Nasa suunnittelee luotainta Saturnuksen kuuhun Titaniin
Kenties vuonna 2023: tältä näyttäisi TiME-luotain metaani-etaani-järvessä Saturnuksen Titan-kuussa. Kuva The Johns Hopkins Applied Physics Laboratory / Lockheed Martin.
Puolisentuhatta ihmistä on käynyt avaruudessa, kaksitoista Kuussakin. Miehittämättömiä avaruusaluksia on lähetetty monien taivaankappaleiden kiertoradoille, jotkin niistä ovat laskeutuneetkin. Marsin pinnalla kulkee edelleen mönkijä.
Sen sijaan yhtään venettä avaruuteen ei ole vielä lähetetty, mutta se puute saatetaan korjata, kertoo aikakauslehti Popular Science. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa suunnittelee Titan Mare Explorer (TiME) -luotaimen lähettämistä Saturnuksen kuun Titanin metaanijärveen.
Nasan Cassini-luotain havaitsi vuonna 2006 Titanin kiertoradalta käsin, että tämän Saturnuksen suurimman kuun pintaa täplittävät nestemäisestä etaanista ja metaanista koostuvat järvet. Rantalomaa ei kannata suunnitella, koska järvien lämpötila lähestyy kahtasataa pakkasastetta.
Titan-hanke sai kolmen miljoonan dollarin kehitysrahoituksen toukokuussa. Jos missio saa lopullisen rahoituksen, raketti laukaistaan vuonna 2016. Vuonna 2023 lentävän lautasen muotoisen aluksen olisi tarkoitus saavuttaa Titanin pohjoisnapa-alueet.
Vuosikymmenen talvi
TiME ei laskeuduttuaan pysty itse tuottamaan työntövoimaa, vaan se ainoastaan kulkee nestevirtauksien ja Titanin tiheän kaasukehän tuulien mukana. Se ottaa valokuvia, kerää meteorologista dataa ja analysoi näytteitä.
Jos TiME säilyy toimintakykyisenä 2020-luvun puoliväliin, se joutuu kokemaan pitkän, kylmän ja pimeän talven. Titanin rata kulkee tuolloin Saturnuksen pimeältä puolelta, eikä millekään puolelle Titania tuolloin paista aurinko. Se ei myöskään pysty lähettämään mitään tietoja Maahan, koska silloin Saturnus on myös radioyhteyden tiellä.
TiME tervehtii Nasan tutkijoita uudestaan vasta vuonna 2035, ellei se ole rikkoutunut. Auringon valoa se ei tosin tarvitse, koska se saa sähköä omasta plutoniumparistostaan.
Järvet täynnä arvoituksia
Titanin oranssinhehkuinen kaasukehä koostuu typestä ja metaanista. Metaanipilvet satavat joskus hiilivetyinä alas kuun pinnalle ja järviin hieman samaan tapaan kuin pilvet satavat vettä Maassa järviin ja meriin.
Tähtitieteilijät eivät kuitenkaan usko, että Titanin oloissa voisi syntyä elämää. Astrobiologian eli elämän edellytyksiä eri taivaankappaleilla tutkivan tieteenalan lähtökohtana on edelleen, että juoksevan veden läsnäolo on lähes varmasti yksi elämälle välttämättömistä ehdoista. Siihen Titan on kuitenkin liian kylmä.
Titanin järvet ovat silti täynnä arvoituksia. Tutkijoita kiinnostaa esimerkiksi se, onko järvillä aaltoja tai sumuja ja pärskiikö nestemäinen hiilivety kaasukehään, kuten aallot maapallon merissä. Lisäksi Titanin järvet voivat antaa lisävalaistusta siihen, miten molekyylit organisoituvat ja kehittyvät, vaikka niistä ei elämänmuotoja kehittyisikään.
TiME kilpailee Nasan rahoituksesta kahden muun hankkeen kanssa.
Mars-hankkeen geofyysinen tarkkailuasema pyrkisi selvittämään, miten punainen planeetta on syntynyt. Luotaimen olisi tarkoitus tutkia Marsin sisäistä rakennetta ja koostumusta planeetan geologisen historian ymmärtämiseksi.
Komeettahankkeen Comet Hopper -luotain lähetettäisiin useita kertoja laskeutumaan komeetalle, jotta voitaisiin tutkia, kuinka tällainen jäinen kappale muuttuu, kun se lämpenee lähestyessään radallaan Aurinkoa.
Marsissa mönkien jo 7,5 vuotta
Nasa lähetti kesäkuussa 2003 Marsiin kaksi kuusipyöräistä robottia, joita suomeksi on tullut tavaksi kutsua mönkijöiksi. Tammikuussa 2004 ne laskeutuivat pehmeästi laskuvarjoillaan ja kuoriutuivat suojarakenteistaan.
Tutkijat toivoivat, että ne pysyisivät toimintakykyisinä kolme kuukautta, ja tällaisissa hankkeissa voi olla tyytyväinen jo siitäkin, että laskeutuja ylipäätään pääsee perille toimintakykyisenä.
Mönkijät Spirit ja Opportunity eivät ole lakanneet hämmästyttämästä sitkeydellään. Spirit jaksoi tutkia punaista planeettaa kuusi vuotta, mutta jumiutui lopulta hiekkaan viime vuonna. Vähitellen se lakkasi myös pitämästä yhteyttä.
Opportunity on pärjännyt vieläkin paremmin. Se on nyt mönkinyt jo seitsemän ja puoli vuotta, eikä se vieläkään näytä hiipumisen merkkejä. Kolme viime vuotta se taivalsi kohti lopullista määränpäätään, Endeavour-kraatterin harjannetta. Saavuttuaan sinne elokuussa se alkoi heti analysoida kivinäytettä.
”Tämä on erilainen kuin mikään aiemmin Marsissa nähty kivi”, sanoi tutkija Steve Squyres Cornellin yliopistosta Nasan mönkijäsivustolla.
”Sillä on samanlainen koostumus kuin joillakin vulkaanisilla kivillä, mutta siinä on paljon enemmän sinkkiä ja bromia kuin yleensä näemme.”
Squyresin mukaan Endeavour-kraatterin saavuttaminen merkitsee tutkimuksen kannalta yhtä suurta saavutusta kuin jos Opportunity olisi voitu vielä lennättää jonnekin toiselle laskeutumispaikalle Marsissa.