Käsiase mukana luennolle

Texasin yliopistoissa käsiaseen saa ottaa luennolle – mutta vain jos sen pitää piilossa.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Benita Heiskanen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Texasissa astui vuoden 2016 elokuussa voimaan laki (SB 11), joka sallii käsiaseet julkisten yliopistojen kampuksilla. Luvanvaraista käsiasetta saa kantaa vyötäisillä paidan alla, saappaassa tai repussa, mutta se ei saa näkyä.

Kymmenkunta Yhdysvaltain osavaltiota on hyväksynyt vastaavanlaisia campus carry -lakeja.

Texasin pääkaupungissa Austinissa lain toimeenpanosta käytiin ankara kädenvääntö. Vaikka enemmistö yliopistolaisista vastusti lakia, julkisia varoja nauttivat opinahjot joutuivat noudattamaan sitä. Yliopistot saivat päätäntävaltaa lain soveltamisessa.

 

Olen tehnyt tutkimusryhmäni kanssa kenttätyötä Texasin yliopiston pääkampuksella Austinissa, jossa olemme selvittäneet campus carry -lain vaikutuksia yliopistoyhteisön arkeen.

Lain myötä kampusalue jaettiin käsiaseet salliviin ja kieltäviin tiloihin: aseet saa tuoda luentosaleihin ja muihin opetustiloihin, mutta ei räjähdysalttiisiin laboratorioihin, eläintutkimusyksiköihin tai terveyspalvelujen tiloihin.

Professoreilla on oikeus kieltää aseet vastaanotoiltaan, mutta kielto on tehtävä suullisesti. Työhuoneen ovessa saattaa olla yksi lappu, jossa kerrotaan professorin vastaanottoajat ja toinen, jossa kehotetaan tarvittaessa kysymään tarkemmin professorin asettamista aseenkantosäännöistä.

Joissakin tilanteissa – kuten urheilukilpailuissa, äänestyspaikoilla tai koululaisvierailujen aikana – aseenkanto-oikeutta rajoitetaan tilapäisesti. Silloin ase on jätettävä auton hansikaslokeroon, joka on niiden ainoa sallittu säilytyspaikka yliopiston alueella. Erillisistä asesäilytyslokeroista luovuttiin turvallisuusuhkana.

Aserajoitukset ilmaistaan kylteillä, jotka on suunnattu käsiaseiden kantajille; muille kylteillä ei ole samaa merkitystä. Esimerkiksi vaalitilaisuuksien ”Äänestä täällä” -kyltin on määrä samalla kertoa, että paikalle ei saa tuoda asetta, vaikka kyltissä ei ole viittausta aseisiin. Aseen kuvan poistaminen kylteistä oli yliopiston tietoinen valinta.

 

Asesymbolin poistaminen kylteistä tuo mieleen sosiologi Yên Lê Espiritun käsitteen järjestelmällisestä unohtamisesta (organized forgetting), joka korostaa, että muistamiseen ja unohtamiseen liittyvät päätökset eivät ole sattumanvaraisia vaan suunnitelmallisia.

Texasin yliopistolla on pitkä ja vaikea unohtamisen perinne.

Austinin kampus tuli tunnetuksi vuonna 1966 ensimmäisestä yhdysvaltalaisessa yliopistossa tapahtuneesta joukkosurmasta, kun paikallinen 25-vuotias opiskelija ja sotaveteraani Charles Whitman linnoittautui yliopiston kellotorniin ja alkoi umpimähkäisen ampumisen. Puolitoistatuntisessa tulituksessa 14 ihmistä menetti henkensä ja 31 haavoittui.

Tragediaa seurasi karmiva hiljaisuus. Kellotorniin ei saanut enää kiivetä, mutta muuten asiaa ei käsitelty. Veritekojen jäljet pestiin pois, ja opetus sai jatkua heti seuraavana päivänä. Itse joukkosurmasta vaiettiin.

Kesti 50 vuotta ennen kuin kampukselle pystytettiin muistomerkki, johon on kirjattu torniampumisessa menehtyneiden nimet. Muistomerkki pystytettiin campus carry -lain voimaantulopäivänä.

 

Sekä campus carry -lain puolustajat että vastustajat nostavat esiin yliopiston traagisen menneisyyden perustellessaan näkemyksiään. Vastustajien mielestä yliopistolle olennainen vapaa mielipiteiden vaihto vaarantuu, jos kaikki joutuvat miettimään, onko väittelykumppani mahdollisesti aseistettu. Lain puolustajien mukaan taas joukkoampumisia hillitsee, jos muillakin kuin kouluampujalla on ase.

Tutkimusryhmäni kyselyyn vastanneista Austinin kampuksen perustutkinto-opiskelijoista neljännes pitää aselakia myönteisenä ja kolmanneksen mielestä käsiase on hyväksyttävä itsepuolustuskeino. Lähes puolet vastaajista on sitä mieltä, että aseet vaikuttavat kiistanalaisten mielipiteiden esittämiseen luennoilla ja yli puolet kokee tietoisuuden aseista häiritsevän omaa oppimista. Yhden turvallisuus on toisen turvattomuutta.

Campus carry -lain täytäntöönpano perustuu käsitykseen, jonka mukaan aseita saa kantaa, kunhan niitä – tai niiden symboleja – ei näe. Ennen pitkää näkymätön unohtuu.

Vaarana on, että järjestelmällisellä unohtamisella sivuutetaan yliopistoyhteisön jäsenten kokemukset lain vaikutuksista.

Aseet ovat kampuksen arkipäivää, joten niiden todellisuus pitäisi kestää kohdata ja tehdä näkyväksi.

Kirjoittaja on Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Turun yliopiston John Morton -keskuksessa.