Musta laatikko – hyvä idea, mutta miten siitä saisi paremman?

ilmailu
Teksti
Marko Hamilo
havainnekuva lentokoneen ohjaamosta

Lentokonevalmistaja Bombardierin tulevat suihkukoneet lähettävät jo lennon aikana tietoa lentoyhtiölle. Havainnekuva; Bombardier.

Kun Rio de Janeirosta Pariisiin matkalla ollut Air Francen lento 447 upposi Atlantille kesäkuussa 2009, alkoi lähes mahdoton etsintä: ennen neulan löytämistä oli löydettävä heinäkasa, selitti etsintää johtanut Dave Gallo Woods Hole Oceanographic Institutionista Wired-lehdelle.

Erityisen vaikeaksi lentokoneen jäänteiden ja mustan laatikon löytämisen teki se, että koneen viimeinen tunnettu sijaintitieto oli kaukana onnettomuuspaikasta.

Lähes kahden vuoden etsintöjen jälkeen tärppäsi: AF 447:n musta laatikko löytyi kilometrien syvyydestä.

Laite on rakennettu kestämään kuumia lämpötiloja, törmäyksiä ja valtavaa painetta, mutta laitteen valmistaja Honeywell ei ollut suunnitellut tallentimia säilymään näin pitkää aikaa näin suuressa paineessa. Laite kuitenkin ylitti odotukset, ja lähes kaikki lentoarvodata sekä ohjaamon keskustelut kahden tunnin ajalta ennen onnettomuutta saatiin pelastettua.

Mustan laatikon löytyminen oli onni onnettomuudessa, mutta eikö olisi nykyaikaisempiakin tapoja varmistaa tietojen säilyminen onnettomuustutkijoille?

Wired-lehden mukaan on. Jos kerran kuka tahansa voi seurata älypuhelimesta pörssikurssien vaihtelua reaaliajassa, miksi lento-onnettomuuksien tutkinta perustuu yhä fyysisten muistikorttien etsimiseen merenpohjasta?

Satelliitit riittäisivät

Kanadalainen lentokonevalmistaja Bombardier ilmoitti vuonna 2010, että se on tuomassa lähivuosina markkinoille uusia kapearunkoisia CSeries-suihkukoneita, jotka lähettävät lentoarvodatan lentoyhtiölle satelliittilinkkien tai maa-asemien kautta.

Vaikka teknologia tietojen reaaliaikaiseen lähettämiseen on ollut olemassa jo jonkin aikaa, ennen Air Francen onnettomuutta sitä ei pidetty tarpeellisena. Yhdysvalloissa mustan laatikon tiedot jäivät edellisen kerran pelastamatta World Trade Centerin terrori-iskussa.

Yhdysvalloissa säädökset edellyttävät 88 lentoarvotiedon tallentamista kerran pari sekunnissa, mutta uusimmissa koneissa tietoa saatetaan kerätä jopa 3 000 kohteesta. Datan määrä on kustannuskysymys, koska satelliittiyhteydet maksavat yhä jopa noin dollarin kilotavulta.

Satelliittien kapasiteetti riittäisi kuitenkin hyvin. University of North Texasin tietotekniikan professori Krishna Kavi arvioi Wiredissa, että tiedonsiirtokapasiteettia pakollisten 88 lentoarvotiedon lähettämiseen noin 8000:sta samanaikaisesti ilmassa olevasta koneesta tarvittaisiin 64 megabittiä sekunnissa.

Siitäkin vain osa kulkisi satelliittien kautta. Mantereiden yllä koneet viestisivät maa-asemien kautta.

Reaaliaikainen tieto hyödyttäisi myös lentoyhtiöitä aikatauluttamaan paremmin koneiden huoltoa ja käyttämään polttoainetta tehokkaammin. Ja jos jotain sattuisi, asiantuntijat maassa voisivat auttaa miehistöä saamaan koneen takaisin hallintaan.

Kelluva laatikko

Air Francen onnettomuuden jälkeen kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO selvitti mahdollisuuksia varmistaa, ettei musta laatikko enää koskaan katoa onnettomuudessa.

Yksi kannatusta saaneista ehdotuksista oli varmistaa tiedot toisella mustalla laatikolla, jonka automatiikka onnettomuuden sattuessa laukaisisi ulos koneesta kuin heittoistuimen.

Satelliittinavigoinnilla ja radiolähettimellä varustettu kelluva laite olisi helppo löytää aavalta mereltäkin, ja sen avulla myös itse koneen hylyn löytyminen helpottuisi.

Wired-lehden mukaan tällainen tekniikka olisi paljon halvempi kuin lentoarvotietojen ja ohjaamon keskusteluiden jatkuva lähettäminen kalleimmillaan satelliittilinkkien kautta lentoyhtiöille.

Kompromissivaihtoehto olisi, että koneet lähettäisivät reaaliaikaisia tietoja vain siinä tapauksessa, että tapahtuu jotain yllättävää.