Mayn uhossa vaalitaktiikan maku: Vain reilu voitto tuo pääministerille riittävän brexit-selkänojan

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Brexit-neuvotteluihin valmistautuvan Iso-Britannian kärkipoliitikoiden viestin on pitkään voinut tiivistää yhteen sanaan: uho.

Brexit-ministeri David Davis julisti 3. toukokuuta, ettei maa aio maksaa sille osoitettua, arviolta jopa 100 miljardin euron brexit-laskua. Lasku koostuu muun muassa Britannian osuudesta maan jäsenyysaikana tehtyihin EU-sitoumuksiin ja EU-työntekijöiden eläkemaksuista.

Samanlaista virttä on toistellut myös pääministeri Theresa May, joka syytti EU:ta 8. kesäkuuta järjestettäviin parlamenttivaaleihin sekaantumisesta. Päivää aiemmin May julisti EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin pian huomaavan, että hän on ”a bloody difficult woman” (helvetin hankala nainen).

Aiemmin May ehti jo luomaan neuvottelutunnelmaa kertomalla, että jää mieluummin ilman sopimusta kuin tyytyy briteille huonoon sopimukseen.

Iso-Britannian euroskeptinen media on parhaansa mukaan hurrannut mukana ja paiskonut lisää vettä kiukaalle.

Onko Mayn uhoon johtanut takinkääntö sittenkään aito?

Ulkopuolisen silmin uho vaikuttaa kummalliselta. Brexitissä on kuitenkin kyse neuvottelutilanteesta, jossa Britannialla on käsissään vähän valttikortteja, mutta paljon hävittävää.

Ainakin ennen pääministerikauttaan myös Theresa May vaikutti ymmärtävän tämän.

Esimerkiksi huhtikuussa 2016 pitämässään puheessa hän korosti EU:n sisämarkkinoiden merkitystä Iso-Britannialle ja varoitti brexitin voivan ajaa Skotlannin ulos Iso-Britanniasta. Puheensa lopussa May ilmoitti äänestävänsä Britannian EU-jäsenyyden puolesta.

Tässä vaiheessa tekeekin mieli kysyä, onko Mayn ylioptimistiseen uhoon johtanut totaalinen takinkääntö sittenkään aito. Vai voisiko kyse olla vaalitaktiikasta ja kotiyleisölle järjestetystä teatterista?

 

Teorialle on helppo löytää perusteita.

Edessä olevat brexit-neuvottelut ovat koitos, jossa May tarvitsee mahdollisimman vankan aseman. Monien asiantuntijoiden mielestä pääministeri määräsi myös kesäkuun ylimääräiset parlamenttivaalit juuri vahvistaakseen omaa asemaansa.

Heikoilla May ei toki ole nytkään.

Poliittisista kilpailijoista Labour-puolue kärsii kenties historiansa pahimmasta sekaannuksesta. Liberaalipuolue taas on liian pieni uhatakseen konservatiivien valtaa.

Jos May vielä johdattaa konservatiivit suureen vaalivoittoon kesäkuussa, sementoituu hänen asemansa myös omien parissa. Vaalit voittanutta pääministeriä olisi erittäin vaikea kammeta pois paikaltaan, vaikka tämän linja alkaisikin ärsyttää.

 

Vaaleissa luotua selkänojaa May tarvitsee brexit-neuvotteluissa. Reilu vaalivoitto antaisi EU:lle vakuutuksen siitä, että pääministerin linjalle on vankka kansan tuki.

Ehkä vielä tärkeämpää olisi kuitenkin poliittinen pelivara, jonka turvin May pystyisi tarvittaessa myös joustamaan kovista tavoitteistaan.

Joustoja todennäköisesti myös on edessä. Eikä vähiten siksi, että Britannian neuvottelutavoitteet ja konservatiivien lupaukset vaikuttavat lähinnä ristiriitaisilta ja epärealistisilta.

Euroskeptinen media tai konservatiivipuolueen brexit-haukat tuskin silti ilahtuisivat EU:n edessä kumartamisesta. Mutta jos mikään uskottava taho ei kykene uhkaamaan pääministerin valta-asemaa, ne tuskin myöskään mahtavat asialle mitään.

 

Olipa Mayn uho lopulta taktiikkaa tai ei, liittyy siihen joka tapauksessa riskejä.

Britannian asenne on selvästi alkanut ärsyttää muita EU-maita. Jo valmiiksi etuoikeuksista nauttineet Britannia alkaa näyttää hemmotellulta ipanalta, joka itsepintaisesti olettaa saavansa kaiken.

Ainakin Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori Juha Raitio kuitenkin uskoo kovimpien puheiden tasoittuvan, kunhan varsinaiset neuvottelut käynnistyvät.

”EU on selvästi valinnut taktiikan, jossa se on hiljaa ennen virallisia neuvotteluja. Tämä on aiheuttanut vääristymän, jossa julkisuutta hallitsee brittimedian kautta välittyvä näkökulma.”

Toivoa sopii, että Raitio on oikeassa.

Samoin kuin sitä, ettei neuvottelujen ilmapiiri ehdi sitä ennen tulehtua peruuttamattomasti.