Varkaita ja vääristelijöitä
Venäläinen uutistoimisto varastaa ulkomaalaisten toimittajien juttuja ja kääntää ne vääristellen venäjäksi. Lukijoitaan se varoittaa juttujen ”epäilyttävistä johtopäätöksistä”.
Venäjällä toimii valtion tukema uutistoimisto Inosmi. Nimi on lyhennys sanoista Inostrannye sredstva informatsii, vieraankieliset mediat.
Tarkkaan ottaen Inosmi ei ole uutistoimisto. Sen ainoa tehtävä on kääntää venäjäksi ulkomaalaisten toimittajien jutut Venäjästä ja julkaista ne internetissä kirjoittajilta lupaa kysymättä.
Käytännössä Inosmi siis varastaa häikäilemättömästi meidän materiaalimme.
Inosmin toiminta rikkoo tekijänoikeuksia. Asiaan puuttuminen olisi todennäköisesti pitkä prosessi, ja jos siihen ryhtyisi, on melko varmaa, että se ei johtaisi mihinkään. Silti pitäisi puuttua.
Yksi syy, miksi minä en ole vielä jaksanut tehdä mitään, on se, että juttujeni kääntämisten myötä paljastuu kiinnostavia asioita.
Heinäkuussa kirjoitin Suomen Kuvalehteen kolumnin patsaiden kaatamisesta ja Leninin patsaasta Turussa (SK 29/2020). Juttu käännettiin kokonaan venäjäksi ja julkaistiin Inosmissa.
Varmuuden vuoksi Inosmi lisäsi oman tiivistelmänsä jutun alkuun ja kertoi, että toimittaja Laurén tekee ”epäilyttäviä johtopäätöksiä”.
Yhteenvedossaan Inosmi ei kuitenkaan kerro, mikä päätelmistäni on epäilyttävä. Epäilen vahvasti, että kyse on kohdasta, jossa kirjoitin, että suomalaiset eivät ole erityisen kiitollisia Leniniä kohtaan.
Lukijoiden kommenteista käy hyvin ilmi, mitä Kreml tällaisella toiminnalla ajaa takaa.
”Ruotsalainen podstilka yrittää aiheuttaa hämmennystä”, kirjoittaa yksi anonyymi lukija. (Luonnollisesti kaikki kommentit ovat anonyymejä.)
Podstilka on vaikea sana kääntää. Se merkitsee aluspatjaa, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että olen ruotsalainen sabotööri, joka yrittää tehdä suomalaisista venäläisvastaisia.
Kommentoijan ja ilmeisesti myös Inosmin mielestä on itsestään selvää, että lojaalisuuteni on Ruotsin puolella, vaikka olen suomalainen, isoisäni on sotaveteraani ja esi-isäni ovat syntyneet Suomessa. Satun vain olemaan ruotsinkielinen. Sitä pitää nostaa esille.
Kreml on aina harjoittanut tällaista hajottamista. Neuvostoliitossa se oli järjestelmällistä. Bolševikit vetivät tasavaltojen rajat niin, että ne mahdollistivat eri kansanryhmien usuttamisen toistensa kimppuun.
Nimettömän kommentoijan esittämä solvaus ruotsinkielisyydestäni muistuttaa ajattelusta, joka elää yhä vahvana Venäjällä. Se sopii hyvin maailmankuvaan, jossa salajuonia nähdään kaikkialla ja jokainen ajaa omaa, hämäräperäistä tavoitettaan.
Tällainen tapa nähdä asiat on yksi syy, miksi Stalin luuli että Suomi olisi helppoa kukistaa talvisodassa. Diktaattori oli varma siitä, että sisällissodan jälkeen Suomi oli jakautunut. Suomessa olisi runsaasti katkeruutta, jota Neuvostoliitto pystyisi hyödyntämään.
Stalin oli väärässä.
Siitä erehdyksestä nykyinen propagandakoneisto ei ole ottanut mitään oppia.
Inosmin koko toiminta on propagandaa. Se kääntää tahallaan juttumme niin, että kaikki nyanssit katoavat.
Teksteillemme annetaan uudet, tarkoitushakuiset otsikot. Toimitus nostaa yhteenvedossaan yksityiskohtia tekstistä niin, että se alleviivaa toimittajan venäläisvastaisuutta. Yksityiskohdat ovat tietenkin irrallaan kokonaisuudesta.
Ja sitten Inosmi vain odottaa raivoisien kommenttien vyöryä. Sen tavoitteena on nostattaa tunteita ja vahvistaa näkemystä, että koko länsi on Venäjää ja venäläisiä vastaan.
Inosmi on usein vaikeuksissa kansalaisuuteni kanssa. Sille on kertakaikkisen mahdotonta käsittää, että suomalainen voi puhua ruotsia äidinkielenään. Kun kirjoitan suomeksi, minua kutsutaan ”suomalaiseksi toimittajaksi”, ja kun kirjoitan ruotsiksi, olen ”ruotsalainen toimittaja”.
Tällainen jatkuva ristiriitaisuus ei ole ongelma, koska totuudella ei ole mitään merkitystä.
Joissakin piireissä Suomessa viljellään vielä käsitystä, että Kreml ei ole kiinnostunut käymään propagandasotaa juuri Suomea vastaan, koska Suomi on jonkinlaisessa erikoisasemassa muihin eurooppalaisiin maihin verrattuna.
Olen kiitollinen siitä, että kaikesta päätellen valtiojohtomme ymmärtää, miten tällaiseen ajatteluun tulee suhtautua: täydellisenä toiveajatteluna, suomeksi sanottu huuhaana.
Odotan innolla, että Inosmi julkaisee tämän kolumnin.
Kirjoittaja Anna-Lena Laurén on Dagens Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtaja Moskovassa.