Olin kuolla terroristin luoteihin Wienin synagogan edustalla – lämpimänä elokuun päivänä vuonna 1981

Seitenstettengasse on ollut näyttämönä julmuuksille ennenkin, kirjoittaa toimittaja Katri Merikallio.

Itävalta
Teksti
Katri Merikallio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Elokuu 29. päivä vuonna 1981 oli erityisen lämmin Itävallan Wienissä. Vain muutama viikko aiemmin oli päättynyt ensimmäisen kesätoimittajapestini Länsiväylä-lehdessä Espoossa, ja nautin vapaudestani interreilaamalla halki Euroopan. Vielä muutama lepopäivä Wienissä ennen opintojen alkua Saksassa.

Yksi kaupungin mielenkiintoisista nähtävyyksistä on 1820-luvulla rakennettu synagoga Seitenstettengasse 4:ssä aivan vanhan keskustan ytimessä, juutalaiskaupunginosassa. Natsit olivat tuhonneet synagogan pahoin kristalliyönä 1938, ja se oli avattu uudelleen vasta 1963. Sen halusin nähdä.

Päivä oli jo pitkällä, ja takanani oli toistakymmentä kilometriä kävelyä ympäri kaupunkia. Kengät hiersivät, janotti. Päätin istahtaa hetkeksi kulman takana olevan pyhän Rupertin kirkon edustalle. Sekin olisi mielenkiintoinen nähtävyys, mutta kiinni.

Tuskin oli ehtinyt kaivaa vaihtokengät reppuni pohjalta, kun jossain hyvin lähellä jysähti. Heti perään alkoi kuulua konetuliaseelta kuulostavia ääniä. Ehkä ilotulitteita, ajattelin.

Vain muutaman kymmenen sekunnin kuluttua eteeni, noin 50 metrin päähän, syöksyi nuori mies. Hän huusi kovaan ääneen jotain – ja ampui aseellaan silmittömästi ympärilleen.