Mitä länsi haluaa sodalta?
Ukrainan sota voi kestää vielä vuosia. Kuinka pitkäkestoiseen ja millaiseen apuun Ukrainalle Suomi ja muut länsimaat ovat valmiita?
Venäjä luottaa, että aika on sen puolella Ukrainan sodassa, sanoo Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija Ilmari Käihkö.
Ukrainan strategia nojaa länsimailta saatavaan sotilaalliseen ja taloudelliseen tukeen. Maassa pelätään, että lännen tuki ehtyy taloudellisen tai poliittisen paineen takia.
Saksa on polvillaan, kun Venäjä vähentää kaasutoimituksia. Unkarin Viktor Orbán tasapainoilee Moskovan ja Brysselin välillä ja jarruttaa EU:n pakotteita. Italiaan voi syksyllä muodostua Venäjälle myötämielisempi hallitus.
”Kyllähän Ukrainalla on koko ajan pelko, että länsimaat kyllästyvät tai tottuvat sotaan.”
Käihkön mukaan länsimailla ei ole yhtenäistä strategiaa Ukrainan tukemisessa. Se näkyy suurina eroina maiden antamassa avussa.
Suhteutettuna bruttokansantuotteeseen esimerkiksi Baltian maat ovat antaneet selvästi enemmän tukea kuin Suomi.
Tarkka vertailu on vaikeaa, koska Suomi on salannut tietoja esimerkiksi antamansa aseavun sisällöstä. Salaaminen on Käihkön mielestä ymmärrettävää sotilaallisesta näkökulmasta.
”Mutta demokratian kannalta se on ongelmallista. Se tekee yhteiskunnallisen keskustelun Suomen avun riittävyydestä vaikeaksi.”
Käihkö arvioi, että Ukrainan tukemista koskeva strateginen keskustelu on hautautunut Suomessa Nato-prosessin alle.
Presidentti Volodymyr Zelenskyi on sanonut johtavana ”Ukrainaa, ei Mini-Ukrainaa”. Vähimmäistavoite on palauttaa helmikuun hyökkäystä edeltäneet rajat. Sitä ennen Ukraina ei ole valmis neuvottelemaan rauhasta.
Jos länsimaiden tavoite on sama, Ukraina tarvitsee Käihkön mukaan entistä enemmän tukea.