Nepalin pääministeri Pushpa Kamal Dahal: "Taisteleminen oli helpompaa"
Maailman ainoa vaaleilla valittu maolaisjohtaja, Nepalin pääministeri Pushpa Kamal Dahal kävi Suomessa tutkimassa, mikä kuuluu demokratiaan ja mikä ei. Katso myös kuvakertomus siitä, millaista oli maolaississien leirissä Nepalissa.
Helsingissä Kämp-hotellin loisteessa istuu tummassa liituraitapuvussa mies, joka tunnetaan paremmin taistelijanimellä Prachanda, Hurja. Vain muutama vuosi sitten hän piileskeli viidakossa ja komensi 19 000 maolaississin armeijaa. Kun epätoivotusta henkilöstä piti päästä eroon, Prachanda kehotti ampumaan luodin ohimoon.
Vielä 2000-luvun alussa moni arveli, ettei koko Prachandaa ollut edes olemassa, että hän oli vain propaganda-tarkoitusta varten luotu fiktiivinen hahmo. Niin visusti hän pysyi maan alla.
2006 hän tuli kuitenkin ulos viidakoista. Paljastui että sissijohtajan oikea nimi oli Pushpa Kamal Dahal ja että hän oli koulutukseltaan maataloustieteiden kandidaatti.
Jo samana vuonna Dahal teki rauhan maan johdon kanssa, ja vuosi sitten nepalilaiset äänestivät maolaisille 40 prosenttia parlamentin paikoista – puolueen suureksi hämmästykseksi.
Viime viikolla maolainen pääministeri tapasi Pohjoismaiden johtajia, sukkuloi sulavasti esimerkiksi kapitalistifirma-Nokian käytävillä ja vitsaili Norjan kuninkaalle, kuinka hän juuri kotimaassa lopetti ikiaikaisen monarkian.
Anarkia uhkaa
Nostettuaan maolaiset valtaan sotaan väsyneet nepalilaiset odottivat pikaista muutosta parempaan. Arki on kuitenkin ollut entistä ankeampaa: pääkaupungissa sähköä saa enää muutaman tunnin päivässä, bensaa joutuu odottamaan tuntikausia. Väkivaltaisuudet ja anarkia ovat taas kiihtyneet.
Kansainväliset tarkkailijat varoittavat jo, että jos maan uusi johto ei saa toimiaan järjestykseen, maailma voi saada yhden romahtaneen valtion lisää.
Dahal myöntää että kuluneet seitsemän kuukautta eivät ole olleet helppoja.
”Meillä on paljon haasteita. Mutta ei mikään maa, joka on ollut pitkään konfliktissa, pysty yhdessä yössä siirtymään rauhan aikaan ja ratkaisemaan kaikkia ongelmia. Moniin muihin verrattuna olemme onnistuneet todella hyvin. Nepalilaiset ovat syystä ylpeitä rauhastaan”, Dahal puolustautuu.
Takana on 10 vuotta kestänyt sota, jossa tapettiin 13 000 ihmistä. Nepalin armeija jahtasi maolaisia vuoristokylissä ja tappoi kenet tahansa, jota epäili sissiksi.
Maolaiset puolestaan teloittivat satapäin poliiseja, kyläneuvostojen jäseniä ja opettajia, jotka eivät suostuneet heidän komentoonsa.
”Kyllä, me teimme virheitä sodan aikana ja olemme käyneet niitä itsekriittisesti läpi. Mutta virheitä tekivät muutkin”, Dahal vakuuttaa ennen kuin asiaa on häneltä edes kysytty.
Sodan kummallisuuksiin kuuluu sekin, että maassa vuosittain vierailevat sadat tuhannet turistit eivät sitä edes juuri huomanneet. Niin sissit kuin armeijan sotilaat antoivat dollareita kantavien retkeilijöiden patikoida rauhassa kohti vuorten huippuja.
Nyt Nepalissa väitetään, että maolaiset antavat taas nuorten kaadereiden lietsoa anarkiaa, jotta puolue voisi ottaa maan kontrolliin ja perustaa ihailemansa yksipuoluejärjestelmän.
Dahal kiistää väitteet tiukasti.
”Me olemme vahvasti sitoutuneet lakiin ja järjestykseen. Jokaista lain rikkojaa rangaistaan, kukaan ei ole lain yläpuolella.”
Oppia Suomesta
Dahalin mielestä nyt on tärkeintä säilyttää rauha ja kirjoittaa yhdessä muiden puolueiden kanssa uusi perustuslaki. Sen pitäisi valmistua ensi vuonna. Tähän työhön Dahal sai eväitä Suomessa keskustellessaan hallinto-oikeuden presidentin Pekka Hallbergin kanssa.
Presidentti Tarja Halonen muistutti puolestaan, että vapaa lehdistö on koko demokratian kulmakivi, ja että tyttöjen ja naisten tukeminen on kehityksen perusta. Kolmen viime vuoden aikana maassa on tapettu enemmän kriittisiä toimittajia kuin sodan vuosina yhteensä.
Myös pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk) kävivät Dahalin kanssa keskusteluja.
Dahal sanoo, että maolainen puolue ei tartu enää aseisiin. Hän vakuuttaa, että demokratia, monipuoluejärjestelmä, oikeusvaltio ja lehdistön vapaus sekä ihmisoikeudet ovat nyt maolaisten toiminnan kulmakiviä.
Sitä hänen kannattaakin vakuuttaa. Keskeiset avustajamaat, kuten Suomi, ovat luvanneet lisää tukea. Suomen apu on nyt noin yhdeksän miljoonaa euroa vuodessa ja se on luvattu nostaa 20 miljoonaan – mutta vain jos rauha säilyy.
Marxin hengessä
Hurjan sijasta Dahal, 54, vaikuttaa pikemminkin ujolta, melkein suomalaisen oloiselta mieheltä. Vasta kun puhe kääntyy aatteisiin, hänen silmiinsä syttyy kipinä.
Kämpistä on pitkä matka Katmanduun, jossa maolaisten puoluetoimiston seiniä koristavat edelleen Marxin, Engelsin, Leninin, Stalinin ja Maon kuvat. Kukaan heistä ei varsinaisesti tullut tunnetuksi suurena demokratian puolestapuhujana. Mitä siis Dahalin maolaisuus on, kun nokiat ja teliasoneratkin toivotetaan tervetulleeksi?
”Teidän täytyy muistaa, että me Nepalissa emme taistele porvarillista demokratiaa vaan feodalismia vastaan. Kestää vuosikymmeniä, ennen kuin saavutamme sosialismin. Tuona aikana me tarvitsemme monipuoluedemokratiaa. Muuten emme voi palvella kansaa.”
Dahalille tämä juuri on maolaisuutta: he soveltavat suurten proletariaattijohtajien ajatuksia tähän päivään, he eivät kopio vallankumousta mekaanisesti.
”Näin suuret johtajat Marx, Lenin ja Mao opettivat. Tiede ja teknologia ovat muuttaneet maailmaa niin paljon, että emme me voi tehdä samaa, mitä Mao Kiinassa teki. Ei se olisi
maolaisuutta.”
Sama vastaus tulee kysymykseen, kuinka paljon hänen liikkeensä tukee Intian hallitusta vastaan taistelevia aseellisia maolaisryhmiä, jotka pitävät maan hallitusta varpaillaan jo 14 osavaltiossa.
”Vallankumousta ei voi viedä, se pitää luoda kotimaassa. Me olemme valinneet demokratian tien. Tiedän, että meidän valintamme on aiheuttanut Intiassa vakavan keskustelun. Osa maolaisista siellä sanoo, että se mitä Prachanda tekee on oikein.”
Riittääkö maltti?
Dahalin aatteille on Euroopassa helppo hymähdellä, mutta Nepalissa niille antavat tukensa miljoonat ihmiset. Maata vuosisatoja hallinnut kuningashuone keskittyi kasaamaan rikkauksia omille vesoilleen – kunnes käytännössä lopetti itse itsensä 2001, kun prinssi Dipendra teloitti valtaosan kuningasperheestä.
Myös poliittinen eliitti on keskittynyt täyttämään ensisijaisesti omia taskujaan. Kansan tarpeet eivät sitä ole kiinnostaneet. Liki kolme neljäsosaa nepalilaisista elää alle kahdella dollarilla päivässä, naisten kuolemat synnytyksissä ovat Afrikan tasoa.
Kansainvälistä yhteisöä kuitenkin huolestuttaa, riittävätkö maolaisten maltti ja kyvyt toteuttamaan kipeästi tarvittavia sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia.
Kun on tottunut siihen, että vastustajat vaiennetaan luodilla, parlamentaarinen demokratia voi olla tuskallisen hidasta.
Kumpi siis on helpompaa, taisteleminen vai demokratian rakentaminen?
Dahal vastaa naureskellen.
”Myönnän, että joiltain osin taisteleminen.”’
Kuva: Kaisa Rautaheimo