeijan perustamispäivä. Kylmän sodan aikana päivää juhlittiin neuvostoasevoimien päivänä.
Military Balancen mukaan Venäjän suorat puolustusmenot vuonna 2015 olivat 3117 miljardia ruplaa, mikä vastaa tämän hetken vaihtokurssilla 41 miljardia euroa. Sen bruttokansantuoteosuus oli 4,26 prosenttia.
Kun mukaan laskettiin totaalisen maanpuolustuksen, kuten puolisotilaallisten joukkojen kulut ja puolustusministeriön ”muut” kulut, nousivat puolustusmenot 3965 miljardiin ruplaan eli 52 miljardiin euroon, mikä vastasi 5,42 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 2014 se oli 4,51 prosenttia ja vuonna 2013 vastaavasti 4,20 prosentia.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Yhdysvaltain puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta oli 3,27 prosenttia. Yhdysvaltain puolustusmenot tosin olivat vuonna 2015 yhteensä 597,5 miljardia dollaria, mikä vastasi 559,6 miljardia euroa.
Tälle vuodelle Yhdysvaltain puolustusbudjetti on 620,9 miljardia dollaria.
Mikään ei tue oletusta, että Venäjän puolustustalous olisi ollut vuonna 2015 lähelläkään romahduspistettä, vaikka öljyn maailmanmarkkinahinta on pudonnut 100 dollarin tasosta alle 30 dollarin tasoon tynnyriltä ja Venäjän vientitulot kertyvät keskeisesti öljystä ja kaasusta.
Rupla on menettänyt arvostaan 50 prosenttia suhteessa dollariin ja 60 prosenttia suhteessa euroon.
Energiakauppa on ulkona lännen pakotetoimista.
Epävarmuus on näkynyt lähinnä siinä, että vuodelle 2016 tehtiin vain yhden vuoden budjetti, kun aiemmin budjetit tehtiin kolmelle vuodelle eteenpäin. Tämän vuoden budjettiin tehtiin 2 prosentin leikkaus viime vuoteen verrattuna.
Puolustusbudjetin bruttokansantuoteosuus on tälle vuodelle arvioitu 3,9 prosentiksi.
Venäläinen Vedomosti-sanomalehti uutisoi 19. helmikuuta nimettömiin puolustusministeriön lähteisiin viitaten, että Venäjä leikkaisi virallista puolustusbudjettiaan tänä vuonna 5 prosentilla, mikä vastaisi 156 miljardia ruplaa eli noin kahta miljardia euroa.
The Military Balance on Lontoossa toimivan kansainvälisen strategian tutkimuksen instituutin (IISS) vuosijulkaisu, jonka tietoja pidetään yleisesti hyvin luotettavina. Se saa aineistonsa lähinnä Britannian ja Yhdysvaltojen tiedustelulaitoksilta.
Tämän vuoden vuosikirja tuli verkkoon 9. helmikuuta, ja se tulee printtiversiona vasta elokuussa. Sen viime vuotta koskevat tiedot on päivätty 7. tammikuuta 2016.
Julkaisun sisältö jakautuu maanosittain ja maittain. Venäjän puolustustaloutta, varusteluohjelmaa ja asevoimien tilaa käsitellään yhteensä 28 sivua.
Military Balance ennakoi, että Venäjän puolustusministeriö asettaa nykyisessä strategisessa ympäristössä painon maavoimien tärkeimpien järjestelmien sarjatuotannon varmistamiseen. Ilmavoimien prioriteetit saavat tehdä tilaa ja laivaston tarpeet jäävät kolmannelle sijalle.
Vuodesta 2018 taloustilanteen uskotaan normalisoituvan ja kasvun palaavan 3–4 prosentin tasolle. IMF on puolestaan laskenut, että Venäjän talouskasvu jäisi 1–1,5 prosenttiin vuosina 2017–2020.
Kremlillä näyttäisi olevan toimivia varasuunnitelmia.
Venäjä on ilmeisesti kyennyt paikkaamaan alijäämiä kotimarkkinoilta ja muulla viennillä Kaukoitään, Keski-Aasiaan, Kaakkois-Aasiaan ja Etelä-Aasiaan, mitä halpa rupla on tukenut.
Lännen pakotteet eivät pure suoraan sotateolliseen kokonaisuuteen. Se on Venäjän valtion omistama teollisuudenala, joka valmistaa puolustusministeriön tilauksesta kaiken asevoimille tulevan tuotannon. Sen vientitulot eivät näy puolustusbudjetissa.
Asejärjestelmiä myytiin 62 maahan yhteensä 53 miljardilla eurolla.
Aseviennistä 44 prosenttia oli ilmavoimien kalustoa, 26 prosenttia maavoimien kalustoa, 15 prosenttia ilmatorjuntakalustoa, 12 prosenttia merivoimien kalustoa ja 3 prosenttia muita.
Valtio on taannut sotateollisen kokonaisuuden lainat. Syyskuusta 2015 lukien viisi suurinta valtion osin omistamaa liikepankkia on hoitanut valtion rahoitusta ja maksuliikennettä.
Jokaisen valtion tilauksen maksuliikennettä valvotaan omalla koodinumerolla. Se mahdollistaa korruptionvastaisen toiminnan mutta lisää kustannuksia kaikilla tasoilla.
Sotateollinen kompleksi ei ole erityisen ihastunut valvonnan tuottamaan lisätyöhön ja on väittänyt, että se viivyttää tilausten tuottamista ja toimittamista. Tätä oli edellyttänyt presidentti Vladimir Putinin ja sotateollisen kompleksin johtajien vakava neuvottelu kesäkuussa 2015.
Putin johtaa Venäjän sotateollista komissiota.
Venäjän asevoimien varusteluohjelman budjettivaikutus vuosille 2011–2020 on yhteensä 19 400 miljardia ruplaa eli tämän hetken valuuttakurssilla 255 miljardia euroa.
Siitä Venäjän sotalaivaston osuus on 26 prosenttia, ilmavoimien 24 prosenttia, avaruus- ja ilmapuolustusjoukkojen 18 prosenttia, maavoimien 13 prosenttia, strategisten ohjusjoukkojen 5 prosenttia ja muiden joukkojen 14 prosenttia.
Military Balance arvelee, että ohjelman jatko vuosille 2016–2020 on vaikea varmistaa ja sotateollisen kompleksin tuottamat määrät voivat laskea, koska valtion rahoituskyky on epävarma.
Tammikuussa 2015 ohjelmalle järjestettiin väliaikaista rahoitusta vuoteen 2018, mikä kattaa 50 prosenttia ohjelman kustannusvaikutuksesta. Se jäi kuitenkin 40 prosenttia siitä, mitä puolustusministeriö vaati.
Tähän mennessä tuotantotavoitteista jälkeen jääminen on selitetty julkisuudessa teknisillä vaikeuksilla kuten uusimman Suhoi T-50-häivehävittäjän valmistumismäärien jääminen 12 koneeseen suunnitellun 56 sijaan moottoreihin liittyvillä ongelmilla.
Vastaavasti laivaston uusien Bulava-ohjuksin aseistettujen Borej -ydinsukellusveneiden määrä voi jäädä nykyiseen kolmeen suunniteltujen kahdeksan sukellusveneen sijaan.
Voi myös olla, että ilmapuolustusjoukkojen on tyydyttävä nykyisiin S-400-järjestelmiin sen sijaan, että uusimpia S-500-järjestelmiä saataisiin palveluskäyttöön.
On myös epävarmaa, saako maavoimat vuoteen 2020 mennessä yhteensä 2 300 kappaletta uusimpia T-14 Armata -taistelupanssarivaunuja. Military Balance otaksuu, että tuotantotavoite saavutetaan vuoteen 2025 mennessä. Sitä odotellessa maavoimat modernisoi nykyisiä T-72 ja T-90-taistelupanssarivaunuja.
Kirjoittaja Markku Salomaa on Euroopan sotahistorian dosentti Itä-Suomen yliopistossa.